Pimeyttä ja valoa vapaassa maassa



Presidenttipelistä (josta minun oikeastaan pitäisi kirjoittaa enemmänkin), kuuluu kummia, tällä kertaa kirkon Arvoillan tiimoilta. Olisiko hyvä ja hellä idea jos 2000-luvun Suomen presidentti toivottaisi kansalle jumalan siunausta uudenvuodenpuheessaan? Sopii minulle, jos hän muistaa toivottaa myös Perkeleen, Allahin, YHWH:n, Suuren Sarvipään, Odinin, Lentävän Spagettihirviön, ja muiden Suomen kansalaisten Suomen maaperällä tapaamien jumalamaisten olioiden siunausta. Minä en pelkää Jahvea, mutta yhtenäiskulttuurin nostamista suomalaisuuden kuvaksi pelkään, päivä päivältä enemmän. En näe mitään kaunista tavoissa jotka syrjivät osaa väestöstä ja saavat heidät tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi tilanteissa joiden pitäisi yhdistää kansaa.

Itsenäisyyspäivän lähestymisen on tänä vuonna huomannut kansanedustajista jotka eivät mahdu samoihin juhliin toisten suomalaisten kanssa. Heidän vapaa Suomensa jonka edestä veteraanit taistelivat on paikka jossa homoseksuaali on vapaa olemaan kuin ei olisikaan ja jossa eriväriset ovat vapaita menemään takaisin Afrikkaan vaikka olisivat syntyneet ja kasvaneet Pihtiputaalla. Tässä vapaassa Suomessa toisuskoiset ja uskonnottomat ovat vapaita olemaan toisen luokan kansalaisia, niitä jotka voidaan leimata rauhanhäiritsijöiksi ja hankaliksi ihmisiksi jos eivät ymmärrä alistua hiljaa silloin kun alistetaan. Vapaassa Suomessa ymmärretään jopa väkivaltaa, sillä uusi vapaa Suomi on maa jossa ymmärretään provosoitujia ja väkivallan tekijöitä, ei sen uhreja jotka vain saavat sen mitä ovat kerjänneet.

Ongelma uudessa retoriikassa eivät mielestäni ole niinkään sen näkyvimmät kannattajat, vaan näen Lisa Bjurwaldin tapaan suurimman uhan siinä että uusi retoriikka tulee huomaamatta osaksi myös niin sanottujen maltillisten puolueiden ja median asenteita. Huomaamatta yhteiskunnan mielenmaisema muuttuu ja maltillisuudestakin tulee uutta maltillisuutta, tasa-arvosta uutta tasa-arvoa. Kun ääripää siirtyy, myös keskiväli siirtyy. Suomessa sosiaalidemokraatit ovat jo flirttailleet ”maassa maan tavalla”-puheilla, nyt presidenttiehdokkaiden toivotaan lähentelevän yksi maa yksi uskonto- ideologiaa. Ja kirkko kunnostautuu ajamalla uskonnollisen yhtenäisyyden ja teokratian illuusiota maahan, kun sille tuntuu nostetta olevan nationalismin kainalossa. Vähemmistöistä puhutaan ongelmien kautta, objekteina, ryhmänsä stereotyyppisinä edustajina kun taas enemmistöstä julkisuuteen pääsevät yksilöt. Väitteistä joita toistetaan tarpeeksi usein, tulee usein faktoja. Kuinka kaukana ovatkaan Ein Volk ja Ein Führer jos tällä linjalla jatketaan? Kuinka kaukana ne ovat ”kansasta” jota ei yhdistä historia, ei rakkaus, ei maa vaan viha ja epäluulo?

On niin trendikästä kertoa kovaan ääneen siitä keitä vihaa ja mitä pahaa kanssaihmisille pitäisi tehdä. Olen lukenut liikaa juttuja joissa köyhät, syrjäytetyt ja kaltoinkohdellut asetetaan toisiaan vastaan, tappelemaan niukkenevista resursseista joita rikkaat jakavat yhä kitsaammin ilman että sitä sen suuremmin protestoidaan. Syksyn pimeydessä olen alkanut etsimään toista keinoa. Olen alkanut kirjoittaa satuja vähän vakavammalla mielellä. Sillä eräs tärkeimmistä asioista jotka olen elämässä oppinut on, että joskus sadut ovat tosia. Ja kun niin käy, ne ovat tärkeitä. Vähitellen minulle on alkanut valjeta että se on niitä totuuksia jotka pitäisi yrittää jakaa ajassa joka on synkkä ja pimeä niin monella tavalla. Kun realismista tulee inhorealismia, kun profaani korvaa pyhän, ei vastarintaan ehkä tarvita argumentteja vaan valoa. Ehkä puuhasteluni tuottaa jotakin hyödyllistä, ehkä ei. Ainakin yritän, ja toivon että muutkin rauhan ihmiset yrittävät tahoillaan aktivoitua itselleen sopivilla tavoilla.

Kirjoitettavaa on vielä paljon, mutta aloittaa voi kuuntelemalla kansallisromanttista musiikkia, erään suosikkikappaleistani ikinä. Tarkkakorvainen voi erottaa seasta myös useammankin asian jotka suomalaisuudesta mielestäni olisi hyvä muistaa…

posted under , , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments