Monikulttuurisuus-teemaviikko: Bentoja ja kaunista arkea
Kun suomalainen pakkaa eväät töihin, hän mättää annoksensa nopeasti ja tehokkaasti pakasterasioihin. Japanilainen ottaa esiin bentolaatikkonsa, pienet okazu-ruokakupit, baran-jakajat, tikut, muotit, minikokoiset kastikepullot ja leikkurit joiden avulla nori-levästä saa leikattua pieniä sydämiä, muotit jotka puristavat keitetyn kananmunan pupun tai tähden muotoiseksi, riisikakun siisteiksi palloiksi tai kolmioiksi. Pidättyväisessä kulttuurissa puolisolle tai ihastuksen kohteelle tehty bento on naiselle sopiva tapa osoittaa rakkauttaan. Ruumis tarvitsee ravintonsa, mutta kaunis pieni lounas lämmittää myös mieltä, etenkin jos laatikkonsa avaa persoonattomassa taukotilassa kesken kiirepäivää.
Kanapastaa, hillosipuleita, kasvislisäke, porkkanaa, suikaloitua kaalia, tomaattia, viinirypäleitä, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä sekä pari mozzarellahelmeä
Bentolounaat ovat hyviä, mutta parasta bentossa on asenne: yritys tehdä arkiset asiat kauniisti ja valaista siten hiukan tavallisia, harmaita päiviä. Miltä maailma näyttäisikään, jos useamminkin valitsisimme tavoitella kauneutta, edes nopeuden ja tehokkuuden ohessa? Kuinka paljon arjessa on kauneutta jonka ohi kuljemme, kun emme osaa ajatella että asiat voisi tehdä hiukan toisinkin?
Täysjyvänuudeleita vihannesten, voitattien, kanan ja juuston kera, viinirypäleitä, kurkkua ja kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä
7 kommenttia:
Hyvin ajateltu asia, kauneuden lisääminen arkeen voisi vaikuttaa kohentavasti elämään. Ja nämä ruoka-rasiat ovat todella hyvä esimerkki; en ole itse ikinä saanut aikaan näin kauniita annoksia, kadehdin! Toisaalta ei meillä ole tuotantoelämä vaivautunut toimittamaan tuollaisia käteviä astioita.
Mullon nälkä...
Mutta olen lukenut semmoista, että niissä maissa ihmiset ovat laihempia, joissa nähdään vaivaa ruuanlaiton eteen ja ruoka syödään rauhassa, ne minkätahansanopean hotkijat taas kuulemma ovat lihavampia.
Merilevä on muuten tosi hyvää. Mulla on kieroutunut intohimo paahdettuun levään, joka oikeasti kai maistuu akvaariokalan ruualta...
Heikki: Kiitos! Tällaisten annosten tekeminen on ihan helppoa. Jotkut tekevät bentoistaan todellisia taideteoksia. Minä en osaa, joten tyydyn vain toteamaan että pakasterasia-ajasta olen sentään päässyt vähän eteenpäin. :)
Tuotantoelämän rajoituksia voi nykyään onneksi kiertää tilaamalla rasiat ja muut tilpehöörit suoraan ulkomailta. Minun bentotarvikkeeni ovat Ebaysta, luulisin että nykyään tarvikkeita saa myös muutamasta ulkomaisesta nettikaupasta.
Ofelia: Olen kuullut saman...ja olen nopea syöjä. Bentoissa on se hyvä puoli että rasiat ovat pieniä. Tuon punaisen rasian kokonaistilavuus on 500ml ja mustan 550. Siis molemmat kerrokset yhteenlaskettuna. Tiiviisti pakattuna mahtuu kohtuullisen kokoinen lounas, mutta överiksi noilla ei oikein voi vetää (jos pakkaa normaalia ruokaa eikä jotain rasvaa voisulassa).
Musta merilevä maistuu kalanruualta. Superterveellistähän se kyllä on. Olen miettinyt, sietäisinkö sitä ihan pieninä paloina, kun siitä saa väsättyä aika hienoja koristeita...
Sinun bentot ovat nättejä! Minä harrastan bento tekemistä, se on rentouttava ja hyvää ottaa mukana töihin. Parempi kuin syödä ruokalassa :)
Kiitos, piparipulla! :) Mukavaa huomata, että bentot ovat rantautumassa Suomeenkin.
Bentokulttuuri on kasvannut kotimaassani, nyt siellä on monta bentofania! Suomessa se on vielä vähän tunnettu, ei ole paljon suomalaisia nettisivuja joissa puhutaan bento aiheesta.
Toivottavasti bentotkin saapuvat Suomeen pian, ja kohtuuhintaiset bentotarvikkeet sen myötä...
Lähetä kommentti