Vihreä hetki

Kun eilen tuprutti lunta, minä lähdin syntymäpäiväretkelle hyvän  kasveista pitävän ystävän, siis itseni, kanssa. Retki suuntautui yhteen suosikkipaikoistani Helsingissä, Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneisiin.

Pidän kyllä kovasti talvesta: puhtaasta lumesta, hiljaisuudesta, linnuista ja takkatulista. Siitä että kuumaveriselläkin on todellista käyttöä lämpimille neuleille joita on niin kiva tehdä. Mutta joskus on tunti tropiikissa paikallaan. Kasvihuoneissa ei ollut talvesta tietoakaan. Lumikuningattaret ja medinillat ihastuttivat eksoottisilla kukillaan, sukaattisitruuna, banaani, arabiankahvi ja monet muut kasvattivat hedelmiään, palmut ja erilaiset banaanit rehottivat muutamassa kymmenessä neliömetrissä ikuista kesää ja allashuoneessa pistialla oli altaanvalloitus hyvässä vauhdissa. Monessa kaukaisessa maassa on juuri nyt hyvä aika kukkia tai tuottaa satoa. 

Näyttely kannattaa kiertää rauhalliseen tahtiin ja ahkerasti pysähdellen, sillä elävinä olentoina kasvit usein paljastavat pienet ihmeensä vain niille jotka malttavat katsoa tarkkaan ensi silmäyksellä vaatimattoman näköisiä yksilöitä.Kuinkakohan moni kävijä on huomannut näyttävän lumikuningattaren vieressä olevan orkidearuukun jossa kukki vaatimattomampi, mutta omalla tavallaan näyttävää kukkaryöppyäkin kauniimpi pikku orkidea? Myös huoneisiin sijoiteltuja puutarhapenkkejä kannattaa hyödyntää. Kiire kaikkoaa ja ajatukset alkavat rauhoittua ja puhdistua. Vihertyä. Kun on aika lähteä, tuntuu kuin olisi ollut lomalla. Koska kasvit on valikoitu ja ryhmitelty tieteellisin, ei esteettisin perustein, niiden seassa vaeltaminen muistuttaa hiukan luonnossa kulkemista vaikka järjestys on toki huolellinen ja ja kukkaruukkuja kaihtamaton. Jotkut yksilöt viettävät selvästi lepokauttaan, trimmausta on tehty vain keveällä kädellä, keinotekoisten hybridien sijasta pääosassa ovat luonnonlajit. Täällä ei pidetä kasvien kauneuskisoja, mutta kokonaisuudesta muodostuu silti levollinen, eloisa ja kaunis.

Kaisaniemen puutarhoissa on sekin hyvä puoli, että niiden sijainti on aina ollut lähellä filosofian laitoksia. Se on tietysti vain onnellinen sattuma, mutta  sattuma josta minulle on ollut paljon iloa vuosien varrella. Parempaa ympäristöä solmuisten ajatusten selvittelylle on vaikea löytää. Miksi tutkijoita (tai muita työläisiä) tahdotaan tunkea avokonttoreihin, pieniin kliinisiin työhuoneisiin ja vanhalta paperilta haiseviin kirjastoihin, kun tällaisiakin paikkoja osataan rakentaa? Minulle Kasvitieteellinen on Helsingin keidas, sekä kesällä että talvella. Vaikka toisaalta jaksan hämmästellä miten vähän kävijöitä kasvihuoneilla on, toisaalta hiljaisuus tekee paikasta vain erityisemmän ja terveellisemmän. Ainoa miinus ovat lyhyehköt aukioloajat, vain torstaisin kasvihuoneet ovat auki iltakuuteen. Mutta jos aikaa onnistuu nipistämään työpäivän keskeltä (parempi!) tai viikonlopusta, sen saa moninkertaisena takaisin.

posted under , |

3 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Meillä tuntuu olevan yhteinen keidas täällä Helsingin keskellä. Käyn itsekin kerran pari vuodessa rauhoittumassa ja juuri nyt taitaa olla se paras aika. Ihailen sitruunapuun kukintaa ja tropiikkihuonetta ja jokin uudistuu joka kerta. Taidanpa suunnistaa sinne ihan pian.

Saara kirjoitti...

No jopas. :)
Minustakin keskitalvi on parasta aika kasvihuoneissa käyskentelylle. Kukat, lämpö ja vihreys ovat niin tehokas piristysruiske kun ulkona on kylmää ja valkoista.

Aikatherine kirjoitti...

sinne, sinne mieleni palaa, luin äskettäin lehdestä, että puutarha on taas avattu ja täydessä loistossaan. Mikäpä ihanampi ajan käyttö, kuin olla hetki tuoksuvien kukkien keskellä nauttia aavistus kesästä.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments