Kudon vahvaa unelmaa

Ajattelun ammattilainen kirjoitti vähän aikaa sitten kuluttajan ongelmista sairaassa kulttuurissa. Maailman ongelmat ovat liian suuria ja monimutkaisia. Kukaan yksittäinen ihminen tai yritys ei voi tehdä asioille kuin olemattoman vähän. Toisaalta kaikki ovat kulttuurin jäsenyyden takia syyllisiä sellaisiinkiin vääryyksiin joita he eivät ole itse tehneet eivätkä edes tahtoneet. Tästä Omelasista ei kuitenkaan pääse pois, vaikka tahtoisikin. Tarvittaisiin kaikkien yhteispeliä, mutta mitenkäs se olisi mahdollista? Jadda jadda. Voiko puhe tästä enää masentavammaksi tulla? Eikä kyse ole vain puheista, kuten olen saanut itsekin taas hiljattain huomata. Aina kuulee sanottavan, että arvojaan voi ajaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoin. Sanonpa siihen vain, että minä olen viime aikoina availlut suutani lähinnä saadakseni sen tukittua ja tunteakseni voimatonta kiukkua kun epäoikeudenmukaisuus ottaa voiton toisensa perään. Arvojaan voi yrittää edistää, mutta silloin pääsee usein joskus huomaamaan ettei vain kykene tekemään tarpeeksi tai tarpeeksi hyvin. Joskus pääsee peräti huomaamaan, että kaikki olisi paremmin jos olisi pitänyt suunsa kiinni ja ollut kuin ei olisikaan. Ainakin nolottaisi vähemmän. Filosofi on terve kun se on ahdistunut, saattaisi Fromm sanoa. Ja maailma tarvitsee ahdistuneita ihmisiä, ei niitä jotka on mielialalääkitty, manipuloitu, peloteltu tai juoksutettu välinpitämättömiksi osaksi kärsimystä tuottavaa järjestelmää. Ahdistuksessa on voimaa, vain silmien tiivisteitä pitää välillä uusia.

Kun puhutaan erottuvasta yksinkertaisuudesta, olipa puhe sitten elämäntavasta tai pukeutumisesta, Valtakulttuurilla on aiheesta runsaasti mielipiteitä. Tiedättehän: pieni ihminen ei vain mahda mitään sille että tuotanto on epäeettistä ja tukee kulutushumalaa. Ehkä kaupalle voi laittaa palautelapun tai shoppailla takin kirpparilta? Tavallisen ihmisen on myös parasta osallistua julmaan sosiaalisen peliin vaikka sitä inhoaisikin sisimmässään: jos et osallistu, et saa ystäviä, kumppanisikin alkaa vilkuilla muita (tai jos sinulla on haku päällä, saat kaiken toivon heittää), et ole työelämässä vakuuttava, hyvä jos ei suoraan naureta. Jäät paljosta paitsi jos et kuluta kuten Enemmistö ja jos et tavoittele samoja asioita kuin Enemmistö, sillä vaikka kapinointi ja vaihtoehtoisuus ovat sallittuja, pohjimmiltaan valtakulttuurinen elämäntapa on onnellisin, paras ja ainoa järkevä vaihtoehto ja sen arvot parempia hyvän elämän takeita kuin etiikan ammattilaisten parhaat ehdotukset. On parasta alistua maailman pahuuteen ettei tulla alas painamaan. Ad baculum eli vanha kunnon pelottelu tehoaa hyvin isoihinkin ihmisiin, kun kepiksi otetaan sosiaaliset sanktiot. Silti se on virheargumentti.

Idealisti kun olen, minulla on paljon suuria unelmia. Minulle rauha, kohtuullisuus ja tasa-arvo eivät ole utopioita vaan realistisia vaihtoehtoja jotka voivat jonakin päivänä toteutua, jos ihmiset alkaisivat määrätietoisesti tekemään niitä edistäviä tekoja. Uskon myös, että vaikka enemmistö vielä ajatteleekin toisin, minun ei tarvitse odotella heitä ennen kuin voin tehdä jotakin edistääkseni arvojani. Erottuvan yksinkertainen pukeutuminen on käytännöllistä, sosiaalisesti tasa-arvoista eettisesti tuotettua, ja erottuvuuden keskeinen idea on hiljainen protesti kulttuurisia vääryyksiä vastaan. Vaikka elämässä olisi miten kiirettä, useimpina päivinä mekon ja essun käyttäminen onnistuu minulta. Sellaisina päivinä elämä on yleensä suunnilleen yhtä rankkaa kuin muinakin päivinä. Mutta naureskelijoita ei ole pahemmin näkynyt, tiedän etten ole orjuuttanut ihmisiä tahtomattani enkä ottanut maalta yli tarpeen. Joka päivä kun selviän siten iltaan asti on päivä jonka ajan unelma eli ja hengitti, päivä jona se selviytyi Reaalimaailmassa. Mitä pidempään jaksan, sitä paremmat perusteet minulla on argumentoida, että se on järkevän rajoissa oleva vaihtoehto niille jotka ovat kyllästyneet olemaan voimattomia ja odottamaan maailman muuttumista. Kohta takana on viisi vuotta, päivä kerrallaan elettyjä. Unelma elää, ja mielessä kasvaa uusi aavistus: nuorena, kun ei maailman menosta vielä paljoa ymmärrä, on helppo olla idealisti. Mutta vahvat unelmat ovat niillä jotka onnistuvat elättämään niitä läpi ymmärryksen saapumisen. ”Mitä sinäkin luulet tekeväsi?” kysymykseen on löytynyt jälleen uusi hyvä vastaus: ”Minä kudon vahvaa unelmaa.”

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments