Tänä vuonna kurpitsasato jäi meillä heikoksi. Mutta niin kuin sanonta kuuluu, yhden maanviljelijän ylituotanto on toisen onni. Saimme Liisalta viisi kaunista kurpitsaa, ja hetkessä niukkuus oli vaihtunut rikkauteen.





Ryhdyin keittämään paloja soseeksi...





...joka jalostui pakastettavaksi, keitoksi ja kakuksi.





Hyvä ruokatällinki rohkaisi retkeilemään. Hääpäivänä suuntasimme perinteiseen kaamosajan kohteeseen, Helsingin Sea Lifeen. Ilahduin huomatessani että sinne oli vihdoin hankittu kunnollisen kokoinen riutta-akvaario jota kalojen lisäksi värittivät monenlaiset vuokot, pehmeät korallit ja selkärangattomat.





Piraijoiden meininki olikin sitten rauhallisempaa. Punapiraijat (Pygocentrus nattereri) ovat akvaario-oloissa huomattavasti mainettaan tylsempiä otuksia jotka lähinnä möllöttävät paikoillaan. Sea Lifessa oli keksitty, että laiskanpulskeat piraijat soveltuvat hyvin joulukuusen koristeiksi.





Eilen oli kuunpimennys. Paksu pilvipeite esti sen havaitsemisen tehokkaasti. Kunnon tähtiharrastaja on kuitenkin aina valpas, vaikka olisi tulossa puolenyön jälkeen Within Temptationin keikalta. Pyyhältäessämme Kampin aukion(!) yli havaitsin sään seljenneen sen verran että Kuun ympärillä näkyi komea, värikäs kehä. Innovatiivinen isäntä keksi, että pidempi rouva toimii näppäränä kamerajalustana, ja runsaasta valosaasteesta huolimatta onnistui nappaamaan kehistä kohtalaisen kuvan.




Ilmakehän ilmiöistä on pitkä matka kellariin. Vai onko sittenkään? Kohokohdista huolimatta, marrasaika jatkuu vielä. Linnoitusta on puolustettava hyökkääjiltä. Tänään tilanne rottasodassa näytti tältä...



Nyt alkaakin olla viimeinen tilaisuus jättää kysymyksiä Kysy mitä vain- karnevaaleihin. Jos kysymysten saldo jää vähäiseksi, vastauksia on luvassa pikapuoliin. Ja sitten jotakin aivan muuta...