Pitäkää kiinni housuistanne! Uusi teemaviikko on täällä!

Tähän mennessä olemme viettäneet teemaviikkoja muun muassa jätteen ja monikulttuurisuuden parissa. Ajatus tämänkertaisesta teemaviikosta on kypsynyt niinä liian monina tunteina jotka olen viime aikoina viettänyt naamallani kipsibuddhan ikuinen lempeä hymy kuunnellen miten toinen toistaan kunniallisemmat kansalaiset ovat sylkeneet suustaan sellaista törkyä jonka poistamisessa mielestä minulta menee vielä kauan. Nyt angstin kaari on saapumassa loppupisteeseen. Olen havainnut ahdistavan epäkohdan, kestänyt sen hiljaa ja sivistyneesti hammasta purren. Päästyäni pakoon pahaa maailmaa linnoittautunut kotiin ahdistuneena perheen terapoitavaksi. Olen valvonut, vihannut ihmiskuntaa ja miettinyt, miten saisin keploteltua perheelle yksisuuntaisen lipun Marsiin. Lopulta, hitaasti olen muistanut että todellakin, minähän olen paitsi tieteellisten artikkeleiden ja rakettifilosofisten kolumnien armoitettu rustaaja, myös bloggaaja. Ja sellaisena, voin pyhittää mille tahansa havaitsemalleni yhteiskunnan mätäpaiseelle vaikka kokonaisen viikon jutut jos vain keksin alustavassa mietinnässä tarpeeksi monta otsikkoa. Ja nyt maailman tila näyttää Virkkalan talvisesta rauhasta katsottuna siltä että tänne tarvitaan homostelu-teemaviikkoa.

Äkää toki säikähtäkö. Blogin sankaritar ei aio edes teemaviikon nimissä käyttää huvilupiaan lesbiaanisten ilojen harjoittamiseen, eikä edes kokeilla lahjojaan eroottisen fantasian kirjoittajana. Tämänkin viikon aikana lupaan huolehtia  parhaani mukaan blogin sivistyneisyyden tasosta, sikäli kun se mitenkään on mahdollista silloin kun sekaantuu tämänhetkisen suomalaisen homokeskustelun niljaiseen suohon. Luvassa on näin alustavasti pohdintaa syrjinnästä, perinteisistä suomalaisista arvoista, ehkä vähän rakkaudestakin. 

Teemaviikkoni lähtölaukaukseksi käy kauniisti tämä Seksualistin blogissaan  esiin nostama Setan "Rakkaus on rakkautta"- esitteessä esiinnostama ajatus: ”Seksuaalinen suuntautuminen on ihmisen kyky ihastua tai rakastua tiettyä sukupuolta oleviin ihmisiin. Suurin osa rakastuu eri sukupuolta oleviin, monet rakastuvat useimmiten tai ainoastaan samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. Monilla on kyky rakastua sekä poikiin että tyttöihin, tai kokevat ettei ihmisen sukupuolella ole merkitystä. Sukupuoli on lopulta vain yksi ihmisen ominaisuus; ihastuessamme toisiin ihmisiin ratkaisevaa on moni muukin tekijä. Seksuaalista suuntautumistaan ei voi valita. Jotkut ovat seksuaalisesta identiteetistään varmoja jo lapsina, jotkut yrittävät ymmärtää sitä tai löytävät siitä uusia ulottuvuuksia koko elämänsä ajan. Rakkaus on kuitenkin aina rakkautta, eikä sille ole pakko laittaa mitään tiettyä etikettiä. Sinun ei ole pakko pystyä valitsemaan, tykkäätkö mieluummin naisista, miehistä, lakritsista, suklaasta, kesästä vai talvesta – vai pidätkö kaikesta. Maku saattaa myös elämän aikana vaihtua. Tärkeää on se, että pidät huolta itsestäsi, rakastamasi ihmisistä sekä heistä, jotka rakastavat sinua.

2 kommenttia:

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Ehdottoman upea kirjoitus, samoin tuo kirjoituksesi lopussa oleva lainaus...:)

Saara kirjoitti...

Kiitos! Minusta tuo lainaus pitäisi ujuttaa johonkin peruskoulun oppimateriaaliin.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments