Saippuanvalmistuksen hienouksista

Talvella, lumeen hautautuneena, ehtii tehdä saippuaa. Harva puuha onkaan yhtä palkitsevaa. Parin tunnin työllä tuottaa melkein koko vuoden satsin saippuaa ja hiustenpesuainetta joiden hinta on huokea mutta laatu ylellinen.

Saippuanvalmistukseen tarvitaan tietysti resepti (sivun alalaidasta löytyvä saunasaippuan resepti on se mitä itse käytän), mutta oikeastaan resepti on vasta alkua. Siinä kerrotaan, mikä määrä lipeää ja nestettä on sekoitettava tiettyyn rasvasekoitukseen jotta lopputuloksena olisi käyttökelpoista saippuaa. Muusta ei puhuta mitään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että samalla reseptillä voi valmistaa vaaleanpunaisia sydämenmuotoisia ruususaippuoita, laventelinkukilla pilkutettua laventelisaippuaa, sitruunantuoksuisia pikkusaippuoita…Vaikka omistaisi vain yhden reseptin, sitä voi muunnella lähes rajattomasti. Eri reseptien väliset erot liittyvät sitten sen tyyppisiin seikkoihin kuin saippuan vaahtoavuuteen, kiinteyteen ja hoitavuuteen. Myös ainesten saatavuus ja hinta vaihtelevat.

Monet yksinkertaistajat ovat sitä mieltä että se mikä ei ole olennaista, on turhaa, ja tekevät saippuansa perusreseptillä ilman mitään tuoksuja tai väriaineita. Toiset kyllä tuoksuttavat ja koristelevat, mutta vain luonnollisilla ainesosilla kuten mausteilla, kuivatuilla kukilla ja eteerisillä öljyillä. Kolmannet leikkivät pigmenteillä ja synteettisillä tuoksuöljyillä. Joillekin muotiksi riittää vanha kakkuvuoka, toiset keräävät kokoelman eri muotoisia ja kokoisia muotteja tai koristelevat saippuansa leimaamalla. Makuasioista saa tietysti aikaan paljon porinaa. Itse olen sitä mieltä että ainakin etiikka-argumentit ovat näissä keskusteluissa turhaa snobbailua. Faktahan on, että kotisaippuan tekijän on jokseenkin mahdotonta sekoittaa keittiössään mitään mikä olisi haitallisuutensa puolesta lähelläkään kaupassa saippuoiden, shampoiden ja suihkugeelien nimellä myytäviä kemikaalipuuroja. Se iso askel on siirtyminen kaupan tuotteiden kuluttamisesta itse tekemiseen. Siksi paras kotisaippua on sellaista jota sekä tekee että käyttää mielellään vuodesta toiseen, sellaista joka näyttää ja tuntuu Hyvältä Elämältä. On hyvä, että saippuantekijällä on paljon valinnanmahdollisuuksia. 


Aloittelijoille vaihtoehtojen loputtomuus on tietenkin hämmentävää. Siihen pulmaan paras neuvoni on: aloita vain jostakin, siitä mikä tuntuu mukavalta eikä liian vaikealta. Tärkeintä on se että rohkaistuu yrittämään. Aivan ensimmäisen saippuaerä kannattaa jättää värjäämättä (käyttämässäni reseptissä saippuasta tulee kauniin kermanvalkoinen), sekaan voi ripauttaa hiukan yrttejä tai kukkia, jos tahtoo. Saippuan voi jättää tuoksuttamatta tai valita tuoksuksi eteeristä öljyä. Synteettiset tuoksuöljyt saattavat jähmettää massan hyvinkin nopeasti jolloin saippuamassan kaataminen muottiin vaikeutuu. Tällä siis pääsee alkuun, ja muutaman erän tehtyään alkaa jo saada tuntumaa siihen, millaisia kokeiluja tuoksujen, värien ja muotojen suhteen haluaisi ehkä tehdä vai haluaako mitään. On myös mahdollista, että ensimmäinen kokeilu onnistuukin täydellisesti. Itse teen yhä säännöllisesti laventelisaippuaa joka on aivan samanlaista kuin kaikkien aikojen ensimmäinen saippuaeräni. Klassikkotavaraa.

Etsiskellessäni eilen uusia tuoksuja netistä huomasin, ettei vaihtoehtojen paljous enää hämmentänyt. Olen tainnut keksiä, millainen on minun maailman paras saippuani. Se on sellainen jossa voi olla synteettinen tuoksu, mutta ei väripigmenttejä. Jotta saippuan erottaisi suihkussa viereisestä palashampoosta, ripautetaan sen sekaan kuivattuja kukkia ja yrttejä. Muotiksi riittää muovipussilla vuorattu vanha pitkulainen kakkuvuoka, johon jähmettyneestä halosta saa pilkottua kotikutoisen oloisia paloja. Sellaista on minun täydellinen saippuani- ainakin toistaiseksi.

2 kommenttia:

Aikatherine kirjoitti...

Eipä tule enää tehtyä saippuaa. Kun olin lapsi, sitä valmisti äiti ja mummo yhdessä saunapadassa ne sitä keitteli, minä olin liian pentu sitä mieleen painamaan. Sotien jälkeen oli pulaa kaikesta, mutta kyllä naiset osasi tehdä paljon itse verrattuna nykyaikaan.
toinen asiani on, että sivullani pieniä sanoja on tälle sivulle tunnustus. Tervetuloa hakemaan.

Saara kirjoitti...

Saippuan valmistamista keittämällä olisi kiva joskus kokeilla. Sain kerran ystävältä palan keitettyä saippuaa, ja hyvää oli.

Kiitos tunnustuksesta, tulen kylään! :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments