Homostelu-teemaviikko: Häpeällisistä teoista

Siinä vaiheessa kun lähiympäristössä singahtelevien homofobisten purkausten määrä kohoaa äkillisesti kymmeniin, tutkijanvaistot heräävät. Tällä kertaa kiinnitin huomiota siihen, että itse homojen lisäksi monet ilmaisivat syvän inhonsa myös tiettyjä seksuaalisia tekoja kohtaan. Tässä on hyvin kummallista se, että useimmat näistä teoista onnistuvat mainiosti heterosuhteissakin ja ainakin tutkimustiedon valossa ne ovat osa monien tavallisten ihmisten seksielämää . Herttaisten mummojen ja lupsakoiksi kuvittelemani kylänväen käsittelyssä kohtuullisen vaniljaiset nautinnot kuulostivat joltakin mitä profeetta Jouko Piho saattaisi saada aikaan jos hän yrittäisi kirjoittaa oululaisen huoltoaseman wc-tiloihin sijoittuvaa Jallunovellia (tai mahdollisesti siltä mitä Mikael Niemen alitajunta saattaisi tuottaa kahdeksan vuoden selibaatin ja puolen kossupullon jälkeen). Olin tarkkana ja kyllä: inhottaviksi ei kuvattu näitä tekoja homosuhteen kontekstissa, vaan teot itsessään. Hämmennykseni kasvoi huippuunsa siinä vaiheessa kun alkoi kuulostaa siltä, että useimmat näistä teoista olivat naisellisia. Kuunneltuani aikani ymmärsin, että homojen lisäksi pelottavia, likaisia ja epäluonnollisia olentoja kuulostavat olevan myös naiset jotka tekevät kumppaniensa kanssa muutakin kuin pitävät romanttisesti kädestä.

Olisiko homoseksuaalisuus niin inhottavaa, jos naiset ja miehet olisivat aidosti tasa-arvoisia? Jos naisten seksuaalisuus nähtäisiin myönteisenä asiana eikä sitä halvennettaisi ja kuvattaisi alistumisen ja alistamisen kuvastoa käyttäen josta poikkeamat ovat iljettäviä asioita? Tiedostin taas ajatuksen joka normaalisti uinuu syvällä mieleni mörkötyrmässä: monin pienin tavoin ne sanat ja teot joilla arkea rakennamme, uusintavat syrjiviä rakenteita. Jos sellaiset seksuaaliset teot joita heterosuhteissa naiset tekevät miehille ovat alentavia, ällöttäviä ja jotenkin häpeällisiä, eikö asenteen loogisessa päätepisteessä ole naisten halveksunta? Tavalliset naisethan niitä juttuja enimmäkseen tekevät, eikö? Itse asiassa, naisten ”alistuminen” heteroseksuaalisessa telminnässä on herättänyt happamia kommentteja myös äärifeministien leirissä. En ole syvällisesti perehtynyt sen paremmin seksologiaan kuin feminismin teoriaan, joten kysynkin: onko kulttuurinen kuva seksuaalisuudesta patriarkaalinen, jos nautinnon tuottaminen, antaminen, vastaanottaminen ja ”pehmeä” rooli leimataan nöyryyttäväksi ja alempiarvoiseksi, ja tavoiteltavaa ja kunniallista seksiä on ottaminen, palveltavana oleminen ja kovuus?  Eikö ihannetilanteessa niin heteroiden kuin homojenkin kesken vallitsisi asenteiden tasolla tasa-arvo jossa kokemuksia jaetaan siten ettei päällimmäisenä murheena ole se, miten rooliodotukset täyttyvät vaan se että kokemus on kaikille antoisa? Eikö häpeän, alistamisen ja alistumisen tematikka sopisi paremmin s/m-kuvastoon kuin lähtökohtaisesti määrittelemään jokaista kahdenvälistä tohinaa?

Seksuaalisten tekojen määritteleminen lähtökohtaisesti nöyryyttäviksi ja häpeällisiksi on vallankäyttöä. Oikeassa elämässä jokaisella on oikeus päättää ihan itse ja toisaalta vain omasta puolestaan siitä mikä on nöyryyttävää ja mikä taas nautinnollista. Miksipä ei voisi olla asiasta vaikka montaakin mieltä, tilanteen mukaan tai vaikka päättämättömyydestä. Olemme kaikki erilaisia: ruumiillisesti, henkisesti, suuntautumisen puolesta, ja sen lisäksi vielä jokainen suhde ja siihen sisältyvä kemia on ainutlaatuista. Seksuaalisuus jos mikä on henkilökohtainen asia.  Hyvän, huonon, häpeällisen ja kunniallisen määrittelyjen olisi ehkä hyvä lähteä itsetuntemuksesta, ei sääntölistojen ulkoaopettelusta. Tämän oikeuden toteuttaminen vaatii kuitenkin tilaa: sitä että sekä sosiaalinen ympäristö yleisesti että yksilöt rajoittavat haluaan leimailla ihmisiä heidän seksuaalisten mieltymystensä perusteella. Muiden päähänlyöminen asioilla joista ulkopuolinen ei lähtökohtaisestikaan voi paljoa tietää, on vain tehokas keino osoittaa oma typeryytensä.

4 kommenttia:

Pikkupaju kirjoitti...

Kiitos!
Älykäs ja ironinenkin kirjoitus seksuaalisuudesta. Maaseudulla asuvana törmään vielä silloin tällöin teorioihin, että seksuaalisesti eri lailla suuntautuvat ovat kaksineuvoisia luonnonoikkuja, joiden pitäisi pysyä piilossa niinkuin ennenkin :). Nämä tyypit kasvattavat lapsensa ajattelemaan samalla tavalla.
Lähtökohtana ei todellakaan saisi olla sukupuolen määrittäminen tai korostaminen vaan jokaisen oikeus omaan seksuaalisuuteen, joka on ihmisoikeus.

Saara kirjoitti...

Kiva että tykkäsit! Onneksi osa lapsista alkaa jossain vaiheessa kyseenalaistaa kodin opetuksia. Toivoa siis on! :)

Aikatherine kirjoitti...

huomioni kiintyi nyt kohtaan, että olemme ihmisinä niin erilaisia.
miten niin ?
Koen että olen nainen ja mies on mies. OK: Tähän asti.
Molemmat olemme ihmisiä, ja tässä on ydin. Tasa-arvo toteutuu kun molemmat kohtaavat samanarvoisena olentona toisensa. IHMISENÄ:
Se mitä ja miten teemme ja miten kohtaamme toisen ihmisen, on vain ja ainoastaan ennalta opitun asenteen aiheuttama.
En myöskään ole opiskellut seksilogiaa enkä ole feminismiinkään perhehtynyt tai en paremminkin tajua mitä ne minulta edellyttävät. Näen vain ihmiset ja erilaiset asenne vääristymät.
Työelämässä tapasin naisia , miehiä, homoja ja lesboja. En huomannut mitään eroa yleisellä tasolla. Kaikki hoitivat työnsä yhtä hyvin tai huonosti. Seksualisten inho reaktioita kohtasin lähinnä miesten puheissa. Heteromies inhosi homoja ja homomies inhosi ajatusta naisen seksuaalisuudesta. Nämä jäivät mieleeni 36vuoden ravintolatyön aikana. Naiset sensijaan yleensä vaikenivat. Eikä minullakaan ole tämän enempää sanottavaa. Minulle on samantekevää miten kukin ihmisenä makuuhuoneissaan elää. Kunhan pysyvät juuri siellä, eikä kuten viime kesänä kun olin pienten lastenlasten kanssa Vuosaaren aurinkorannalla , niin kaksi lesbonaista rakasteli kaiken kansan edessä. Se oli vähän liikaa, poistuimme paikalta nopeasti.Rajansa kaikella.
Olen nyt tuonut esiin tavallisen heteronaisen näkemykseni ilman suuria opintoja, joten kapea-alaisuuteni voi korostua. Ainakin se on omien ajatusten mukaista. Kiitos mielenkiitoisesta blogista. Olen tätä seurannut jo pitkän aikaa..

Saara kirjoitti...

Toki, ihmisyys on kaikille yhteistä, ja sen kunnioitus on tietysti kaiken perusta. Tarkoitin erilaisuudella tällä kertaa niitä kaikkia pienempiä eroja. Toiset pitävät suklaasta, toiset lakritsista. Toisten mielestä kirkas oranssi on piristävä ja voimaannuttava väri, toisten mielestä se on mahdottoman räikeä. Siksi minusta ei voida seksin kohdallakaan väittää yleispätevästi esimerkiksi, mikä tuntuu naisesta (tai miehestä) hyvälle ja mikä ikävälle. Eri asiat tuntuvat eri ihmisistä hyvälle, ja samoistakin ihmisistä eri kumppanien kanssa. Mitäpä ulkopuolinen voisi niistä tietää? Joka tuomitsee vaikkei tiedä, tulee kertoneeksi lähinnä omista mieltymyksistään. Onneksi aika pitkälle selviää onneksi jo sillä että tietää mistä itse pitää ja miten oma kumppani pidetään tyytyväisenä.

Hyvä ja huono käytös eivät nekään taida olla sukupuolesta tai suuntautumisesta kiinni. En minäkään haluaisi uimarannalla katsella toisten ihmisten seksipuuhia, olivat puuhastelijat sitten heteroita tai homoja.

Niin kauan kuin on kuuntelua eikä ketään potkita keskusteluista, tasa-arvon edistyminenkin on mahdollista.

Mukavaa että olet viihtynyt blogini parissa! :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments