Homostelu-teemaviikko: leimoi ja otsikoit

Leimoi ja otsikoit, niin kuin täälläpäin sanotaan. Mietin, mistä kirjoittaisin teemaviikon viimeisen postauksen josta olin päättänyt etukäteen lähinnä sen että siinä pitäisi olla ripaus toivoa ja hyvää tuulta. Ja joku Pet Shop Boysien musiikkivideo. Pian löysinkin tämän biisin ja erotin sen seasta blogipostauksellisen verran sanoja.



Jossakin välissä itsetuntemus muuttui taidoksi karsinoida itsensä oikein. Suuri suuntautumiskysymys on vasta alkua. Täytin tänään 35(!) vuotta. Laskeskelin, että minulla on ollut ihastuksia sun muita romanttisia tuntemuksia tästä ajasta ehkä reilun parinkymmenen vuoden ajan. Ja vasta ihan muutaman viime vuoden ajan olen ymmärtänyt noin pääpiirteittäin, millainen oikeastaan olen. Millä säännöillä minun rakkauselämäni pelittää ja millä ehdottomasti ei. Koska en mielelläni ajattelisi olevani vain hirvittävän tyhmä, olen koittanut etsiä toista selitystä sille miksi ymmärrystä on pitänyt jonottaa kuin tuossa musiikkivideossa.

Kulttuurimme on hullaantunut romanttiseen rakkauteen. Tarinoita aiheesta tulee joka tuutista, ja suurin osa niistä noudattaa aika tiukkaa kaavaa. Epäselväksi ei jää, miten kuuluu tuntea, miten suhtautua, miten aloittaa ihmissuhde, elää siinä ja päättää se. Jos löytää itsensä kiltin sisäistämisen sijaan joskus pysähtymästä kysymään ”Niin, mutta miltä minusta tuntuu?”, on vaarassa joutua miettimään asioita ja paljon. Toisaalta vaihtoehtona on päätyä elämään elämää jonka sitten kuolinvuoteella havaitsee oikeastaan kuuluneen jollekulle toiselle. Kulttuurimme väittää myös, että tärkeää on määritellä itsensä. Kuinka rakastunut olet? Unohda rasittava ja hämmentävä omien tuntemusten ihmetteleminen. Riittää kun teet Hesarin testin. Kätevää on myös päätellä suhteen iästä se, missä vaiheessa parisuhteen nopeasti kohoavaa ja hitaasti lässähtävää kaarta olet. Rakkaushan on aina sama asia kuin avioliittoon ja lastenhankintaan tähtäävä parisuhde, ja ihmistenvälinen kemia on ainutlaatuista vain teineistä ja tärähtäneistä. Oletko hetero, homo, biseksuaali, aseksuaali vai mikä? Se on tärkeää tietää, tosin minulle ei ole ikinä ollut yhtään iloa niistä tiedoista sen paremmin itseni kuin muidenkaan osalta. Ihmisiinhän sitä ihastutaan, ei Sukupuoliin, ei edes siinä tapauksessa että järjestelmällisesti ihastuisi tietyn sukupuolen edustajiin. Ai olet hetero? Hienoa! Sittenhän minulla on enää 3.5 miljardia kilpakumppania…vaikka oikeastaan olisin vain halunnut tietää, pidätkö juuri minusta. Ja tätä rataa. Jos ajattelee, miten innoissaan olemme määritelmien etsimisestä sekä itselle että muille, on vähän surullista se miten käyttökelvottomia ne yleensä ovat siinä vaiheessa kun pitäisi elää oikeaa elämää oikeana ihmisenä jonka tunne-elämä muistuttaa paljon enemmän laskostunutta proteiinia kuin sieviä kaaria ja janoille nätisti asettuvia pisteitä. Ei ihme jos on välillä vähän hukassa. Oikeastaan, on olemassa pahempiakin vaihtoehtoja kuin rehellinen hukassaoleminen.

Luulisin tietäväni jotakin siitä miten rakennetaan onnellista avioliittoa (ainakin oman puolisoni kanssa), mutta vuorenvarma olen siitä, että rakkaus on aina jotenkin hankalaa. Joillekin haaste on seksuaalisessa suuntautumisessa, toisilla sopivan kumppanin löytämisessä. Monet ovat itseltäänkin hukassa ihan huomaamatta. Vaikka olemme oppineet tarkasti erittelemään ne ominaisuudet joita kumppanilla pitää ja ei ehdottomasti pidä olla, naiset rakastuvat yhä renttuihin ja miehet bimboihin. Vaikka tiedämme että pitää erota sivistyneesti ja jatkaa sitten elämäänsä, monen ote elämästä lipsuu pahasti eron tullessa. Vaikka lehdet suoltavat joka viikko kyselyjä ja tutkimuksia jotka kertovat, millaisia kumppaneita Miehet tai Naiset etsivät, monet vähemmän ihanteelliset ihmiset onnistuvat silti löytämään rakkautta. Vaikka kenellekään yli parikymppiselle ei ole epäselvää miten kunnon kansalaisen tulee tuntea, olla ja ajatella, olemme yhä ihmisiä ja joudumme selviytymään elämästä niillä eväillä jotka repusta löytyvät. Tarvitsisikohan ihminen niin paljon määritelmiä, jos vain osaisi olla kiltimpi itselle ja kanssaihimisille? Jos haluaisikin kokea enemmän ja tietää vähemmän? Jos jaksaisi etsiä kärsivällisesti oikeita vastauksia helpoimpien vastausten sijaan? Jos uskoisi että omaa polkua pitkin kulkemalla, vaikka sitten umpiviidakon läpi, löytyy lopulta jotakin erityistä?


Hyvää ystävänpäivää kaikille ja kiitokset kommentoijille! Huomenna taas jotakin ihan muuta...

posted under , , , |

2 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Kas, synttärit ystävänpäivänä, ooneksi olkoon!

Saara kirjoitti...

Kiitos, kiitos! :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments