Lakossa

Olen oikeastaan ollut Lakossa melkein koko aikuisikäni, mutta Kemikaalikimaran Anjan kirjoitus vakuutti minut siitä, että minun on korkea aika tehdä Lakostani julkinen ja katsoa samalla, josko saisin houkuteltua jonkun teistäkin liittymään seurakseni. Sinänsä Lakko ei ole ihan sukupuolineutraali, mutta vaikka aihe koskee enemmän naisia, ovat miehetkin tervetulleita liittymään ainakin tukilakkoon. Jos maailmanmeno jatkuu samaa rataa kuin tähänkin asti, tulee miestenkin vuoro kyllä ennen pitkää.

En värjää hiuksiani. Jos saan harmaita hiuksia, opettelen kantamaan ne ylpeydellä.Yritän hyväksyä itseni ja ajan myötä muuttuvan ulkomuotoni. Yritän suhtautua puutteisiini lempeästi. En ota passiivisaggressiivista arvostelua vastaan keneltäkään- en edes itseltäni.

Terveys on tietysti tärkeä syy lakkoilla. Kemikaalikimarassa asiasta on kirjoitettu pitkästi ja asiantuntevasti, joten en ala nyt toistamaan tässä sitä millaisia myrkkyjä hiusvärit ovat. Sanon vain, että vaikka vaalennus ei allergisoi, vaalennusaineet ovat muuten vain ihoa ärsyttäviä ja tekevät hiuksista kuivaa hamppua. Edes hennan vaarattomuudesta ei olla yksimielisiä, vaikka tietysti melkein mikä tahansa on kevyttä kamaa kestoväreihin verrattuna. Kun myrkyistä on kyse, on syytä pohtia myös ympäristövaikutuksia. Värjäykseen käytettäviä kemikaaleja valuu viemäriin, ja varmaa on että jossakin vaiheessa elinkaartaan niitä päätyy luontoon. Haluammeko nyt ihan varmasti työntää luontoon kerran kuussa superherkistäjiä, mutageenisiä, syöpävaarallisia aineita vain jotta pää olisi eri värinen?

Toinen hyvä syy on se että julkisuudessa hiusvärien haitoista ei juuri kuule puhuttavan satunnaisia sensaatio-uutisia lukuun ottamatta. Sen sijaan näemme runsaasti variaatioita kestovärien viherpesusta ja suoranaisesta harhaanjohtavasta markkinoinnista. Naistenlehtiä, joiden sisällöstä suuri osa on kosmetiikkamainontaa, taas ei ymmärrettävästi kiinnosta kritisoida ja kyseenalaistaa mainostajiensa tekemisiä. Viranomaiset ovat jo ennestään ylityöllistettyjä ja varsin voimattomia. Siksi tarvitaan ruohonjuuritason toimintaa. Bloggaaminen on tietysti hyvä keino lakkoilla, mutta pelkästään näyttäytyminen julkisella paikalla luonnollisissa väreissään on nykyään iso statement. Ei nimittäin ole yksi eikä kaksi kertaa kun minäkin olen istunut täydessä huoneessa ja havainnut olevani ainoa nainen jonka hiukset ovat luonnontilassa. Eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen joutunut tilanteeseen jossa puhutaan Tyttöjen Juttuja ja päässyt vuoroni tullen toteamaan, että minä en värjää. Sekin on tärkeää, yrittää omalta osaltaan tiedottaa että elämää ja selviytymistä löytyy tuhoavien ihanteiden ulkopuoleltakin.

Kolmas hyvä syy on värjäyksen takana piilotteleva naisvihamielinen, masentava ihmiskuva. Uskon, että monet värjäävät hiuksiaan samasta syystä kuin linkittämäni postauksen ”Pirkko” joka selittää kirjeessään miksi jatkoi värjäämistä vaikka hänen äitinsä oli saanut väreistä hengenvaarallisen allergisen reaktion. Pirkosta tuntui siltä että työelämässä pitää olla nuorekkaan ja pirteän näköinen. Hänestä värjätyt hiukset olivat naiselliset ja kauniit, toisin kuin luonnolliset harmaantuvat hiukset. Eikö yhteiskunnassa ja Kauneusihanteessa ole jotakin pahasti pielessä jos se kykenee painostamaan naisia valitsemaan terveytensä vakavan vaarantamisen ulkonäön takia? Tähän mennessä kriittiset äänet (usein miehet) ovat keskittyneet haukkumaan paineiden alla taipuvia naisia heikoiksi ja tyhmiksi. Luulen, että kuka tahansa nainen voi todeta siihen:"Kokeilpaaka toki elämää vastaavan markkinointi- ja vertaispommituksen alla ja katsokaa, montako vuotta jaksatte." Peliä jonka panoksina ovat hyväksynnän, minäkuvan ja seksuaalisen vetovoiman tasoiset asiat, ei voiteta järkiargumenteilla. Sen sijaan vertaistuella se ehkä voitaisiin voittaa. Jos hylkäisimme ajatuksen naisten välisestä kilpailusta, pärjäämisestä ja pinnallisuuden kulttuurista, ei vain ajatuksissa vaan teoissa, luulen että toivoa olisi. Mutta rohkeutta tuhoavan kauneusihanteen kyseenalaistaminen käytännössä vaatii. Inhimillisyyden vallankumous alkaa kun jostakin ilmaantuu naisia jotka etsivät vaihtoehtoisia tapoja olla kauniita, naisellisia ja eloisia. Naisia, jotka tukevat toisia naisia eivätkä kritisoi heitä sentin kuutioiksi heti tilaisuuden tullen. Naisia, jotka ovat tyynesti ja ylpeästi sitä mitä ovat. Jos oikein idealisteiksi heittäydytään, voidaan jopa miettiä, pitäisikö meidän naisten yrittää opetella hyväksymään itsemme ja normaalit iän myötä tulevat muutokset? Pitäisikö yrittää kasvattaa sellainen tukiranka jonka varassa voi toivottaa julmat ihanteet lähimpään suonsilmäkkeeseen? Kyllä, luulen että se olisi hyvä idea. 

Näin alkajaisiksi, voi mennä Lakkoon.


6 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Tämä tuli minulle juuri sopivaan aikaan. Olen värjännyt hiuksiani koko aikuisikäni, ja kun nyt odottelen, että ne putoavat hoitojen vaikutuksesta,on se minulle myös uusi mahdollisuus kokeilla mennä ihan vaan niillä hiuksilla, jotka sieltä joskus sitten tunkevat esiin. Lakossa mukana.

Zepa kirjoitti...

Annoin hiusten kasvaa värjäämättä pitkiksi, koska toivoin nättiä harmaata tukkaa. Tosiasiaksi jäi, että etuosa harmaantui nätisti, takaosa jäi samaan ei-minkään-väriseen mitä se on ollut aina luonnontilassa. Loppujenlopuksi kaksivärinen tukka oli aika kauhee. Vetäisin blondiksi (noin 10 vuotta sitten). Seuraavan kerran kasvatan harmaat kun/jos päähän kasvaa samanväristä karvaa joka puolelle. KAIPAAN pitkää harmaata tukkaa!! :-Z

Saara kirjoitti...

Tervetuloa seuraan, Marja Leena!

Minusta pitkä harmaa tukka on upea. Sellainen kelpaisi. Eri asia sitten on, onko sellaista omassa tulevaisuudessani kun lähtötilanne on vaalea. No, aina saa piposta turvallisesti paremman värin päähän jos lopputulos ei miellytä. :D

Annimaria kirjoitti...

Itse värjäsin tukkaani säännöllisesti varmaan noin 15-vuotiaasta 23-vuotiaaksi. Nyt olen ollut värjäämättä ainakin kaksi vuottaa, luultavasti kolmekin, en enää edes muista milloin tukkaa on viimeksi värjätty.

Henkilökohtaisesti kyllä suurin syy tähän oman väriseen tukkaan oli uteliasuus tietää, että minkäs väristä karvaa sitä itsellä onkaan päässä. Ja tukka on pysynyt värjäämättömänä lähinnä siksi, että se on niin helppohoitoinen, kun ei tarvitse miettiä juurikasvua sun muuta.

Lisäksi jäin pohtimaan noita ympäristön paineita: Ei minulle ainakaan kukaan ole huomautellut tukan väristä tai moittinutvärjäämättömyyttä. Kampaajalla joskus ehdottelevat värjäämistä, mutta kai lähinnä lisäbisneksen toivossa. Kehuja sen sijaan hiuksista saan säännöllisin väliajoin, erityisesti ulkomailla, missä vaaleaa tukan väriä pidetään niin kovin eksoottisen ihanana.

Annimaria kirjoitti...

Niin ja siis lakossa toki mukana, ainakin toistaiseksi. Jos joskus tulee pakottava tarve vaihtaa pääkarvoituksen väriä, niin sitten harkitsen jotain miedohkoa väriä tai hennaa. Tuskin kuitenkaan ainakaan lähitulevaisuudessa.

Saara kirjoitti...

Tervetuloa lakkoilemaan, Annimaria! :)

Minä luulen, että ympäristön paineet ovat pitkälti sisäsyntyisiä. Laumaeläin ajattelee että muut paheksuvat jos ei ole samanlainen, vaikka todellisuudessa nämä muut eivät edes huomaisi hiustenvärjäämisen tasoisia yksityiskohtia...

Itse en ole käynyt kampaajalla kohta kymmeneen vuoteen. Hyvin olen pärjännyt.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments