Talven värejä
Puutarhassa talvi on lumenvalkoista, kaarnan ruskeaa ja talvitaivaan hentoja sinisiä, punaisia ja helmenharmaita.

Paitsi niinä iltoina joina siniseen hämärään syttyvät lumilyhdyt.

Sisällä talvi on lämmin ja värikäs. Lämmin, niin kuin palelevalle Puolisolle tekemäni neulakinnasmyssy. Tein myssyn hihasta ja hatusta-menetelmällä alareunasta alkaen. Aloitusketjua pään ympäryksen verran, sitten suoraa pötköä sopivan näköinen pätkä, sitten kavennuksia ensin joka 10., sitten joka 4., 2* joka toinen pisto, loppuhuipennus luovasti. Näin ainakin muistelisin. Lanka luonnonväristä kaksisäikeistä villaa Lohjan vanhan ajan joulumarkkinoilta.

Mielettömän lämmin on myös myssynkin alta vilkkuva maailman pehmoisin viltti. Sain sen kudottua jo marraskuussa, ja huovutuksesta se saapui jouluksi. Täyttä villaa, ja huovutus häivytti aloittelijan epätasaisuudet. Kuten kuvasta näkyy, tämäkään viltti ei ole maannut siististi viikattuna sohvanselkämyksellä vaan on kovassa käytössä. Viime vuosi oli varsinainen vilttivuosi- myös kuvan reunasta kurkisteleva virkattu viltti oli viime vuoden töitä.

Loppuvuoden kudoinkin sitten puolta tusinaa keittiöpyyhkeitä. Kuvioraitojen kutomiseen aloitteleva kankuri tarvitsi pieniä perkeleitä. Läheltä katsottuna sen huomaa paikoitellen lopputuloksestakin. Jaa että olisiko kaikkiin pyyhkeisiin voinut tehdä vain ihan kapeat raidat? No ei tietenkään! Pyyhkeiden valmistuttua kaikki hankaluudet kuitenkin unohtuivat, ja jouduin toteamaan että meillehän ei muuten enää ostopyyhkeitä tule. Mietin, miten saisin loppusijoitettua vanhan käsipyyhevarastoni puuvillaiset huitulat. Puolipellavaisia keittiöpyyhkeitä tuli puoli tusinaa, eli 5.4 metriä kudottua kangasta.

Ompelukoneeni kaipaa oikeastaan huoltoon toimittamista. Enimmäkseen olen tehnyt korjauksia ja muuta tylsää. Mutta sitten satuin kangaskauppaan jossa silmiini osui maatuskakangasta ja ymmärsin oitis tarvitsevani uuden kauppakassin. Maatuskojen seuraksi löytyi tilkkuvarastosta ruskeaa mekkokangasta ja koristeeksi Virkkala-päivien kirppikseltä löytyneitä nappeja. Jo on väriä kalpeissa talvipäivissä!

3 kommenttia:
Saara, ihan hilllitön suoritus! Ihanko niillä omilla kangaspuilla teit? Ja olen samaa mieltä puolipellavaisista - minulle on aikanaan äiti kutonut niitä, ja luulen että ne kestävät pidempään kuin minä. Ja paranevat vain käytössä (hmmm, niinkuin minäkin?) Puuvillaisiahan ei tarvitse murehtia, ne on helppo laittaa kiertoon kun on kangaspuut :-)
Mistä muuten löysit maatuskakangasta?
Oh my! What nice pictures!
Omat kangaspuut ovat vieläkin hakematta, nämä on tehty Virkkalan kutomolla. En uskalla arvioida, montako vuotta menee siihen ennen kuin uskallan yrittää loimen rakentamista ilman asiantuntevia apuvoimia. X)
Maatuskakangasta löysin Lohjan Metri-palasta.
Thanks, Yolanda. I've been crafty! :)
Lähetä kommentti