Talven tuunausviikot: uusi elämä vaatteelle pesukonevärjäyksellä

Pihalla nietoksia riittää sen verran, ettei puidenleikkuupuuhia voi edes ajatella. Enkä ajattelekaan, sen verran kesken talvinen ompelu- ja vaatekaapinkunnostusurakka vielä on. Tuunausviikkojen suurin projekti on ollut musta talvitakki. Se on joutunut isompaan remonttiin, johon kuuluu hihojen pidennys, heijastinten lisäys ja neppareiden vaihto. Vaiva kannattaa kyllä, kun kyseessä on itse tehty takki. Tilkkuvarastoa täyttäneitä vanhoja pussilakanoita on leikelty matonkuteiksi. Ne sanovat haluavansa alkaa uudessa elämässään makuuhuoneen matoksi. Ahkera ideoiden etsintä on näkynyt parina tilkkuvarastoa hyödyntäneenä ompeluprojektina. Kun aikaa tuntui silti riittävän aina vain, kävin läpi myös vaatekaapin hienomman puolen. Siellä kaikki kuluu paljon hitaammin kuin maalaismekkopuolella, mutta silti huomasin, että viisivuotistarkastus oli kuin olikin aiheellinen.

Tangoilta löytyi kaksikin vaatetta joiden ongelmana oli väri. Toinen oli lempipellavapuseroni, jota olen pitänyt (suhteellisesti ottaen) paljon, ja jonka väri oli vuosien saatossa selvästi haalistunut. Toinen oli puuvillainen tunikatakki, jota en ole pitänyt kuin pari kertaa. Ongelma oli värisävy, joka ei vain istunut elämääni. Malli kuitenkin oli kaunis. Jos heittäisin senkin tummanruskeaan värikylpyyn, saisiko siitä vielä taiottua kauniin ja käyttökelpoisen?

Paikallinen Citari myi Nitor-kangasvärejä. Värejä oli saatavana kolmea eri tyyppistä. Pellavapaidalle olisi voinut riittää Back to Mocha- värinpalautuskäsittely, mutta arvelin että vaaleanruskea tunikajakku tarvitsee muodonmuutokseensa vahvan värin. Valittuani nestemäisen tekstiilivärin, siirryin lukemaan ohjeet. Ensiksi vaatteet punnitaan, jotta saadaan selville, kuinka paljon väriä tarvitaan. Pakkauksen kyljessä on viitteellinen taulukko vaatteiden painoista, mutta siihen ei ehkä kannata luottaa liikaa. Ainakaan näiden vaatteiden painot eivät olleet lähelläkään taulukossa mainittuja lukuja. Sen lisäksi että olen itse isokokoinen, pidän pitkälinjaisista vaatteista ja kohtuullisen tukevista materiaaleista. Lähes polvipituinen pellavapaitani painoikin melkein tuplaten sen mitä ”paita” taulukon mukaan painoi. Jakun kanssa oli sama juttu. Kun olin saanut selville, että minun kannattaisi käyttää kaksi väripanosta, oli aika kastella vaatteet, työntää ne pesukoneeseen avattujen väripanosten, mukana tulleen kiinnitysaineen ja värjäyssuolan kera. Sitten pesu.  Ja toinen pesu uudelleen liikavärin huuhtelemiseksi. Lopuksi vielä tyhjä koneellinen, ettei seuraavaan pyykkierään tulisi väriä. Hiukan aikaa vievää, mutta ei mitenkään monimutkaista, etenkin kun muisti ettei operaatiossa oikeastaan voinut hävitä. Ja pesukoneen pyöriessä ehti hyvin leipoa tulevan viikon leivonnaiset ja katsoa ajankohtaisen katastrofielokuvan 2012 dvd:ltä.

Koneesta noussut pellavapusero oli uudenveroinen. Kankaan haalistuminen ei ollut alunperin ollut tasaista, mutta värjäystulos oli silti moitteeton. Takissa oli pohjalla selvä oma väri, mutta sekin oli värjäytynyt oikein kauniiksi. Polyesterlangalla tehdyt ompeleet jäivät alkuperäisen vaaleiksi, kuten ohjeessa varoitettiin, mutta tällä kertaa efekti näytti hyvältä. Makutuomariksi päässyt Puoliso oli samaa mieltä, ja totesi että ”vähän outo” vaate oli muuttunut oikein kivaksi. Varasuunnitelmakin toki oli mietittynä siltä varalta että vaaleat ompeleet eivät olisi näyttäneet tyylikkäiltä efekteiltä:  löysin netistä tiedon, jonka mukaan kangastussi tarttuisi myös keinokuitulankaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut näkyvimpien ompeleiden purkaminen ja ompeleminen uusiksi. Tällä kertaa päätin kuitenkin julistaa operaation täydelliseksi menestykseksi. Ongelmavaate koki onnistuneen muodonmuutoksen, ja vanhalle lempivaatteelle tuli reilusti lisää käyttöikää. Koska vaatekaapin paraatipuolelta löytyy enimmäkseen luonnonmateriaaleista valmistettuja, vaaleansävyisiä vaatteita, aion varmasti värjäillä jatkossakin, kun tarvetta ilmenee.

5 kommenttia:

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hyvä idea, taidan tarttua tähän ja hypähtää vaatehuoneeni uumeniin. Monta kertaa joidenkin vaatteiden kohdalla värit vain ajavat ohi ja pelkkä värituunaus saattaa antaa uuden elämän. Jepulis, teenpä pienen inventaarion minäkin ja jos vaikka etsiskelisin noita värituotteita. Kiitos vinkistä ja herättelystä, kevät on lähempänä kuin uskoisikaan...:)
P.S. Pahus, että minä sitten inhoan näitä kaksiosaisia varmenteita ja vaatimusta todistaa se, etten ole robotti. Mikäkö robotti, pahus sentään! On kai Bloggerissa porukalla hauskaa, kun kehittelevät näitä idioottimaisuuksia...:)

Ofelia kirjoitti...

Sä oot superaktiivinen! :-O :)))

Ja bloggerin uus sanatarkistus TUPLANA mahdottoman sotkuisia kirjaimia AAAAAARRRRRGGGGGHH!!!!!!! Muutenkin tää kommentinnäyttämissivu on muuttunut.

Saara kirjoitti...

Pitsit: Kiva että inspiroiduit! Toivottavasti tuunauksesi onnistuvat hyvin.,

Spämmibotit ovat sellaisia pieniä inhoja otuksia jotka tulevat suojaamattomiin blogeihin ja täyttävät kommenttiboksit mainoksilla. Tosin olen kuullut, että jotkut spämmääjät ovat kehitelleet keinoja jo salasanavahvistustenkin ohi...

Nyt kuitenkin muutin vähän asetuksia, eli salasanavahvistus on poissa mutta ennakkotarkastan kaikki kommentit.

Ofelia: Hassua että sanot noin, minä taas olen ihan läkähtynyt lukiessani teikäläisen blogista, mitä kaikkea "virikkeitä" elämässä pitäisi olla. Niin että itse olet superaktiivinen, vaikket ikinä keksisi enää yhtään virikettä Maudille. :D

Ofelia kirjoitti...

Hmm, hihii..!! On lohdullista kuulla että olen jonkun mielestä aktiivinen! Jostain syystä olen viime aikoina kuullut vain "eksää tee sitä-ja-tätä häh!?" -kommenttia. :(

Nyt Maud istuu kylppärissä ämpärien ja purkkien kanssa leikkimässä vesileikkejä - sain VIRIKEVINKIN kun kuuntelen Areenasta Eve Mannun ohjelmaa jossa se Marjatta Kalliala paasaa mitä tarhassa pitäis olla... :-P (Ja siel on vesialtaita!)

Saara kirjoitti...

Pöh. Ihmiset on pönttöjä, kuten Puoliso aina sanoo kun mietin, miten hidasta meidän elämä on kun vertaa...
Hän onkin hyvin viisas. Jos omalla perheellä on hyvä olla, niin sitten elämä on suunnilleen sellaista kuin sen on hyvä olla.

Eri ihmiset tarvitsevat hyvinvointiin eri asioita. Jotkut tarvitsevat virikkeitä, toisilla taas oma sisäinen maailma on jo sellainen huvipuisto että tarvitsee vain tilaa ja rauhaa. Siksi en usko että samanlainen virikekaruselli on kaikille lapsillekaan hyvä...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments