Karkuun rakkauden valtapelejä

Karkauspäivä ei ollut ehtinyt puoleenkaan, kun minä huumorintajuton femakko olin taas löytänyt herneen nenään. Radiossa, suosikkiblogissa, kylännaisten jutuissa puhutti sama viesti: tänään on se päivä jona naisetkin voivat kosia. Karkauspäivänä maailma on sillä lailla päälaellaan. No, minusta naiset voivat kosia minä vuodenpäivänä tahansa. Ihan vapaasti, toivottavasti sellaisella tunteella ja vakavuudella joka vetoaa. Ei naisen aloitteellisuus kosinnassa tai muutenkaan tarkoita, että nainen on wannabe-pirttihirmu joka suunnittelee tekevänsä miehestä kätevän pöydänpyyhkimen. Miksi parisuhteesta, avioliitosta (tai vakiintumisesta ylipäätään), rakkaudesta tai toiveistaan näiden suhteen on ylipäätään niin vaikea puhua ilman että takaraivossa alkavat pyöriä kaikenlaiset valtapeli- ja alistamisfantasiat?

Seksualistin blogissa velloo keskustelu suhde-elämän varhaisemmista vaiheista ja kohtaanto-ongelmasta kun miehet eivät tahdo saada seksiä nirsoilta naisilta eivätkä naiset toisaalta löydä mistään hyviä miehiä. Tavalliseen tapaan markkina-arvoteoria sekä valtapelipuinti ovat olennaisia osia keskustelussa. Huokaus. Ankeuttajat leijuvat ilmassa ennen kuin näkyviin on edes tullut ketään jolle aloitteen tekisi.

Naimisissa oleminen on minusta kivaa etenkin siksi että se tekee rakkaussuhteesta kertaheitolla jotenkin ihanan yksinkertaisen. Mitä Se haluaa minusta? Onko tämä vakavaa, vai leikkiikö hän vain tunteillani? Voiko tästä tulla vakavaa, ja haluanko minä sitä? Koska päästään seksiin? Koska päästään vapautuneeseen seksiin? Mitä Se haluaa tästä suhteesta?  Haluaako se kyykyttää? Mitä minä oikeastaan haluan parisuhteelta, elämältä, Kaikelta? Rakastaako se minua varmasti? Pitääkö hän minua outona tai ihan hulluna jos olen avoin ja sanon suoraan mitä tunnen ja ajattelen? Haluaisinko minä vielä tsekata, löytyisikö jostakin parempi pari? Vartti maistraatissa, ja nämä pohdinnat  voi lopettaa (pakko ei toki ole, jos ei tahdo). Taka-ajatukset ja kunnialliset aikeet ovat selvillä ja papereihin ja rekistereihin on kirjattu,  että oltiinpa suhteesta mitä mieltä tahansa, vaikka kiipeilisimme kilpaa seiniä pitkin, vaikka oven taakse ilmestyisi huomenna kolkuttamaan joku vielä täydellisempi, tässä ollaan ja pysytään ellemme erityisesti palaa täyttämään eropapereita. Eikä etenkään ole epäselvää, mikä tämä meidän suhde oikein on. Ilmapiiri jotenkin puhdistuu, ja yhtäkkiä huomaa että on helppo puhua niistä asioista mistä on tärkeintä puhua. Mitä voimme konkreettisesti tehdä toistemme hyvinvoinnin eteen? Miten järjestämme arjen niin että siinä on hyvä olla? Mitä hän haluaa, ei Naisilta tai Miehiltä, eikä etenkään Suhteelta vaan juuri minulta? Elämä on juuri sopiva mittakaava. Jos aikaa on koko elämä, haittaaks se jos viettää muutaman kuukauden tai vuoden seinäkiipeilyn parissa? Jos eroa ei tipu vaikka huutaisi kolmesti Mekkaan päin eroavansa, ehkä uskaltaa vihdoinkin myös sanoa asiat juuri niin kuin ne ovat. Jos oven taakse tulee Se Täydellinen, avioeroa kevyempi prosessi on silloinkin isompi perheneuvottelu. Yritän sanoa, että  voi olla, ettei rakkaudesta tai elämästä ehkä koskaan saa ihan yksinkertaista. Mutta parisuhdemarkkinahelvetti on paikka johon voi hyvin rakennella kaikki Danten piirit erityisine kidutusmenetelmineen vaikka yksin autiolla saarella. Ja toiseksi, se ei ole mikään elämän välttämättömyys. Parempaa voi toivoa ja tavoitella.

Nykyisessä kulttuurissa todenpuhuminen on hyvin vaikeaa, eikä aina saa lämmintä vastaanottoa. Samalla päivän rakkausmarkkinat ovat täynnä naurettavuuksiin asti menevää kriittisyyttä, taktikointia, silkkaa vainoharhaisuutta ja normeja joista kukaan ei oikeastaan pidä mutta joita silti noudatetaan orjallisesti koska toisin tekeminen on epäilyttävää. Usein aiheesta lukiessa mieleni on tehnyt kysyä, mahtuuko Rakkaus enää mihinkään sekaan. En ole keksinyt, mahtuuko. Ei kukaan halua tulla torjutuksi koska on epäilyttävä, eikä myöskään tutustua epäilyttävän oloisiin tyyppeihin. Lose-lose. Ei ihme että sinkkuasuntojen kysyntä jatkaa kasvuaan. Ei ihme että vaikka moni haluaa elämäänsä seksiä, parisuhteen, rakkautta tai peräti avioliiton, kumppaneista on pulaa ja kaikki on jotenkin vietävän vaikeaa.

Taidan olla (taas vaihteeksi) suuri utopisti, mutta luulen että parhaat vaihtoehdot valtapelien ja muiden ihmisten välilleen kasvattamien kuilujen ylittämiseksi ovat utopistisia ja hiukan vieraita tälle maailmalle. Todenpuhuminen, avoimuus ja aikeidensa suora ilmaiseminen eivät ehkä aina niitä kiitosta ja kunniaa, mutta ne voivat olla ainoita mahdollisuuksia päästä terveelle pohjalle jossa iloinen yhden yön juttu tai elinikäinen liitto voivat saada onnellisen lopun. Oikeiden ihmisyksilöiden kanssa me kai haluamme olla, emme pohjimmiltaan fiktiivisten Miesten tai Naisten kanssa? Perä edellä puuhun- menetelmä, eli asioiden toimittaminen keinolla tai toisella, vaikka viranomaisten avulla, siihen pisteeseen jossa on tilaa, aikaa ja uskallusta puhua suoraan ja elää oikeaa elämää, voi olla kerrankin hyvä ratkaisu.




ps. Kiitokset Aikatherinelle blogipalkinnosta. Tälläkään kertaa en pistä sitä eteenpäin, mutta sivupalkkiin se pääsi.


pps. Koska te kaikki tunnutte vihaavan uusia salasanavahvistuksia suurella intohimolla, kokeillaan toistaiseksi sitä että poistan vahvistukset mutta siirryn ennakkotarkastamaan kommentit. Pysyvät ne spämmibotit näkymättömissä silläkin keinolla. Palaute ratkaisusta on tervetullutta!

posted under , , , |

13 kommenttia:

Rulla kirjoitti...

Seksualistin blogissa vellova keskustelu pyörii nimenomaan valtapelien ympärillä, koska keskustelussa aktiivisimpana toimivat henkilöt ovat vahvasti sitä mieltä, että tapaamistilanteissa naiset pyörittävät jonkin sortin peliä. Koko postauksen ideana oli keskustella lähinnä siitä, miksi naiset pelaavat aina ja miten miesten kannattaisi pelata, että he naisia saisivat. Tutustuminen ja läheisyys eivät oikein ole saaneet vastakaikua, koska sitä seksiä on saatava heti. Myös he näkevät seksin puhtaasti hyödyntavoitteluna ja jaksavat pauhata alfauroksista ja muista sensellaisista. Rakkaudesta ei kukaan ole puhunut, hyötynäkökulmista kylläkin. Surullisen kapeakatseista.

-Rulla

Saara kirjoitti...

Mä olen törmännyt muuallakin suunnilleen samansisältöiseen keskusteluun- itse asiassa, se tuntuu olevan aika muodikas diskurssi, esim. naisille suunnatussa mediassa sanat vain asetellaan vähän eri tavoin.

Joo. Naiset pyörittävät pelejään. Ja miehet ne vasta ketaleita ovatkin. Onko pakko haluta pelata? Onko pakko pelata jos ei halua? Tai osaa?

Mun mielestä aina ei tarvitse tavoitella tutustumista, läheisyyttä ja suhdetta. Satunnaisseksikin on ihan ok monissa elämäntilanteissa, ja siksi on vähän ikävää jos sitä ei mukamas voi tavoitella muuten kuin "pelaamalla" tai leimautumalla peluriksi. Miksi rehellisyydellä, avoimuudella ja ystävällisyydellä ei muka pärjää?

Alfaurospuhe ja kilttien ja hiljaisempien miesten mollaaminen harmittavat nekin. Toisaalta, eivät stereotyyppiset naisetkaan näissä keskusteluissa kovin mukavilta vaikuta. Jotkut ihmiset kai vaan elävät aika ikävissä maailmoissa.

Rulla kirjoitti...

Juurikin näin. Ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tarpeita. Avoin keskustelu ja rehellisyys kantavat pitkälle ja peräänkuulutankin tämän toisen osapuolen kunnioittamista jo ihmisenä. Jos hieman vaivautuu normaalilla kohteliaisuudella selvittämään onko toinen mahdollisesti kiinnostunut samoista asioista kuin itse on, niin sillä pääsee hyvin pitkälle.
Toiset ovat hakemassa satunnaisseksiä ja toiset suhteita ja kolmannet mitä tahansa siltä väliltä. Kysymällä se selviää, pelata ei tarvitse ja ajatustenlukijoita harvemmin tapaa, eikä sitä voi keneltäkään olettaa.

On aivan selvää, että ihmiset myös reagoivat ehdotteluihin ja uusiin ihmisiin eri tavoin, joten on karua yleistää, että kaikki naiset pillastuvat jos vähän vihjaa seksistä. Samalla tavalla on hullua sanoa, että kaikki miehet ovat intoa piukassa kun vieras nainen ehdottaa satunnaisseksiä. Kaikkein turhinta on kuitenkin mielestäni lähteä meuhkaamaan siitä, että naiset ovat yleisesti pihtaajia ja seksuaalisesti alemmantasoisia olentoja, jos alunperin (netti)deittitilanteessa esimerkiksi nainen etsii vakavaa suhdetta ja mies satunnaista panokaveria.

deeby kirjoitti...

"Mä olen törmännyt muuallakin suunnilleen samansisältöiseen keskusteluun- itse asiassa, se tuntuu olevan aika muodikas diskurssi,"

Kiivaan markkina-arvoteoriakeskustelun puuhamiehenä on toiminut Suomessa Henry Laasanen aktivisteineen. Itse olen ollut markkina-arvoteoriasta kiinnostunut siitä lähtien, kun törmäsin Henkan kirjaan ja blogiin.
Vaikka usein kuvitellaan, kaikki markkina-arvoteoreetikot eivät ole henkilökohtaisessa hädässä. Itse olin jo murrosiässä kiinnostunut elämän rakenteesta ja filosofioista. Ja myöskin aina ollut pettynyt keskivertoihmisten tönkköyteen, joten markkina-arvoteoria on ollut minulle vain yksi lisämetodi tarkastella yleistä typeryyttä ja eri asioiden vaikutusta toisiinsa. Naisilla on todellakin enemmän valtaa, kuin mitä yhteiskuntateoriassa annetaan ymmärtää.

"Joo. Naiset pyörittävät pelejään. Ja miehet ne vasta ketaleita ovatkin. Onko pakko haluta pelata? Onko pakko pelata jos ei halua? Tai osaa?"

Ihmiset ovat sitoutuneet
normeihin, peleihin ja sääntöihin.
Naisten elämää pyörittää pitkälti jalkovälin erityismerkitys, jota miehetkään eivät uskalla kyseenalaistaa. Miehen on hyvin vaikea edes kuvitella naisyksilöä, joka pystyisi esittelemään itsensä ilman että on hakemassa vaihtokauppaa tälle vaginan oletetulle erityismerkitykselle.

"Mun mielestä aina ei tarvitse tavoitella tutustumista, läheisyyttä ja suhdetta. Satunnaisseksikin on ihan ok monissa elämäntilanteissa, ja siksi on vähän ikävää jos sitä ei mukamas voi tavoitella muuten kuin "pelaamalla" tai leimautumalla peluriksi."

Niin, aikahan on oma rajoitteensa, mutta lyhyet
suhteet eivät kyllä välttämättä ole nekään aina hyväksi. Samoin ärsyttää seksin yleinen kapea-alaisuus, ja parisuhdeuskollisuus, eli se panemisen ja omistamisen tarve. Itse olen laskenut, että pystyisin pitämään kymmentä jatkuvaa sivusuhdetta yllä - siis vakisuhteeni lisäksi.

"Miksi rehellisyydellä, avoimuudella ja ystävällisyydellä ei muka pärjää?"

No ehkä sillä pärjääkin,
mutta siihen pitää osata pelata päälle - tai saavuttaa tietynlainen pelaamisen taso ja sitten vasta hempeillä.

"Alfaurospuhe ja kilttien ja hiljaisempien miesten mollaaminen harmittavat nekin."

Niin. Kilttien ja hiljaisten
miesten pitäisi tehdä itselleen jotakin sukupuolen takia. Itse en ymmärrä, miksi ihmisen pitäisi päästä tietystä varovaisuudestaan ja jännittyneisyydestään eroon, ennen kuin saa seksiä. Seksihän voi olla parempaakin, jos se on vähän pelottavaa. Ujon, pelokkaan miehen voi pistää vaikka käsirautoihin. :D

Saara kirjoitti...

Rulla: Pelaamisen suuri ongelma onkin siinä että sen lähtökohtana on ajatustenlukeminen: minä tiedän, mitä Miehet (tai Naiset) haluavat, ja yritän suunnistaa sen mukaan. Rulla: Pelaamisen suuri ongelma onkin siinä että sen lähtökohtana on ajatustenlukeminen: minä tiedän, mitä Miehet (tai Naiset) haluavat, ja yritän suunnistaa sen mukaan. Puuhastellaan mukatodellisuudessa, vaikka vastassa on oikeita, omalaatuisia ihmisyksilöitä. Olen kanssasi samaa mieltä siitä että yleistämisellä ja syyttelyllä ei päästä mihinkään. Ja kyllä, rakkaudestakin olisi jonkun hyvä puhua. Siis yritän.

Deeby: Naisilla on valtaa. So what? Entä jos vain huonot ihmissuhteet ovat valtapelejä ja ne tavoittelemisen arvoiset perustuvat aivan toiseen mielenmaisemaan, kuten ystävyyteen ja jakamiseen. Mitä iloa on vallasta jos valta tai sen puute ovat oikeastaan merkityksettömiä tai peräti harmillisia?

Saat kaiken myötätuntoni, jos olet tavannut vain sellaisia ihmisiä joiden jalkoväli ei vaikuta aivan erityiseltä, ainutlaatuiselta ja ihmeelliseltä paikalta, niin palkitsevalta ettei mikään sinne pääsemiseksi nähty vaiva ja rasite ole liian suuri palkitsevuuteen nähden. Muistathan kuitenkin puhuvasi vain omasta elämästäsi, et todellisuudesta yleisellä tasolla. Ihminen ei aina saa haluamaansa, mutta vielä harvemmin sitä saa jotakin mikä on paljon parempaa kuin se mitä on edes osannut toivoa. Jos on kyyninen ja jaksaa odottaa maailmalta enää keskinkertaisia panopuita ja väljähtyviä suhteita, voi kulkea onnensa ohi.

Polyamoriasta sen verran, että siinä on käsittääkseni kysymys rakkaudesta jota riittää useammalle kuin yhdelle kumppanille. Rakkaudesta. Siis siitä jutusta jota olen havainnut aika harvoin edes kahden ihmisen välillä. Mitä mieltä olet: Kuinka monen ihmisen hyvän pystyt asettamaan omien halujesi edelle järjestelmällisesti, niin kuin rakkaussuhteessa usein täytyy? Kuinka monen ihmisen henkisestä, fyysisestä ja seksuaalisesta kukoistuksesta haluaisit olla henkilökohtaisessa vastuussa? Kuinka monen ihmisen typeryyden, hulluuden, mokailujen ja rasittavien piirteiden kanssa haluaisit tulla toimeen? Kuinka montaa olisit valmis tukemaan, suojelemaan, vaalimaan ja tottelemaan? Ja koska rakastetut tapaavat olla maailman tärkeimpiä ihmisiä, miten osaat sanoa, kuka on päällä ja kuka sivussa? Ketään ei voi omistaa, ei, mutta rakkaalleen voi omistautua. Kuinka monelle sinä voisit kuulua? Itse hyväksyn periaatteessa polyamorian, mutta itsekkyyden glorifioiminen sivistyssanan taakse tuskin on hyväksi kenellekään, kaikkein vähiten sen tavoittelijalle. Jokainen tietysti päättää itse, mitä elämältään ja rakkaudelta odottaa ja haluaa. Ja tietysti on aivan tavallista perustaa parisuhdekin itsekkyydelle. Kaikki mikä on tavallista ei kuitenkaan ole hyvästä eikä tavoiteltavaa.

Vai että pitää osata pelata pärjätäkseen. No nyt sinä tämän kerrot. :DDDD Sitä minä enää jään ihmettelemään, millä ihmeen ilveellä olen onnistunut pääsemään onnellisiin naimisiin. Nappasinko mahdollisesti maailman viimeisen miehen jonka kanssa homma toimii sitä paremmin, mitä rehellisempi ja avoimempi on? Mielelläni olisin kyllä ihan pikkuisen optimistisempi, kaikkien tähän ikään mennessä tapaamieni hyvien miesten ja naisten takia.

deeby kirjoitti...

"Deeby: Naisilla on valtaa. So what?"

Yhteiskuntateorioiden
mukaan valta olisi keskittynyt miehille, vaikka käytännössä se on naisilla seksuaalisuuden kautta. En ole seksuaalisen vallan vastustaja.

Kukaan mies tuskin haluaa naista, joka ei ole eheä/hehkeä, siis valtaansa käyttävä. Itse haluaisin vain, että keskustelu sukupuolten valta-asetelmasta olisi avoimempaa ja rehellisempää. Saatan tietysti olla vain perverssi, joka ei ymmärrä kirjoittamattomia sääntöjä.

"Entä jos vain huonot ihmissuhteet ovat valtapelejä ja ne"

Sukupuolisuhde on minun nähdäkseni valtarakennelma. Se, mitä suhteen sisällä koetaan on sitä "mielenmaisemaa", joka on parhaimmillaan tietenkin aika särötöntä.

"Mitä iloa on vallasta jos valta tai sen puute ovat oikeastaan merkityksettömiä tai peräti harmillisia?"

Valta on minusta neutraali asia.
Kun valta keskittyy liian voimakkaasti naiselle suhde alkaa toimia naisen ehdoilla. Ja näin yleensä suhteissa käy. Miehet ovat usein valmiit maksamaan naisseurasta ylihintaa ja joustamaan naisen oikkujen mukaan, joten parisuhdemarkkinoilla ei omia haluja yleensä pääse toteuttamaankaan. Osakemarkkinoillakaan ei kannattaisi sijoittaa omaisuuksia Nicaraguaan ja Norsunluurannikkoon jos vaihdossa saa pelkästään tupakkaa.

"Saat kaiken myötätuntoni, jos olet tavannut vain sellaisia ihmisiä joiden jalkoväli ei vaikuta aivan erityiseltä,"

Minä kun en maksa seksistä kolmansille osapuolille. Pariutumispreferenssinihän on se, että nainen ei saa olla
vapaa-ajallaan a) sosiaalisen sektorin, b) suvun tai c) muun lähipiirin palveluksessa.

"Muistathan kuitenkin puhuvasi vain omasta elämästäsi, et todellisuudesta yleisellä tasolla."

Enimmäkseen todellisuudesta yleisellä tasolla. Omaa tilaani en ole valitellut. Toki miesaktiivina joudun usein kuuntelemaan, kuinka olen kauheassa puutteessa, eikä ulkonäkönikään riitä normaaliin seuranhakuun.

""Mitä mieltä olet: Kuinka monen ihmisen hyvän pystyt asettamaan omien halujesi edelle järjestelmällisesti, niin kuin rakkaussuhteessa usein täytyy?"

En ole kuullutkaan, että pitäisi asettaa toisen hyvä omien halujensa edelle. Tuo kuullostaa ihan joltain buddahalaiselta kärsimysharjoitukselta.

"Kuinka monen ihmisen henkisestä, fyysisestä ja seksuaalisesta kukoistuksesta haluaisit olla henkilökohtaisessa vastuussa?"

Yleensä näissä polyamoriahommissa vastuu jakaantuu useampien ihmisten kesken. Itse olen siis vakituisessa suhteessa, enkä ole päässyt harjoittamaan polyamoriaa kovinkaan paljon.

"Kuinka monen ihmisen typeryyden, hulluuden, mokailujen ja rasittavien piirteiden kanssa haluaisit tulla toimeen?"

Minä olen erikoistunut ihmisiin, joiden kanssa ei tule valtavia psykologisia ongelmia. Siksi minulla on pariutumispreferenssit.

"Vai että pitää osata pelata pärjätäkseen. No nyt sinä tämän kerrot. :DDDD Sitä minä enää jään ihmettelemään, millä ihmeen ilveellä olen onnistunut pääsemään onnellisiin naimisiin."

Et olekaan. Et sinä ole naimisissa. Olet miespuolinen, yksinäinen runkkari naisen nimellä.

Saara kirjoitti...

Minun nähdäkseni sukupuolisuhde voi olla valtarakennelma, tai se voi olla olematta sitä. Maailma on sellainen miksi ihmiset sen tekevät. Kahdenväliset suhteet ovat siitä jänskiä, että syy puoleen kummallisuuksista löytyy lähimmästä peilistä. Maailmanmenoa voi ihmetellä ja kommentoida, mutta lopulta kykenemme pitämään huolta korkeintaan omasta rakkauselämästämme. Jos siitäkään.

Minä kutsun toisen hyvän asettamista oman edun edelle rakkaudeksi. Olet oikeassa, joskus rakkaus tosiaan on tuskallista. Ei kuitenkaan silloin, jos toinen sitten ottaa vastavuoroisesti minun hyväni huolekseen. Hyvinkin voi käydä. :)

*disclaimer: en minäkään ole ikinä elänyt polysuhteessa* Vastuulla viittasin taas rakkauteen: jos rakastaa jotakuta, kokee hänen hyvinvointinsa sydämenasiaksi riippumatta sitoutumiskysymyksistä tai siitä onko mitenkään moraalisesti velvollinen huolehtimaan hänestä.

Hienoa, jos pariutumispreferenssisi toimivat. Minä puolestani olen huomannut, että ihmiset vaikuttavat usein sitä hullummilta mitä paremmin heihin tutustuu ja mitä pidempään aikaa vietetään yhdessä. Pidemmän päälle jokaisesta paljastuu huonoja puolia ja jos jonkinlaisia omituisuuksia, joiden kanssa täytyy tulla toimeen.

Lopuksi tärkein: julkaisen kommenttisi vain, jotta tämän blogin historian ensimmäinen banni tulisi näkyviin. Viimeiseen lauseeseen asti olit ihan hauskaa juttuseuraa, mutta keskustelut tässä blogissa päättyvät nyt sinun osaltasi tähän. Täällä käyttäydytään kauniisti keskustelukumppaneita kohtaan, eikä nimitellä ketään. Koskaan.

Rulla kirjoitti...

Olen varsin samaa mieltä Saaran kanssa siitä mitä rakkaus on. Ei voi väittää, että ihminen rakastuneena toimisi aina epäitsekkäästi, mutta uskallan sanoa, että suurimmaksi osaksi se kuitenkin on vallitseva käyttäytymismalli. Suhteen näkeminen pelkkänä valtapelinä, hyötymisenä ja rahalla kilpailemisena on turhaa ja ohiampuvaa yksinkertaistamista. Tottakai ymmärrän deebynkin näkökulman jos ainoa kosketus rakkauteen on television Kauniit ja rohkeat. Väitän, että yksikään perhe/parisuhde ei pysy kauaa kasassa jos lähtökohta ihmissuhteille on vain valtapeli ilman sen kummempia tunteita. Ei kukaan kestä jatkuvaa henkistä tai fyysistä turpaanottoa ja alistamista vuosikymmeniä. Jos taas sukupuolisuhde on pelkkää valtapeliä ja alistamista, niin on niitä muitakin seksityylejä kuin s & m ja bondage... :D

Hieman myös nakertaa tämä näkemys "elämäntotuuksista", että naisten kyllä tulisi antaa kaikille miehille sen takia, että miehet nyt vain sattuvat olemaan munat sininsinä puutteesta ja naiset ovat rimaa liian korkealla pitäviä narttuja. Samaan aikaan esimerkiksi deeby kommenteissaan väittää, että "kukaan mies tuskin haluaa naista, joka ei ole eheä/hehkeä, siis valtaansa käyttävä". Mielestäni kaikkeen sukupuolten välisiin kommunikaatiotilanteisiin pätee tasa-arvon sääntö ja jos vaadit itse hehkeyttä siltä toiselta osapuolelta, niin ei kannata inistä siitä jos se toinen vaatii sitä samaa sinulta.

Mitä tulee siihen, että ujot ja pelokkaat miehet eivät saa muka seksiä: taas kerran ihmiset ovat erilaisia. Tässä taas vaaditaan naisilta ajatustenlukukykyä ja en ole niin tyhmä, että lähtisin yleistämään kaikkien miesten haluavan seksiä ihan jatkuvasti vieraiden naisten kanssa. Se, että seksi on ihmisen perustarve ei tee siitä perusoikeutta millään tasolla. Onhan ruokakin ihmisen perustarve ja kauppoja on ruokaa pullollaan ja itsekin voi ruokaa kasvattaa, mutta on turha tulla kuvittelemaan, että kukaan tulee tuomaan ruokaa juuri sinulle ja kaatamaan sitä kurkustasi alas. Jonkin verran täytyy itse nähdä vaivaa. Siinä vaivannäön tiimellyksessä voi Saaran sanoin saada jotain paljon parempaa, mitä ei osannut edes toivoakaan. Ja samalla tavalla on olemassa myös ujoja ja pelokkaita naisia, jotka eivät saa seksiä tai suhdemahdollisuutta, koska eivät ole "tarpeeksi hehkeitä".

Ennen kaikkea haluaisin korostaa sitä, että ihmissuhteita ei voi käsitellä vain ainoastaan rahan ja markkinateorian kautta. Vierastan kovasti esimerkiksi käsitettä siitä kuinka mies "maksaa ylihintaa seksistä suostumalla naisten oikkuihin". Elämä on täynnä kompromisseja, parisuhde myös, seksisuhde varsinkin. Jos lähtee sillä asenteella liikkeelle, että minulla on oikeus haluta kaikkea ja myös saada se (koska olen nainen/mies/vanhempi/nuorempi/kokeneempi/jne...) on elämänkokemus jollain tasolla jäänyt hieman vajaavaiseksi. Myös hintalapun liimaaminen siihen naisen erityismerkityksen saaneeseen paikkaan (hehheh) osoittaa mielestäni sovinistista ja vanhakantaista ajattelumallia naisista pelkkinä huorina. Valitettavasti olen myös sitä mieltä, että tuota asiaa ei korjata tasa-arvoiseksi liimaamalla alelappuja sinne miesten sinisiin palleihinkaan....

Jokaisella on omat pariutumispreferenssinsä, kuten deeby ilmaisi asian ja se on hyvä näin. Kuitenkin vaatimus siitä, että kaikkien tulisi käyttäytyä kuten yksi ihminen parhaaksi katsoo, on absurdi ja lähinnä mielestäni korostaa vaatijan ajattelumallin jääneen jonnekin hiekkalaatikon tietämille. Vapaasti tuonkin voi tulkita, että mitä hiekkalaatikkoa tarkoitan ;)

Saara kirjoitti...

Onneksi jokainen meistä saa päättää itse, kuka on ”hehkeä” ja kuka ei. Erilaisuus turvaa sen, että useimmat meistä ovat ainakin jonkun mielestä houkuttelevia.

Luulisin että mies joka kokee maksavansa ylihintaa seksistä, on varmaankin mies jonka seksielämä keskittyy liian kalliisiin maksullisiin naisiin? Ajatus siitä että seksi on jotakin jota naiset ”antavat” jos saavat vastineeksi jonkinlaista ei-seksiä on niitä ajatuksia joiden on täytynyt olla lähtöisin jonkun sängyssä vähemmän hyvän miehen päästä. Fakta nimittäin on, että on olemassa miehiä jotka saavat mielin määrin hyvää seksiä ihan vain siksi että he ovat naistensa mielestä haluttavia.

Rulla, nostit esiin tärkeän pointin. Jos miehillä on oikeus saada seksiä hehkeiltä naisilta, mitkä ovat vähemmän hehkeiden naisten oikeudet? Keiltä heillä on oikeus saada seksiä? Vai olemmeko palanneet peruskäsitykseen jonka mukaan seksi on naisten mielestä jotakin epämiellyttävää, jotakin josta he eivät nauti ainakaan paljoa, minkäänlaisesta tarvitsemisesta puhumattakaan. Naiset vaan "antavat" ainoastaan jos tarpeeksi lahjotaan. Sillä logiikalla vähemmän hehkeät naiset ovat vain helpottuneita kun saavat pitää siveytensä...

Haistanko tässä viktorianismin tympeitä huuruja, vai vain ummehtunutta sovinismia?

Inana kirjoitti...

Oo, hieno kirjoitus ja mielenkiintoista keskustelua. Blogisi on ihana ja olet idolini! Hyvä, että joku muukin jaksaa karsastaa tätä seksipelidiskurssia, jossa rakkauden ja kunnioituksen sijasta käsitteitä ovat halveksunta, huijaaminen, myyminen, pihtaaminen, eriarvoisuus...

Hihitin myös Rullan hiekkalaatikkovitsille. :)

Saara kirjoitti...

Um, kiitos ja tervetuloa seuraan iloiseen.

On ilahduttavaa huomata, etten ole ainoa joka tuntee seksipelidiskurssin olevan lähtökohtaisesti pahasti pielessä. Vaihtoehtoisten ajattelumallien puolesta pitäisi pitää enemmänkin ääntä.

eetu kirjoitti...

Vanhan avioliittolain 2 luvun 9 pykälä alkoi näin: "Jos mies on maannut kihlattunsa ja kihlaus sittemmin puretaan, olkoon velvollinen suorittamaan kihlatulleen kohtuullisen hyvityksen, jollei tämä ole syypää kihlauksen purkautumiseen." Säännös vastaa kai sitä ajatustapaa, mitä vieläkin aina silloin tällöin julkisuudessa esiintyy. Että avioliitto tai heterosuhde yleisesti ottaen on vaihdantaa, jossa naisellinen "hyödyke" vaihdetaan miehen tuottamaan "hyödykkeeseen", toisen ollessa ruumiinosa ja toisen sitten jotain muuta, kuten avioliitto ja/tai taloudellinen korvaus. Edellä lainattu säännös kumottiin kai vuonna 1988, mutta ajatus elänee sitkeänä, kunnes uuden sukupolven miehet saavuttavat aikuisuuden. Asiaa auttaa sekin, että naisilla on lupa tarjota "markkinoilla" nykyään muutakin kuin ruumiinsa, kuten kumppanuutta, älyä, huumoria ja taloudellista panostusta.

Saara kirjoitti...

Eetu: Hyvä huomio! Monilla voimassaolevillakin perheoikeudellisilla säännöksillä on edelleen niskassaan historiallista ja uskonnollista painolastia. Lakeihin päätyvät joskus parhaiden sijasta sitkeimmät moraalikäsitykset. Parisuhde ja avioliitto "naimakauppana" ja nyttemmin "kahden kauppana" juontaa juurensa varhaisten korkeakulttuureiden yläluokkien normeihin. Näissä kulttuureissa myös orjuus oli osa arkea, joten ihmisen esineellistäminen ja käsitteleminen omaisuutena oli hyvin luontevaa.
Nykyään naimakauppa-ajattelua tukee kapitalismi, mutta ehkä meillä silti olisi rahkeita dekonstruktiopuuhiin ja vaihtoehtoisten rakkaus- ja seksisuhdemallien kehittelyyn...

Minun on tunnustettava, että olen alkanut suhtautua vähän pessimistisesti "pojasta polvi paranee"-ajatteluun sitä mukaa kun oma ikäluokkani on alkanut kapuamaan yhteiskunnassa. Toki toivon, että optimistisempi ajattelusi palkitaan.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments