Suuri alkoholikeskustelu, toinen näytös: defenssimekanismeja

Taas on tullut aika kaivaa taas kaapista esiin se kirjavin kukkahuivi ja vetää se niin kireälle että päänahka huutaa halleluujaa. Sitten puen päälle vielä filosofien virallisiin työasuihin kuuluvan kurapuvun. Olenhan ryhtymässä taas vaaralliseen puuhaan, nimittäin kirjoittamaan kriittisesti suomalaisesta alkoholinkäytöstä. Keskustelun avasi urheasti sisäministeri Päivi Räsänen, joka ehdotti ravintoloiden aukioloaikojen lyhentämistä. Taustalla on hallituksen lainsäädäntösuunnitelmaan kirjattu alkoholilain kokonaisuudistus. Asiasta on siis ajankohtaista keskustella juuri nyt. Keskustelun käyntiin ravistamiseen sopisi hyvin vaikka tämä Kemikaalikimaran hieno puheenvuoro.

HS-raadin vastaukset kysyttäessä, mitä mieltä he olisivat ravintoloiden aukioloaikojen rajoittamisesta, kertovat paljon. Osa yritti muodostaa kantaansa analyyttisesti, vielä useammat vetivät lonkalta jonkinlaisen mielipiteentapaisen. Yllättävän monet löivät pöytään heti kättelyssä ad absurdum:in: koko ehdotushan on naurettava! Toisten suosikki oli kalteva taso: jokainen ehdotus alkoholipolitiikan kiristämiseksi johtaa siihen että pian meillä on kieltolaki ja poliisivaltio, ja silti alkoholia kuluu aivan samaa tahtia salakapakoissa. Ad hominem on myös aina käyttökelpoinen: koska rajoitukset otti puheeksi fundamentalistikristittynä tunnettu Räsänen, idea on lähtökohtaisesti mätä. Järkevä ihminenhän on aina kaikesta täsmälleen päinvastaista mieltä kuin fundamentalistikristityt. Ratkaisuja etsivän, analyyttisen keskustelun suurena esteenä jo alkumetreiltä lähtien näyttää olevan klassisten defenssireaktioiden koko kirjo. Se on tietysti oikein kiinnostava sosiaalipsykologinen ilmiö, mutta filosofiblogissa me yksinkertaisesti ohitamme kaikki virheargumenteiksi tunnistetut heitot ja yritämme kavuta niiden yli kohti asian ydintä.

Se on, luullakseni, jotenkin tämän näköinen: suomalainen yhteiskunta on aika hukassa alkoholin suhteen. Alkoholin liikakäyttöä kohdellaan toisaalta tabuna, asiana joka on jokaiselle etäinen, paitsi tilastojen valossa. Maassa vallitsee pahamaineinen suomalainen alkoholikulttuuri, mutta sen vastapainona ei jostain syystä vallitse minkäänlaista raittiuskulttuuria. Alkoholista puhuttaessa muistetaan aina mainita, miten tuottava bisnes alkoholivero on. Mutta onko se todella tuottava, jos toisessa vaakakupissa ovat alkoholin aiheuttamat terveyshaitat ja sosiaaliset haitat? Lisäksi tulee rikollisuus johon alkoholilla on osuutta. Siihen ei muuten lasketa ainoastaan puukotuksia, seksuaalirikoksia, perheväkivaltaa tai rattijuopumuksia, vaan alkoholi on näytellyt tärkeää osaa jopa pankkiryöstöissä. Epäilen ihan tosissani, että paljonpuhutut hätäkeskusten säästöt palvelutasoa heikentämättä saataisiin kepeästi toteutettua jos alkoholinkulutus laskisi roimasti. Alkoholi on todettu yhdeksi vaarallisimmista huumeista. Tästä huolimatta, suhtaudumme siihen huomattavasti myönteisemmin kuin tupakkaan, kannabikseen ja khatiin. Onhan alkoholista paljon haittaa ja vahinkoa, mutta...ja suurin osa meistä on kohtuukäyttäjiä joille alkoholista ei ole mitään harmia... Lopulta ratkaisuksi aina esitetään valistuksen lisäämistä, ikään kuin Suomen aikuisväestön ongelmana olisi yhä tietämättömyys tosiasioista. Tai ehkä Suomen kännäyskulttuuri ratkeaisi, jos alkoholia ei tarjottaisi kaikissa kissanristiäisissä. Sellaisia kissanristiäisiä ei kuitenkaan kukaan tahdo itse järjestää- eiväthän meidän juhlat saa vaikuttaa epävieraanvaraisilta tai, herratparatkoon, jotenkin tuomitsevilta tai kantaaottavilta. Enää se puuttuu, että joku parkuisi ääneen, miksi joku muu ei vain tule ja korjaa todellisuutta jotenkin huomaamattomasti. Miksi joku ei vain tule ja poista alkoholihaittoja siten että saamme jatkaa välinpitämätöntä, iloista elämäämme. Onhan suomalainen kulttuuri kuitenkin pohjimmiltaan jokin meistä suomalaisista erillinen olio.

Ei minulla ole ratkaisuja tähän asiaan sen enempää kuin muillakaan. Tiedän vain, mikä pitäisi ottaa ensimmäiseksi tavoitteeksi: se että pääsisimme ylipäätään aloittamaan sen analyyttisen keskustelun. Se että löytäisimme lähtöpisteeksi tosiasiat kaikkien noiden puolustusreaktioiden alta ja vaikkapa hyväksyisimme pelisäännöksi sen, että kenenkään klassisia virheargumentteja suustaan päästäneen ei pidä pahoittaa mieltään siitä että argumenttia ei hyväksytä osaksi syvällistä keskustelua. Se että pystyisimme jotenkin perustamaan ilmapiirin jossa ongelmista avoimesti keskusteleminen ja ratkaisujen etsiminen on mahdollista. Jos tähän (mielestäni varsin kunnianhimoiseen) tavoitteeseen päästään, ollaan vasta pitkän tien alussa. Ja sen tien loppupää voi olla paikassa jonne me kunnolliset kohtuukäyttäjät emme millään tahtoisi mennä. Aluksi on siis päätettävä, kuinka tärkeää meille on yhteiskunta jossa alkoholihaitat ovat nykyistä merkittävästi paremmassa hallinnassa? Kuinka paljon itse kukin meistä olisi valmis siitä maksamaan?

Keskustelun tielle rohkeasti astumisen vaihtoehtona tietysti on, että emme tee mitään vaan leikimme että alkoholihaitat ovat luonnonvoimia jotka suomalaisten on vain kestettävä. Se ei ole hyvä vaihtoehto, mutta sitäkin realistisempi.

7 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Ei tosiammattilaiset edes juo ravintoloissa, niillä on ihan muut mestat. Tosin ravintolat osaltaan vaikuttavat siihen, tuleeko jostain alkoholisti vai ei.

Mut niistä aukioloajoista. Homma on mennyt pervoksi jo aikoja sitten. Nykyään ei ravintoloissa edes ole ketään ennen puoliyötä, koska niissä voi notkua aamuun asti. Vain harvoissa paikoissa edes keikat alkaa inhimilliseen aikaan eli siten että ihminen voisi sekä olla keikalla että mennä nukkumaan puoliyön maissa.

Ihmisillä on vapaus valita joojoo, ja hyvähän se on että voi olla vielä kolmelta raflassa jos siitä tykkää. Mutta mä haluaisin myös valita niin, että kun meen seitsemältä raflaan (ja ajoissa nukkumaan) , mun ei tarvitsisi istua siellä vain henkilökunnan kanssa. Hups, tällaista valintaa ei ole! Joko omat porukat aina mukana jos tahtoo baariin, tai sitten et juttele kenenkään kans.

Kysykää vielä, miksen käy ns. missään.

Saara kirjoitti...

Niin, onko sitten parempi jos ihmiset juovat kotona? Toisaalta, joka väittää ravintolan olevan "valvottu ympäristö", ei ole tainnut räkälöistä kuullakaan, saati havainnoida sellaisen tapahtumia naapurinäkökulmasta.

Tavastialla tunnutaan saadun hilatuksi keikkojen alkamisaikoja aikaisemmiksi. Näin pitkämatkalaisena (ja unikekona) arvostan suuresti, ja ilmeisesti artistitkin tykkäävät.

Luulisin, että aukioloaikojen rajoittaminen loppupäästä ei välttämättä vähentäisi kitusiin valuvan alkoholin määrää vaan johtaisi vain siihen että sitten juhlimaan lähdettäisiin aikaisemmin. Varmasti sopisi nukkumisesta pitäville juhlijoille, ja ehkä vaikuttaisi vähän poliisien kuittaamien yötyölisien määrään. Hm.

Zepa kirjoitti...

Lehtola:
http://blogit.iltalehti.fi/jyrki-lehtola/2012/02/25/jengi-haluu-dokaa/

(Voi helv nuo sanavahvistukset!!!!)

Aikatherine kirjoitti...

juu samaa mieltä noista sanavahvistuksista, jukolauta kun ne on vielä niin epäselviä että saa arvailla kaihisilmissä mikä halvatun kirjain sen.. anteeksi/ se sanavahvistuksista iteltä poistin..
38 vuotta ravintola työtä tehneenä, tiedän että : tavat ja aukiolot on muuttuneet, ennen valvonta oli tiukkaa, päihtyneelle ei todella tarjoiltu. Ravintolat sulkeutui 24.00-01.00 yleensä vain yökerhot oli auki myöhempään ja niitä oli vähän.
Ravintola ei tee ihmistä alkoholistiksi, juomistavat ovat oma valinta , enemmän vaikuttaa missä piireissä liikkuu. On erilaisia porukoita. Niitä jotka ottaa kohtuudella syö hyvin ja nauttivat keskusteluista.
Jos käy vakituisesti, eli poikkeaa 5 kertaa viikossa vaara alkoholisoitua on suurempi. Riippuu selkärangasta. Onko järkee vai ei.
Nykyään ei voi mennä enää kuin ruokapaikkoihin, kaikki muut tuntuu juottolalta. Siellä tarjoillaan liikaa ei valvota ja kaikkea tapahtuu. Ravintola on yritys ja tuotto on tärkeintä, nykyiset ajat ja tavat ovat tuoneet ravintoloihin asiakkaat toivomuksineen. Kun olin risteilyllä laivalla siellä loppui tanssit ja tarjoilu 01.00 en tiedä oliko joku yöbubi.. ehkä..itse menin nukkumaan heti puolilta öin.ihan loppuun en jaksanut pyöriä parketilla, tanssi ja ohjelma oli minulle ne jutut miks olin ravintolassa ja kivoja kavereita. Kyllä nykyisiä aukioloaikoja olisi hyvä nipistää aamuyöstä monessa paikassa. Kyllä minulle oli mysteeri miten ihmiset jaksoi mennä aamulla töihin monta kertaa, kun koko ilta istuttiin rinksut tai viinit kädessä. huimaa vähempikin.
Sääliksi käy nykyistä ravintolatyöntekijää ja ohjelmien esittäjiä. Pelkkää yötyötä- Onneks pääsin eläkkeelle kun murros tapahtui. Ehdin nähdä tarpeeksi.

Saara kirjoitti...

Mukavaa että jaksatte kommentoida sanavahvistuksista huolimatta. Arvostan, kun en tosiaan uskalla niitä poistaakaan kun sivuanalytiikan mukaan nurkissa pyörii bottia jos jonkinlaisat.

aikatherine: "Päihtyneelle ei tarjoilla" tuntuu tosiaan muuttuneen muotoon "sammuneelle ei tarjoilla". Tässä, kuten monessa muussakin asiassa idealismini on karissut: en enää juurikaan unelmoi paremmista laeista vaan siitä että olemassaolevaa lakia noudatettaisiin suunnilleen niin kuin se on kirjoitettu.

Tuo työntekijöiden näkökulma minua on kiinnostanut, kiitos että avasit sitä. Ravintola-alan työntekijöiden jaksaminen, työturvallisuus ja perheen ja työn yhteensovittaminen ovat vähän mietityttäneet minuakin.

Khayr kirjoitti...

Hyvää analyysiä ja eilisen Ajankohtaisen Kakkosen Känni-Illan jälkeen varmasti taas agendalla!

Suomessa suurin ongelma on juuri alkoholin tyrkyttäminen joka paikassa. Täällä joutuu aina selittelemään ja perustelemaan, jos jostain syystä ei halua juoda. Ja koko ilta menee sitten siinä "ei kiitos"-mantraa hokiessa kun kaverit kantavat tuoppia pöytään.

Ongelmat ovat siis syvällä, ei pelkästään aukioloajoissa tai keskioluen vahvuudessa.

Saara kirjoitti...

Samaa mieltä ongelmien syvyydestä. Itsekin olen taas viime päivinä huomannut, miten sitkeässä suomalaisissa takaraivoissa istuu "tieto" siitä että ilman viinaa ei voi olla kivaa, ja toisaalta varmuus siitä että kaikilla on kännissä aina kivaa. Näissä oloissa aukioloaikojen muutokset ja valistus ovat aika kosmeettisia toimia.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments