Mikä on rehellinen ihminen varkaiden valtakunnassa?

Joudun taas myöntämään olleeni väärässä. Olen monta vuotta ollut huolissani demokratian taantumisesta korporaatioiden vallan alle. Eipäs. Kyllä minun on myönnettävä että Saku Timonen on oikeassa ja vuoden 2012 Suomessa jossa yritysvalta vasta petaa jalansijoja, kleptokratia on jo täällä. Minä mietin, mikäköhän mahtaa olla rehellisen, hyvään pyrkivän ihmisen asema varkaiden valtakunnassa?

Nämä ovat kovia päiviä niille jotka uskovat sen tyyppisiin asioihin kuin sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, yhteiskuntavastuuseen ja siihen ettei laki salli kaikkea mitä se ei kiellä. Jaksaisiko edes uskoa, ellei omistaisi virallisia idealistin papereita? Ellei tietäisi, että ellei hyvä lopulta voita, kaikki häviävät? Finnairin bonusjärjestely saattoi olla lain kirjaimen mukainen, mutta oikeudenmukaisuus siitä oli kaukana. Ei ole montaa viikkoa kun naurettiin sille miten Kreikassa joillekin valtion palkollisille maksettiin töihin ajoissa tulemisesta. Suomeen eroa on vain se, että Suomessa apurahatutkijoiden (jotka siis maksavat omasta pussistaan yleiskustannuslisänä tunnetun korvauksen siitä että saavat edustaa yliopistoa tutkijan eivätkä jatko-opiskelijan tittelillä) ohella myös tavalliset duunarit saavat maksaa palkanalennusten muodossa työn tekemisen ilosta, ja töihin tulemisesta maksetaan vain harvoille johtajille sitäkin avokätisemmin. Se ottaa joka pystyy, ja siltä otetaan joka ei voi puolustautua. Björnwahlrooseille voi räksyttää, mutta onko räksytyksestä hyötyä jos hän kuitenkin edustaa erästä keskeistä yhteiskunnalllista ihannetta jota moni tavoittelee, jopa räksyttämisen ohessa. Ei, tarvitsisimme parempia ihanteita ja ihmisiä jotka määrätietoisesti pyrkivät niihin omissa, valtavirtaa vastaan uivissa elämissään. Kritiikki ei riitä, ahneuden valta tulee haastaa sekä yksityisesti että yleisesti.

Kaiken keskellä minäkin suunnittelen osallistuvani kilpailuun vallasta, syksyllä odottavien kuntavaalien muodossa. Ei sillä ettenkö tuntisi olleeni jo lautakunnassa nauttimieni voileipien arvoinen paarma Lohjan jalorotuisen hevosen kupeessa, mutta voisin minä tilaisuuden saadessani pitää valtuustosalissakin jokusen puheen sellaisista aiheista kuin lähipalveluiden säilyttäminen, kestävä kehitys, laillisuus ja hyvä hallinto sekä vastuullinen päätöksenteko.  Voi olla, että keksisin muutakin.  Näin aluksi olen kuitenkin pohtinut, miten menestyisin jos ottaisin vaalilupauksikseni seuraavat asiat jotka olen havainnut kaikkea muuta kuin itsestäänselvyyksiksi luottamushenkilöiden toiminnassa.

Lupaisin ilmaantua paikalle jokaiseen tehtävääni kuuluvaan kokoukseen, ellei minulla ole ylivoimaista estettä. Tähän mennessä en ole koskaan ollut poissa kokouksesta, mutta tiedän kyllä useita maineikkaampia luottamushenkilöitä joilla ylivoimaisia esteitä voi olla vuoden jokaikisen kokouksen aikaan- vieläpä ilman että varajäsentä on hälytetty paikkaamaan. Lupaisin olla kysymättä esittelevältä virkamieheltä, mitä mieltä minun tulee jostakin olla tai miten minun pitäisi äänestää. Lupaisin myös olla sanomatta, etten minä voi tällaisesta asiasta päättää tai edes muodostaa mielipidettä. Lupaisin älähtää, jos joku yrittää tehdä päätöstä joka on parhaan tietoni mukaan lainvastainen. Oikeastaan voisin luvata saman tien älähtää myös päätöksistä jotka ovat parhaan tietoni mukaan epäeettisiä. Niin, ja voisin luvata sen että pidän selkeästi ja todistetusti antamani lupaukset tai annan pirun hyvän selityksen siitä jos pyörrän puheeni. Hyvällä selityksellä tarkoitan huomattavasti parempaa selitystä kuin ”esittelevä virkamies olikin toista mieltä. Ja sillä oli prujujakin.” Lupaisin myös tulkita kaupungin virallista kantaa tiukemmin jääviyssäännöksiä ja jäävätä itseni aina kun edes epäilen puolueettoman harkintakykyni vaarantuneen, en vain silloin kun laki pakottaa (mikä sekin on joskus kovin paljon vaadittu pieneltä päättäjältä). Sen verran aktiivisia luottamushenkilöt ja heidän varajäsenensä kuitenkin ovat, että toimielimen päätösvaltaisuus tuskin vaarantuisi siitä että ihmiset vastustaisivat kähmintää ja ystävänpalveluksia vähän tarmokkaammin. Ainoa käytännöllinen aivosoluni kuitenkin väittää, että nämä eivät ehkä ole sittenkään hyviä vaalilupauksia, olkoonkin etten millään keksi miksi ne eivät sitä ole. Täytynee keksiä jotakin lennokkaampaa mainoksia varten.

Mitenköhän sitä ilmaisisi vaikka sen, että kaikesta huolimatta uskon edelleen siihen ettei vastuu ole vanhentunut käsite? Vai kannattaako siitä edes puhua jos haluaa vakuuttaa äänestäjät siitä että on hyvä vaihtoehto eikä pelkkä taivaanrannanmaalari?

posted under , , , |

2 kommenttia:

Aikatherine kirjoitti...

Kyllä juuri nuo vaalilupaukset pitävä ehdokas saisi minun ja minun lapseni äänet. Ainakin periaatteessa , mutta ongelma on mihin puolueeseen nuo sopivat parhaiten? Olisiko Kristillisdemokraatit vai mikä ihmeen puolue. Johtunee siitä että missään ei ole pidetty lupauksia , ei edes linjauksia. Vaikeaa se joskus onkin, politiikka kun on siitä kurjaa, että siellä saa kyllä älähtää , mutta harvat kuulevat ainakin jos se on puolueen johdon ajama asia.Toisekseen se on ihan väkisin myös neuvottelua ja joustamista, ai mikä ihana pelastus olisi, jos olisi laki joka määräisi, että se valinta on tehdä mikä on moraalisesti, eettisesti ja oikeudenmukaisesti oikein kaikkia osapuolia kohtaan. Mutta: niinpä se laki,kun mitä enemmän on lakia sitä enemmän sitä rikotaan, kun sitä ei enää tunne edes lakia lukeneet.Tarvitaan sydämen laki. Oikeudenmukaisuuden laki joka on ihmisen mielessä kuin joka aamuinen toivomus: - Kumpa tänään kaikki sujuisi hyvin. Työelämän aikana tuli vähän tutuksi politiikka kun olin luottamushenkilö. En tykännyt yhtään politiikasta, inhosin sitä
siellä ei käyty keskustelua ei kuunneltu eikä kyselty. Se oli sanelupolitiikkaa. Politiikkaan kaivattaisiin todella henkistä otetta, ja herätystä päättäjille jotka elävät siinä kuplassa, että köyhiä voi nöyrryyttää loputtomasti ja pomoille jakaa työläisen palkasta ottaen bonuksia ja muita palkkioita. Jossain vaiheessa työväki herää sorron yöstä, veikkaan. Pahoinvointi on lisääntynyt niin paljon niin työelämässä kuin lasten ja vanhusten kesken. Kansallamme ei olisi varaa bonus+ palkkio rumpaan vaan jokainen sentti tulisi lisätä parantamaan työtä ihmisille, perushoidon parantumista. Esimerkiksi terveyskeskus lääkäreiden palkan korotus olisi paikallaan että heitä saataisiin siihen virkaan riittävästi, nyt on pula suomalaisista lääkäreistä. Ja vähintään kolmen viikon jono lääkärille pääsyyn, paitsi tosi akuutissa tilassa voi mennä päivystykseen. Itse olen uhrannut pienestä eläkkeestä yksityislääkri käyntejä, saadakseni riittävän hyvän hoidon. Hammashoitoon ei ole mitään mahiksia julkiselle puolelle. Joko mä ruikutan? Höh, en kai totean vain tämä on totta. Koskee tuhansia muita isoäitejä , meitä jotka ollaan saatu tehdä sentään työtä. En ollut päivääkään työtön koskaan. Aloitin 17 vuotiaana eläkeikään. Nyt se ei ole enää niin helppoa. Muistan minä yhden lamakaudenkin, meillä oli neljä lasta, minulla ja miehellä oli töitä, ja juuri silloin ostettiin eka oma koti. 70%lainoituksella. Se oli rohkeeta lamavuonna kun korot nousi yli 10% mutta siitä noustiin niinkuin aina. Elämä on liikettä, aaltoa. Pelko pois ja tulta päin!

Saara kirjoitti...

Oman kokemukseni mukaan kaikista puolueista löytyy kaikenlaisia ihmisiä, niin pyrkyreitä kuin niitäkin jotka ottavat ehdokkuuden vakavasti. Joten ehkä puolue kuitenkin kannattaa valita arvomaailman perusteella, ja koittaa sitten löytää ehdokaslistalta sopiva henkilö?

En minäkään aina tykkää politiikasta, mutta sitten mietin, että jotkut niistä jotka ottaisivat mielellään minunkin paikkani ovat sellaisia joille en antaisi ikimaailmassa pienintäkään vallanmurusta.

Ja terveyskeskusten meno on ihan hullua. Palkkoja pitäisi minunkin mielestäni korottaa ja työaikoja inhimillistää. Toisaalta lääkärien koulutusmääriä (samoin kuin koulutuksen resursseja) voisi jonkin verran lisätä nykyisestä.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments