Kevään ensimmäisenä päivänä

”On kevään ensimmäinen päivä! Ja ulkona oravat ajavat toisiaan takaa!”, tiedotti Puoliso innoissaan, kun vasta hieroin unta silmistäni ja mietin tokkuraisena, mikä on maa ja mikä valuutta. Lämpömittari ilmoitti että plussaa on useamman asteen verran, harmaa taivas lupasi pientä tihkua ja lunta rytisi katolta alas säännölliseen tahtiin. Kevät. Täällä tänään. Pitäähän sitä mennä katsomaan. Tungin kumisaappaisiin toisenkin parin villasukkia, puutarhahanskojen sisään lämpimät sormikkaat ja läksin ulos ihmettelemään tilannetta. Etiäiset pitivät paikkansa. Kevät oli saapunut. Harmaat pilvet eivät sataneet lumihiutaleita vaan vettä, linnut lauloivat ja ilmassa oli kosteuden tuoksu.


Lumi ylsi vielä hyvinkin polviin asti kun kahlasin pois lapioiduilta poluilta kohti puutarhaa ja omenapuita, ensimmäistä kertaa kuukausiin. Melkein huomaamatta käsi tarttui lähimmän omenapuuhun matalimpiin oksiin, toinen alkoi tottuneesti napsia viimevuotisia vesiversoja. Omenapuiden latvuksista lumet olivatkin sulaneet jo melkein kokonaan. Ei uskoisi että edellisestä kunnon tuiskusta on vasta päiviä. Puut nukkuvat vielä, mutta uni on käynyt kevyemmäksi.  Muutama viikko, ja ne melkein pomppivat malttamattomina kevätauringossa odottaen että ehtisimme jo leikkuu-urakan loppuun. Leikkelin ihan vain verryttelymielessä yhden puun noin puoleenväliin. Se näkyy heti keittiön ikkunasta ja kutsuu jatkamaan ahkerointia. Kun lumi vähenee, tahtikin nopeutuu. Silti aikaa on vähän, vain niukin naukin riittävästi kahdelle leikkaajalle joiden hoidettavana on puita melkein puolen hehtaarin metsän verran. Alku on hidas, mutta jokainen leikattu oksa auttaa kyllä. Vain muutaman viikon päässä on sekin päivä, kun laskemme leikkurit käsistämme, istahdamme puutarhakeinuun ja katselemme miten kuolleen nurmikon sekaan nousee pieniä kukkia ja miten kauniita ovat huolellisesti leikattujen vanhojen puiden siluetit jotka levittäytyvät koko valtakuntamme laajuudelta. Nautimme auringosta jonka lämmön lisääntymisen olemme voineet tuntea kasvoillamme jo viikkojen ajan. Ja ajattelemme, että aatteista jaloin on pienviljelyaate.

Kevät on jo täällä, hentoisena mutta kuitenkin . Nyt kelpaisi pari lumia sulattavaa rankkasadetta. Olisikohan tässä Greipin vinkeässä kappaleessa ainesta vuoden kevätbiisiksi?

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments