Kuluneena viikonloppuna opin, että presidentinvaaliehdokkaiden vaalitilaisuudet eivät ole turhaa torilla palelemista, vaan varsin mielenkiintoisia tapahtumia joihin kannattaa mennä, jos siihen vain tilaisuus on. Viikonloppuna löysin itseni hytisemästä kahdestakin vaalitilaisuudesta, olkoonkin että oma äänestyslappu on jo hyvästi täytettynä.  Perjantaina Paavo Arhinmäellä oli vaalitilaisuus Lohjan torilla. Arhinmäki on niitä poliitikkoja joita on ilo kuunnella livenä: antakaa hänelle hetkeksikin suunvuoro, ja saatte taatusti selville, mitkä hänen arvonsa ovat ja mikä maailmassa mättää. Häneen  ei ole tarttunut (eikä toivottavasti tartukaan) suomalaisten poliitikkojen maan tapaa kierrellä ja kaarrella siinä toivossa että ei ärsyttäisi ketään. Kerrankin olen Leo Straniuksen kanssa enimmäkseen samaa mieltä:  ympäristökysymykset tärkeiksi kokevilla kansalaisilla on näissä vaaleissa valittavanaan kaksikin hyvää ehdokasta. Tilanteesta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että huolimatta päällisin puolin katsottuna samantyyppisestä arvomaailmastaan, Arhinmäki ja Pekka Haavisto ovat lähempää katsottuna varsin erilaisia sekä henkilöinä että ehdokkaina. Kaipaako tämän päivän Suomi rauhanrakentajaa vaiko vahvaa arvojohtajaa? Eri mieltä olen Straniuksen kanssa ehdokkaiden ympäristönäyttöjen merkittävyydestä. On totta että Haavistolla jo ikänsäkin puolesta on vaikuttavia näyttöjä ympäristön puolesta toimimisesta.  Arvopohjaltaan selkeän vasemmistolaisena ehdokkaana Arhinmäki kuitenkin painottaa enemmän yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta myös ympäristökysymysten pohjalla- näkökulma joka on käsittääkseni huomattavasti kestävämpi kuin Vihreissä suosituksi tullut ajattelu vihreästä kapitalismista. Kukin voi itsekseen pohtia sitä, kumpi on yleisesti ottaen tehokkaampi asenne ympäristökysymysten edistämiseen: Haaviston lempeä, sovitteleva ja konsensushakuinen ote vaiko Arhinmäen selkeä ja suoraviivainen arvojen puolustaminen. Omasta puolestani, toivon onnea ja menestystä vaalikamppailuun molemmille.