Kausiruokaa marraskuisessa keittiössä

Kun puutarhasta saatava sato rajoittuu syksyn runsaiden viikkojen jälkeen lehtikaalin lehtiin ja muutamaan hassuun yrttiin, on keittiön taas aika muuttua. Varastojen täydentäminen vaihtuu niiden tyhjentämiseen, tomaatit ja salaatinlehdet porkkanoihin ja sipuleihin. Talven saapuminen ei tarkoita alistumista kalliimpiin ja huonolaatuisempiin vihanneksiin eikä syksyn satorunsauden vaihtumista monotoniseksi kitkutteluksi. Talvi on oma vuodenaikansa jonka miellyttävän sujumisen eteen on vuoden mittaan tehty paljon työtä. Mutta jos kausiruokailun motivaationa on aatteen palon lisäksi unelma monipuolisemmasta ja hauskemmasta ruokavaliosta, sitä työtä on tosiaan täytynyt aikanaan tehdä.

Kausiruuasta innostutaan usein alkusyksystä, silloin kun satoa tulee ovista ja ikkunoista. Tänäkin vuonna näin vaikka miten monta lehtikirjoitusta joissa hehkutettiin kausiruuan trendikkyyttä. Veikkaan, että trendi voi osoittaa laantumisen merkkejä heti kun syksyn lyhyet rikkaat viikot ovat ohi. Yhdessäkään lukemassani jutussa ei nimittäin paljon puhuttu säilönnästä tai säilykkeistä, ja toisaalta talvikaudelle sopivien ainesten lista on lyhyenpuoleinen: juureksia, perunaa, viljatuotteita, papuja ja linssejä, kaaleja, hiilijalanjäljen kannalta myös laivalla rahdatut sitrushedelmät ja banaanit sopivat jos ei liikaa huolehdi kemikaalijäämistä. Kuulostaisi suoraan sanottuna surkealta verrattuna muiden vuodenaikojen, etenkin alkusyksyn, tarjontaan. Onneksi varastossa on  täydennystä: omenia mehuna, siiderinä, soseina ja piirastäytteinä, monenlaisia marjoja pakastettuina, hillottuina ja likööriin säilöttynä, kuivattuja ja pakastettuja metsäsieniä, erilaisia papuja pakkasessa, vahvaa valkosipulia, ikkunalaudalla idätettyä voileipäkrassia. Siinä missä kesän ja syksyn satoa saa ostaa torilta, ovat talven sulostuttajat vaikeampia löytää ja toiseksi niin kalliita ettei niistä olisi kuin satunnaisiksi vieraiksi ruokapöydässä. Mutta kun kesällä ja syksyllä on ahkeroinut, on talven kynnyksellä tallessa ruokavarasto joka tekee talven ruokalistasta ainutlaatuisen ja houkuttelevan.

Toinenkin haaste talviruuassa on: kun tuoreen (ja ihan sattumalta kalliin ja helposti pilaantuvan) ravinnon ylivertaisuutta on hehkutettu vuosikaudet, taito valmistaa erinäköisistä juurimukuloista, säilykkeistä ja muista talven aineksista hyvää ruokaa, on päässyt rapistumaan. Tähän hätään apua voi etsiä kirjakaupoista, divareistakin voi vielä löytää keittokirjoja ajalta ennen lentotomaatteja. Kausiruokatrendi on tuonut internettiinkin reseptirunsauden. Ehkäpä ainesten käyttöön sisältyvät hankaluudet kielivät myös isommasta muutoksesta johon kausiruokailijan on sopeuduttava: siihen ettei muutama luottoresepti riitä vaan ruokalistan on tosiaan elettävä ja muututtava vuoden kierron mukana. Sopeutumisen haasteiden parissa vierähtää helposti useampikin vuosi, mutta jos on sitkeä, jonakin marraskuisena päivänä voi havahtua huomaamaan, että tässähän eletään kuin kuninkaat. En ole oikein varma siitä miten hyvin pitkäjänteistä ajattelua ja työtä vaativa kausiruokailu sopii trendiksi, toisten hetken ilmiöiden sekaan. Hieman hitaammin ajatellen, siinä on paljon onnea. Myös talven tullen. 

3 kommenttia:

aikatherine kirjoitti...

eipä ole meillä suomessa huolta mitä syödä. sato on antanut kaikille jotain.kyllä juurespadat ja linssisopat on lämmittäneet mukavasti oloa. ajattelen surulla niitä maita, joissa pienet lapset kuolvat nälkään ja aikuiset myös viimeistään heikkona sairauksiin..olen miettinyt paljonkin miten tämä ero saataisiin kurottua umpeen, että voisimme viedä liiastamme sinne missä on hätää enemmän , sillä se mitä nyt viedään ei riitä

Satu kirjoitti...

Tämä oli hyvä, ajatuksia herättävä kirjoitus.

Saara kirjoitti...

Kiitos, Satu!

Aikatherine,on hyvä että jaksat muistaa myös niitä joilla ei ole mitään. :) Itse ajattelen niin ettei maailman ruokaongelmiin ole yhtä ratkaisua, vaan ehkä pikemminkin monta pientä. Kausiruoka ja kotitarveviljely ovat tällaisia pieniä, tavallisen ihmisen kokoisia ratkaisuja. Niiden kautta tulee ottaneeksi kantaa viljelymaan vähenemiseen, köyhien maiden riistoon, monikansallisten yritysten valtaan ruuantuotannossa, keinotteluun...moniin sellaisiin ongelmiin jotka ensiajattelemalla tuntuvat liian suurilta ja kaukaisilta.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments