Vähän aikaa sitten meillä juhlittiin Kekriä joka on myös kotieläinten juhla. Kaikkien aikojen ensimmäinen kudontatyöni valmistui juuri sopivasti päästäkseen kekrilahjaksi parille piloillehemmotellulle jänölle. Lumi tutki tyylikästä, kanien suojavärien sävyihin kudottua mattoa ja totesi sen kelvolliseksi korvaamaan vanhan, vuoden aikana silputun maton.






Toisen maton tein ompeluhuoneeseen. Jostakin syystä pikku huoneen sisustuksesta on tullut kovin vaaleanpunainen- pinkki. Raidallinen matto sopii väreihin täydellisesti, ja kokokin on just eikä melkein sopiva ei-standardimittaiseen tilaan. Hapsut olisi tietysti voinut suoristaa kuvaa varten..



Kolmas pesänrakennusprojektini oli ottaa monen vuoden suunnittelun jälkeen työn alle kunnollinen (=ohuesta langasta virkattu) pitsiliina öljylampun alle. Synkkinä iltoina oli mukavaa väsätä pieniä lumihiutaleet mieleen tuovia kuvioita ja unelmoida valkeista hangista. Lanka DMC Cordonnet 60.





Talven odotusta paksumman langan parissa edustavat nämä neulakintaat (edelleen suomeksi, vaikka olen alustavasti vilkuillut YouTuben videoita venäläisestä pistosta), jotka tein pätkävärjätyllä yksisäikeisellä langalla. Langan käsittely sujui mukavasti ja lopputulos on niin lämmin että jos sivilisaatio alkaa nyppiä, näiden kanssa voi paeta vaikka Pohjoisnavalle.





Terapiaa tämäkin: näitä kuppikakkuja ei suinkaan tehty halloweenia varten, vaan ne esittävät marrashirviöitä. Siinä vaiheessa kun kuvaaminen muistui mieleen, suurin osa oli jo syöty... Ohje kakkusiin löytyy täältä. Minä käytin muffinsseihin omaa reseptiä, koristelun sen sijaan kopioin huolella.





Välillä olen leiponut terveellisempääkin iltapalaa, kuten raejuustoteeleipiä joiden päälle ripottelin ensimmäisiä ikkunalaudalta valmistuneita versoja. Tuoreen vihreän lisäksi arkista iltapalahetkeä on marrasaikana tarpeellista piristää ruusuisilla astioilla.





Rauhallisiin iltahetkiin kuuluu myös Ikuisuusristipisto, joka täytti hiljattain neljä vuotta. Tämä se vasta on kummallinen työ: toisaalta minun on mahdotonta kuvitella päivää jolloin se olisi valmis, toisaalta fakta on että työ on kuluneenakin vuonna edistynyt varsin paljon. Inspiraation puuskien välillä se nököttää varastossa kuukausitolkulla, tullakseen löydetyksi aina uudelleen.





Tässä yksityiskohdassa näkyy osa tämän vuoden edistyksestä. Nyt väsään tuota ruskeaa koria. Kuvassa työn koko on vähän luonnollista pienempi, mutta ei se ero kovin suuri ole... Täydellistä keskittymistä vaativaan työhön uppoutuminen vie ikävät ajatukset mennessään. Ja saahan tässä taas yhden annoksen tuikitarpeellisia värejä...