Poikien uskonnollinen ympärileikkaus on raakaa väkivaltaa

 Åbo Akademin judaistiikan professori Antti Laato hyökkäsi Kotimaa 24 -sivustolla rajusti kansalaisjärjestöjen allekirjoittamaa poikien ympärileikkauksien kieltämistä vaativaa kannanottoa vastaan. Sexpon puheenjohtaja Tommi Paalanen vastasi. Myös Paholaisen Asianajaja tarttui aiheeseen. Päätin tarttua minäkin. Sen verran käsittämätöntä Laaton logiikka on. Näin aluksi on kuitenkin sanottava, että vaikka asiasta voi argumentoida paljonkin, pohjimmiltaan kysymys on erittäin yksinkertainen. Etiikan kannalta keskeistä ei ole, millä perusteilla terveiden pikkulasten sukuelinten silpominen hyväksytään konservatiivisten juutalaisten ja muslimien yhteisöissä, vaan se että pikkulapsia ylipäätään paloitellaan.

Minulla ei ole epäilystäkään siitä etteivätkö islam ja juutalaisuus selviytyisi, vaikka lapsia ei saisikaan silpoa koska vanhemmat tahtovat olla perinteikkäitä. Vihapuheesta parkuville on ensinnäkin huomautettava, että kenelläkään tuskin on mitään aikuisten vapaaehtoista kehonmuokkausta vastaan. Ainoastaan lasten silpominen on moraalisesti tuomittavaa. Toiseksi, jotenkin juutalaisuutta ja islamia on voinut harjoittaa länsimaisissa sivistysvaltioissa joiden lait kieltävät sellaiset kirjoitusten hyväksymät perinteikkäät teot kuin erilaisten pahantekijöiden tappamisen, orjien pitämisen ja vaimojen fyysisen kurittamisen. Niin, jopa vaimojen esineellistämisestä on alettu vähitellen pääsemään. Voitaisiinko seuraavaksi ajatella etteivät lapset ole vanhempiensa omaisuutta vaan täydet ihmisoikeudet omaavia yksilöitä joilla on sama oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen kuin aikuisillakin? On irvokasta, jos laki kieltää lasten ruumiillisen kurittamisen mutta sallii pysyvän vamman tuottamisen siinä tapauksessa että vanhempi huomaa vedota uskontoon. On järkyttävä ajatus, että teko josta aikuiselle tehtynä puhuttaisiin pahoinpitelynä, perheväkivaltana ja pysyvän vamman tuottamisena, on ymmärrettävää kulttuuriperinteen ylläpitoa silloin kun uhrina on oma pieni lapsi. Fyysisen väkivallan lisäksi kysymys on myös uskonnonvapauden loukkaamisesta. Poika voi aikuistuttuaan havaita olevansa uskonnoton tai muunuskoinen, mutta se havainto ei enää palauta silvottua kehoa ennalleen. Mikä ongelma se on jos ympärileikkaamatonta lasta ei voi pakkoliittää vanhemman uskontoon? Ei yhtään lasta pitäisi muutenkaan pakkoliittää uskonnon sen paremmin kuin poliittisen puolueenkaan jäseneksi, ei juridisesti eikä väkivalloin. Uskontotiedon jakamisen, omien arvojen esille tuomisen ja oman tapakulttuurin esittelyn tulee riittää vanhemmille.

Laato vetoaa siihen, että lääketieteellisessäkin ympärileikkauksessa on riskinsä. No ilman muuta. Väännetään siis tämäkin rautalangasta. Se että lääkäri arvioi lääketieteellisen toimenpiteen tarpeelliseksi tarkoittaa, että hän arvioi toimenpiteen ja siihen liittyvän komplikaatioriskin ottamisen olevan enemmän potilaan edun mukaista kuin sairaana pysymisen. Täydellisen riskittömiä toimenpiteitä tai lääkityksiä ei olekaan, vaan lääketieteessä kyse on aina hyötyjen ja haittojen punnitsemisesta. Pienen lapsen tapauksessa päätöksentekovastuu on vanhemmilla, ja heillä on ankara moraalinen velvollisuus toimia lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Fyysinen koskemattomuus on kait aika perustavaa hyvinvointia. Erityisen kieroutunutta on tähän vasta-argumentiksi usein esitetty ajatus siitä että jumala rankaisisi lasta operaation puuttumisesta tai ei hyväksyisi häntä, sillä miten lapsen viaksi voidaan lukea tapahtumaa jonka tapahtumiseen hän ei ole voinut itse vaikuttaa? Jumalolento voi toki voi tehdä mitä haluaa, sanon vain että jossakin pitäisi mennä se raja jossa ihmisen hälytyskellot soivat sen verran että hän toteaisi ettei jumala ole kunnioituksen ja palvomisen arvoinen. Minusta sen rajan pitäisi mennä hyvin kaukana oman lapsen pahoinpitelystä.

Esimerkiksi juutalaiset voisivat joko lykätä uskonnollisen yhteisön jäseneksi ottamista kunnes henkilö on täysi-ikäinen ja ilmaisee halun liittyä yhteisöön. Sitä ennen he voisivat lähteä vaikka siitä että juutalaisuus on ennen kaikkea etninen uskonto ja katsoa, löytyykö lapselta tarvittavat juutalaiset esivanhemmat (Israelin valtion suosima menetelmä selviteltäessä ihmisten juutalaisuutta). Muslimit taas voisivat ottaa mallia sahaboista, ensimmäisistä muslimeista ja profeetan täysikasvuisista aikalaisista jotka reippaasti ympärileikkauttivat itsensä vakuututtuaan islamin totuudesta. Etnisen ja kulttuurisen yhteisön jäsenyyden saa syntymässä; päätös yhteisön harjoittavaksi jäseneksi liittymisestä taas on joka tapauksessa sellainen jota yhteisö, vanhemmat tai edes jumalat eivät voi yksilön puolesta tehdä vaikka taustalla olisi millaiset riitit. Vain yksilö voi valita harjoittaa uskontoaan, olla uskontokuntansa edustaja vain paperilla, tai peräti luopua uskonnosta kokonaan. Ihan riippumatta siitä mitä mieltä jumalat asiasta ovat, maallisiin ihmisoikeuksiin kuuluu vapaus valita niin kuin parhaaksi näkee ja tulla tunnustetuksi itse valitun katsomuksen edustajaksi ilman nutinoita ja alaviitteitä. Kolmas vaihtoehto on muuttaa rituaalia ja tehdä ympärileikkauksesta symbolinen siten ettei konkreettista verenvuodatusta tarvita. Muitakin vaihtoehtoja varmasti on, enkä lainkaan epäile etteivätkö rabbit ja imaamit keksisi jotakin, jos se olisi tarpeen.

Antisemitismi ja islamofobia ovat todellisia ongelmia tänäkin päivänä. Vainoa ei kuitenkaan ole se jos yhteiskunta käskee jotakuta pidättäytymään väkivallasta heikompiaan kohtaan. Miten lasten pahoinpitelystä puhuminen voi olla vihapuhetta? Tarvitsevatko aikuisten ihmisten muodostamat, lain suojaamat uskonnolliset yhteisöt todella enemmän yhteiskunnan suojelua kuin väkivallan uhkaamat pikkulapset? Mitä siitä tulee jos julistamme tietyt uskonnot pyhimyskerhoiksi joiden jäsenet eivät voi koskaan tehdä mitään väärää,  eivät edes silloin kun he tekevät tekoja jotka olisivat suuria vääryyksiä muiden kansalaisten tekeminä? Käsittääkseni on olemassa keskitie, se ettei ketään ei sen paremmin vihata kuin julisteta paavillisen erehtymättömäksi ja ikuiseksi marttyyriksi viiteryhmänsä perusteella. Sivistyneessä yhteiskunnassa yhdenkään ryhmän sisäisiä normeja ei voida nostaa  ihmisoikeuksien yläpuolelle. Tämä on yhteiskuntasopimuksen perusta, ja uskonto joka asettaa itsensä maallisen lain yläpuolelle on ryhmä joka on rikkonut yhteiskuntasopimuksen. Sivistynyt yhteiskunta on se joka kohtelee kansalaisiaan lähtökohtaisen yhdenvertaisina ja arvostelee heidän tekojaan yhtäläisillä mittareilla. Jos se näyttää lapsen pahoinpitelyltä, se on lapsen pahoinpitely ja sellaisena arvosteltava, riippumatta siitä miten liikuttavalla taustakertomuksella tekijä on tekonsa oikeuttanut tai siitä mihin kansanryhmään hän kuuluu. Poikien ympärileikkauksen suvaitseminen ei ole kulttuurista suvaitsevaisuutta, vaan se on uskonnollisten normien korottamista valtion lakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia suuremmiksi suvereeneiksi. Se on raa'an lapsiin kohdistuvan väkivallan hyväksymistä.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments