Viikonloppuni vaalikarnevaaleissa

Kuluneena viikonloppuna opin, että presidentinvaaliehdokkaiden vaalitilaisuudet eivät ole turhaa torilla palelemista, vaan varsin mielenkiintoisia tapahtumia joihin kannattaa mennä, jos siihen vain tilaisuus on. Viikonloppuna löysin itseni hytisemästä kahdestakin vaalitilaisuudesta, olkoonkin että oma äänestyslappu on jo hyvästi täytettynä.  Perjantaina Paavo Arhinmäellä oli vaalitilaisuus Lohjan torilla. Arhinmäki on niitä poliitikkoja joita on ilo kuunnella livenä: antakaa hänelle hetkeksikin suunvuoro, ja saatte taatusti selville, mitkä hänen arvonsa ovat ja mikä maailmassa mättää. Häneen  ei ole tarttunut (eikä toivottavasti tartukaan) suomalaisten poliitikkojen maan tapaa kierrellä ja kaarrella siinä toivossa että ei ärsyttäisi ketään. Kerrankin olen Leo Straniuksen kanssa enimmäkseen samaa mieltä:  ympäristökysymykset tärkeiksi kokevilla kansalaisilla on näissä vaaleissa valittavanaan kaksikin hyvää ehdokasta. Tilanteesta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että huolimatta päällisin puolin katsottuna samantyyppisestä arvomaailmastaan, Arhinmäki ja Pekka Haavisto ovat lähempää katsottuna varsin erilaisia sekä henkilöinä että ehdokkaina. Kaipaako tämän päivän Suomi rauhanrakentajaa vaiko vahvaa arvojohtajaa? Eri mieltä olen Straniuksen kanssa ehdokkaiden ympäristönäyttöjen merkittävyydestä. On totta että Haavistolla jo ikänsäkin puolesta on vaikuttavia näyttöjä ympäristön puolesta toimimisesta.  Arvopohjaltaan selkeän vasemmistolaisena ehdokkaana Arhinmäki kuitenkin painottaa enemmän yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta myös ympäristökysymysten pohjalla- näkökulma joka on käsittääkseni huomattavasti kestävämpi kuin Vihreissä suosituksi tullut ajattelu vihreästä kapitalismista. Kukin voi itsekseen pohtia sitä, kumpi on yleisesti ottaen tehokkaampi asenne ympäristökysymysten edistämiseen: Haaviston lempeä, sovitteleva ja konsensushakuinen ote vaiko Arhinmäen selkeä ja suoraviivainen arvojen puolustaminen. Omasta puolestani, toivon onnea ja menestystä vaalikamppailuun molemmille.

Sunnuntaina Lohjalle saapuikin Pekka Haavisto, joka tämänhetkisten galluptietojen perusteella on Arhinmäkeä todennäköisempi näky toisella kierroksella (vaikka tietenkään gallupeille ei pidä antaa paljoa painoa kun annetut äänet, eivät puheet, ratkaisevat). Hänen avauspuhettaan kuunnellessa mieleeni muistui, että toisin kuin toimittajien käytöksestä voisi päätellä, asiallisten kysymysten kaivokaan ei suinkaan ole vielä ehtynyt näiden vaalien osalta. Sainkin tilaisuuden kysyä rauhanrakentaja-Haavistolta, mitkä ovat ne arvot joista hänenlaisensa sovittelijakaan ei ole valmis tinkimään, sekä mitä hän mitä mieltä hän degrowth-ajattelusta. Tämä onkin vaalitilaisuuksien parhaita puolia: tv-tenteissä saamme kuulla vastaukset vain niihin kysymyksiin joita toimittajat kysyvät. Vaalitilaisuudessa yhdellä äänestäjällä ei ole paljon aikaa, mutta yhden tai pari painavaa kysymystä aina ehtii kysyä. Ja kuten usein on, nytkin vastaus valaisi montaa muutakin asiaa kuin sitä mitä tarkalleen tulin kysyneeksi.

Lupasinkin itselleni, että jos vielä tilaisuus tulee, voisin ihan yleissivistyksen nimissä käydä muissakin vaalitilaisuuksissa. Jos käännän sanaisen grillini päälle jo Haaviston kaltaisen sympaattisen ehdokkaan lähistöllä, tokihan minä keksisin jotakin kiinnostavaa kysyttävää myös sellaisilta ehdokkailta joihin suhtaudun todellisella epäluulolla.

Loppuun sopii tämä videokooste eri presidenttiehdokkaiden kampanjatunnelmista vilkkaan viikonlopun aikana. Koomisena kevennyksenä toimii blogin sankarittaren säälittävä yritys maastoutua kameralta vieraan puolueen vaalitilaisuudessa.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments