Homostelu-teemaviikko: Paheksuttavista avioliitoista

Eduskunnassa kuplii lakialoite samaa sukupuolta olevien parien siviiliavioliiton mahdollistamiseksi. Jo on aikakin. Minun puolestani uskovaiset saavat syrjiä kansalaisia kirkkojensa sisällä niin paljon kuin ikinä kehtaavat. Mutta miksi muslimien, ateistien, wiccojen ja kaikkien muiden siviiliavioliittojen pitäisi perustua kristillisiin moraalinormeihin? Puheet siitä että avioliitto olisi lähtökohtaisesti kristillinen instituutio kun voivat perustua vain yleissivistyksen vähyyteen.

Tästä aiheesta jaksaisin puhista pidemmältikin. Koska kuitenkin olen jo tehnyt niin aikaisemminkin, kiukuttelen sen sijaan toisesta vääryydestä eli siitä, miksei arvon Lainsäätäjää kiinnosta minun mielipiteeni siitä millaiset avioliitot ovat paheksuttavia. Sellaisia avioliittoja on nimittäin havaintojeni mukaan maa täynnä jo nykyään. Ja lainsäädännöstä johtuen, ne kaikki ovat heteroliittoja.

En oikein suvaitse avioliittoja joissa esiintyy väkivaltaa, sairaalloisen mustasukkaista kontrollia tai heikomman osapuolen taloudellista tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Minun on myös vaikeaa suvaita avioliittoja jotka solmitaan ”aina voi erota jos ei enää tunnu kivalta”-asenteella, tai niitä jotka solmitaan hirmuisessa hormonipöllyssä vakaasta uskosta esiaviollisen seksin synnillisyyteen. Vaikea on myös suvaita avioliittoja jotka solmitaan siinä toivossa että päivä prinsessana maagisesti paikkaisi rakoilevan ja pitkäveteiseksi muuttuneen parisuhteen. Jos miettisin pidempään, löytäisin varmasti tuttavapiiristä vielä muitakin esimerkkejä. Julkkisten sekoiluja lehdistä lukiessani taas mietin, saataisiinko Suomeen millään reseptoitua jokin versio siitä sharian säännöksestä jonka mukaan eronnut pari ei voi mennä uudelleen naimisiin ennen kuin nainen on ollut kertaalleen naimisissa toisen miehen kanssa (siten ettei kakkosavioliiton tarkoitus ole ollut vain päästä uudelleen naimisiin Ykkösmiehen kanssa). Hillitsisiköhän tämäntyyppinen säännös aikuisten ihmisten ollaan-eipäs ollakaan- leikkejä? Näillä mietteillä ei kuitenkaan ole väliä, sillä Te, Rakkaat Lukijat, olette todennäköisesti maailman ainoita ihmisiä joita suvaitsemiseni tai suvaitsemattomuuteni kiinnostavat kuivettuneen herneen vertaa. Edes kirkkoa eivät kiinnosta kihlakumppaneiden aikeiden vakaus tai kunniallisuus, puhumattakaan lisääntymiskykyisyyden tyyppisistä asioista joihin fundamentalistit mielellään vetoavat heteroavioliittojen suosimisen perusteena. Heitäkin kiinnostaa vain se, onko vihittäviä tasan kaksi kappaletta ja ovatko he heteropari. Ja niin jään mietiskelemään ihan keskenäni, millä ihmeen logiikalla nämä nyt ovat niitä olennaisia seikkoja mietittäessä toiminnan moraalisuutta. Millä logiikalla väkivalta ja muut julmuuden muodot eivät häpäise avioinstituutiota mutta rakkaus ja halu ottaa rakastetusta laillista vastuuta voivat sen joskus tehdä jo pelkällä olemassaolollaan?

Nämä ovat masentavia mietteitä, etenkin kun paheksuttavia avioliittoja on maa niin täynnänsä että niiden ajattelemisesta menisi usko koko instituutioon, ellei oma elämä ole elävä todiste siitä että toisinkin voi olla. Avioliitto voi olla myös suuri onni. Eikä siihen tarvita yhdenkään jumalan siunailuja, vaan ainoastaan rakkautta, lujaa tahtoa saada homma toimimaan tavalla tai toisella sekä paljon työtä. Ellei saa tilaisuutta päästä vaikuttamaan lainsäädäntöprosessiin, paheksuminen ja mielensäpahoittaminen eivät sittenkään taida olla kovin hedelmällisiä keinoja ylläpitää sitoutuneen rakkauden kauneutta ja kunniaa. Taitaa olla viisainta käyttää sekin energia oman avioliiton onnesta huolehtimiseen. 

2 kommenttia:

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Olen taas niin samaa mieltä. Miksi keskitytään epäoleellisuuksiin, miksi ei olla iloisia rakkaudesta ja onnesta, ihmisten välittämisestä toisistaan. Mikä julmuus meidät saakaan käyttäytymään toisten onnen edessä kuin nyrkkiä heristävä maailmankaikkeuden tuomari?

Olen lukenut jo pitkään kirjoituksiasi, havainnoinut ajatuksia sanojesi takana. Sitä vain ihmettelen, etteivät ihmiset enempää kommentoi, tosin, olen itsekin ollut melkoinen laiskamato, mutta parantelenpa tapojani. Kiitos ajattelemisen aihetta antavista, kauniista ja viisaista kirjoituksistasi...:)

Saara kirjoitti...

Sen kun tietäisi... Mutta maailma muuttuu ainakin vähäsen kun sitä itse lähtee muuttamaan.

Niin, ovathan nämä kommenttilaatikot vähän hiljaisia, en tiedä mistä johtuu. Yritän kyllä olla ystävällinen, ja kriittisetkin kommentit ovat tervetulleita.

Saan toki palautetta muitakin teitä, mutta parasta on jos mielenkiintoiset kommentit postauksiin tulevat tänne kaikkien näkyville. Toisaalta, blogistaniaa riivaavat trollinillitkin ovat pysytelleet oma-aloitteisesti poissa. Senkin lasken pieneksi ihmeeksi...

Kiitos joka tapauksessa kauniista sanoista. Niistä saa virtaa. :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments