Monikulttuurisuus-teemaviikko: Amishit, yksinkertaisen elämäntavan asiantuntijat

Modernin ympäristöliikkeen historia lasketaan tavallisesti alkaneeksi noin 1960-luvulta, joskin tässä yhteydessä täytyy aina muistaa mainita aatteen profeetat Thoreausta Schweitzeriin. Pieneksi trendiksi nousemassa oleva kohtuullistaminenkin on tämän päivän kulutusyhteiskunnassa kasvaneiden yritystä palata lempeämpään elämään. Se miten lempeä elämä käytännössä toteutetaan, ei kuitenkaan aina ole ihan selvää. Lehdessä kirjoitetaan maallemuuttajista jotka pistävät ensi töikseen hyväkuntoisen maalaistupansa täysremottiin "koska sisusteet eivät olleet ekologisia eivätkä tarpeeksi yksinkertaisia", minimalisteista jotka heittävät surutta kaksin käsin kamaa kaatopaikan täytteeksi, eksoottisiin ruokavalioihin hurahtaneista joita uhkaavat pian monenlaiset terveysriskit, ja monista muista jotka aatteen palo ajaa ensin radikaaleihin repäisyihin...ja hipsimään vähin äänin takaisin oravanpyörään siinä vaiheessa kun hienojen ajatusten arjen kestävyys paljastuu huonoksi. Korkealentoisista ideoista ja ankarista nuhdesaarnoista ei maailmassa pulaa ole, mutta sen sijaan monelta on hukassa se, miten kohtuullistaa elämänsä sellaiseksi jossa viihtyy pidempäänkin. 

Amish-kulttuurin tekee kiinnostavaksi kaksi seikkaa: ensinnäkin, amishit ovat eläneet yksinkertaista elämäänsä sukupolvien ajan. Tämä on tärkeää: siinä missä intoa puhkuvat uusaskeetikot helposti sortuvat ylilyönteihin, amishit ovat eläneet omaa versiotaan yksinkertaisesta elämästään sukupolvien ajan kohtalaisen kokoisissa yhteisöissä. Tämä on mahdollista vain, jos kulttuurin jäsenten elämäntapa yleisellä tasolla kestää sekä arkea että erilaisten persoonien erilaisia elämiä. Kuten aina kokonaisista kulttuureista lyhyesti puhuttaessa, on helppo virhe sortua käsittelemään amisheja stereotyyppisinä kulttuurinsa edustajina ja unohtaa että mihin tahansa kymmenien tuhansien ihmisten kokoiseen yhteisöön mahtuu kaikenlaista viheltäjää. Toiseksi kiinnostavaa on, että huolimatta jyrkästi amerikkalaisesta valtakulttuurista poikkeavasta elämäntavastaan ja arvoistaan, amishit onnistuvat elämään omalla tavallaan rinnakkain valtakulttuurin kanssa. Amishien elämäntapa ei ole muuttumaton, eivätkä he ole tietämättömiä suuren maailman menosta. Turismi on nykyään monelle amishillekin tärkeä elinkeino, ja viime vuosikymmenien muuttoliike uusille seuduille synnyttää pieniä yhteisöjä alueille joissa ei perinteisesti ole asunut amisheja. Silti amishien elämäntavalla näyttää menevän aivan mukavasti. Ehkäpä heillä siis on jotakin hyödyllistä annettavaa myös muille jotka yrittävät löytää lempeämmän ja kohtuullisemman elämäntavan nykyaikaisen yhteiskunnan keskellä...

Amishit päätyvät ratkaisuihinsa usein yksinkertaisen mutta mahdottoman kätevän päättelyn kautta. He kysyvät: ”Onko tämä hyväksi perheen ja lähiyhteisön hyvinvoinnille pitkällä tähtäimellä?” ja ”Onko tämä yksinkertaista ja järkevää vai turhamaista ja tuhlailevaa?” Nämä ovat hyviä kysymyksiä, joiden runsas viljely helpottaa kenen tahansa kohtuullistajan arkea etenkin silloin kun katalat viherpesijät, sertifikaattien viidakko ja muut nykyaikaisen kohtuullistajan kiusanhenget alkavat ahdistaa ja saavat arjen valinnat tuntumaan toivottoman monimutkaisilta. Amishien kulttuurista näkyy, että näiden kysymysten käytännöllisiä sovelluksia on pohdittu usein syvällisesti ja huolella- ja kunnon käytännöllisten filosofien tapaan johtopäätökset ovat usein johtaneet toimintaan joka ulkopuolisten silmissä on omituista. Esimerkiksi, amishien johdonmukainen ja määrätietoinen ponnistelu kateuden välttämiseksi herättää usein kummastusta ulkopuolisissa- toisaalta kovaäänisimmistä ihmettelijöistä tuppaa näkymään pitkän matkan päähän se että heillä itsellään voisi olla runsaasti kehitettävää vaatimattomuuden ja huomaavaisuuden hyveissä.

Filosofoinnin aiheiden ja arkipukeutumisen lisäksi amish-vaikutteet näkyvät selvästi keittiössäni. Se ei ole mikään ihme, onhan heidän ruokakulttuurinsa eurooppalaisesta maalaiselämästä lähtöisin ja sellaisena hyvin soveltuvaa suomalaisillekin pienviljelijöille. Amish-keittiö hyödyntää kotipuutarhasta löytyviä tuotteita joita perinteinen suomalainen keittiö ei oikein tunne. Lisäksi kiireisten maalaisrouvien reseptit ovat yleensä kohtalaisen helppoa valmistaa, ja jotenkin kotoisan oloisia. Usein ongelmat tyyppiä ”Mitä tehdä jumalattomalla kasalla kesäkurpitsoita?” ratkeavat selailemalla amishien reseptejä. Olen oppinut, että aina voi luottaa siihen että jossakin amerikanmaalla amishit ovat jo kokeneet täsmälleen saman, ja keksineet siihen luovan ja herkullisen ratkaisun. Monenlaiset piiraat, kekseliäät laatikkoruuat, herkulliset kanat ja kasvisruuat ovat hypänneet sujuvasti reseptiarkistoni aarteiden joukkoon. 

2 kommenttia:

aikatherine kirjoitti...

kiitos tämä oli hyvin mielenkiintoinen kertomus tästä ryhmästä, olen aiemmin nähnyt vain osia elokuvissa ja niissä ei aina tule esiin hyvät puolet. kun pitää saada sitä jännitettä..hyvyys ja kauneus ei myy, pahuus, julmuus ja sellaiset, ne myyvät senhän tiedämme.

Saara kirjoitti...

Niinpä. Käsittääkseni elokuvien antama kuva amisheista on reilusti totuutta dramaattisempi. Yksinkertainen, toimiva arki on mukavaa elää, mutta ei välttämättä kovin viihdyttävää.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments