Evoluutio tuli kotiin

Kuinka ollakaan, Kulutusjuhlaan tupsahti mielenkiintoinen urheiluvaatteita käsittelevä kirjoitus. Mari Koo pohtii, onko eettisempää ja ekologisempaa hankkia joka lajiin erikseen suunnitellut vaatteet vaiko yleisasuja jotka soveltuvat kohtalaisen hyvin moneen lajiin mutta täydellisesti eivät mihinkään. Kysymyksenasettelu ei kuitenkaan rajoitu pelkästään urheiluvaatteisiin, vaan sen voi nähdä osana yleistä tilannepukeutumisen ongelmaviidakkoa.

Erottuva yksinkertaisuus selvittää tilannepukeutumisen haasteita sulavasti kuin machete liaaniryteikköä. Yksinkertainen asu on harvaan tilaisuuteen täysin sopimaton- itse myönnän, että vaihdan välillä maalaismekon hameeseen ja puseroon pitkästymisen, en ehdottoman tarpeen takia. Se näyttää tasaisen oudolta ja joukkoon sulautumattomalta kaikkialla. Tarkoituksenmukaisuus tulee käytettävyydestä: jos sama asu muuntautuu sujuvasti perunapellolta luentosaliin, pitkälle kävelylenkille ja sen jälkeen vielä sohvalla rentoutumiseen, ja tekee tämän jokaisessa Suomen säässä ja vuodenajassa, se on käytettävyydeltään huippuluokkaa. Ei ihme, että saan tehdä jokusen uuden mekon joka vuosi. Kaapistani löytyy kyllä vaatteita joilla on ikää kymmenkunta vuotta ja joita yhä käytän silloin tällöin. Mutta kun lasketaan vaatteen käyttöpäiviä sekä siihen kohdistuneen kulutuksen kovuutta, maalaismekot pesevät ne kirkkaasti. Henkarissa roikkuminen ja siisti sisätyö pidentävät ihmeesti vaatteenkin elämää, samoin aidosti ajaton tyyli.

On olemassa totuttu tapa tehdä asioita, ja sitten on olemassa yksinkertainen tapa. Paitsi että mitä arkisiin asioihin, kuten syömiseen, pukeutumiseen ja asumiseen tulee, yksinkertaista tapaa ei ole. On monia ideoita, on ihmisiä joiden elämässä tietyt jutut toimivat, mutta loppujen lopuksi oman elämän tasolla kaiken joutuu selvittämään itse alusta alkaen. Yksityiskohtia on paljon. Ei esimerkiksi riitä että tietää haluavansa ryhtyä pukeutumaan selkeän yksinkertaisesti. Yhtäkkiä mietittävänä on noin tuhat pientä yksityiskohtaa ja se mikä aluksi kuulosti yksinkertaiselta toiveelta hajoaa ja paisuu käsissä kuin EU-lainsäädäntö. Jossain vaiheessa koittaa vastustamaton halu ryömiä takaisin vanhaan…siksi että se tuntuu yksinkertaisemmalta. Jos ei anna mielihalulle periksi, tulee ennen pitkää vastaan se piste jossa yksityiskohtien huomaa vain asettuneen paikoilleen. Siinä kuitenkin saattaa kestää pidempääkin.

Quaker Janen sivu ”evolution of my plain dress style” kuvastaa hyvin sekä pukeutumisen että valtakulttuurista irroittautuvan yksinkertaistamisen pulmallisuutta. Mitä oikeastaan olenkaan tekemässä? Mitä haluaisin olla tekemässä? Tuo juttu, sen pitäisi kaiken järjen mukaan toimia mutta se ei toimi. Jossakin kohdassa ei pystykään tulemaan toimeen niin vähällä kuin on halunnut, jossakin toisessa asiassa taas onnistuu helposti tekemään alkuperäisiä suunnitelmia isompia muutoksia. Informaatiota, esimerkkejä ja mielipiteitä on maailma täynnä, mutta omasta elämästä ei ole niin tarkkaa kopiota, ettei itselle jäisi paljon työtä. Kyllä vain- kyseessä on juurikin evoluutio, ja evoluutiota tapahtuu monissa pienissä yksityiskohdissa ennen kuin ne jäsentyvät kokonaisuudeksi. Joskus kyse on käytännöllisistä pulmista, kuten lämpimänä pysyttelemisen haasteista talvisaikaan, toisinaan ihan pienistä asioista kuten –Quaker Janen esimerkkiä lainatakseni- käykö raidallinen hartiahuivi vai pitääkö olla yksiväristä. Jälkimmäinen kuulostaa jo hiustenhalkomiselta, mutta luulen että jokainen Valtakulttuurista aloittanut radikaaliyksinkertaistaja ymmärtää: kun yksityiskohdat vähenevät, niistä tulee harkittuja. Kun loputtomien vaihtoehtojen tilalle tulee yksi malli ja yksi kaava, itseilmaisu ja estetiikan taju löytävät uuden kodin viimeistelystä.

Evoluution tunnistaa olevan käynnissä, kun intoa puhkuen tyhjennettyyn vaatekomeroon alkaa taas kertyä kaikenlaista epämääräistä sälää. Tavaroita jotka eivät ihan toimineetkaan, toisia jotka eivät olleet niin tarpeellisia kuin miltä vaikuttivat, ja niitäkin joita huomasi sittenkin kaipaavansa elämässään alun askeettisuusinnon laannuttua. Jossakin vaiheessa alkaa miettiä, onko unelma yksinkertaisuudesta niitä joiden kohtalona on sittenkin hautautua uuvuttavan säätämisen ja pikkusälän keskelle. Vasta vähitellen olen alkanut kallistua sille kannalle että uusien toimintatapojen hallinnan luokse kuljetaan pitkin mutkaisia polkuja. Evoluutio ei ole virtaviivaista, mutta pelkäänpä, että se saattaa olla välttämätöntä.

Jos evoluution kestää (eivätkä läheskään kaikki kestä), jossakin vaiheessa homma alkaa vain toimia, ihan vaivihkaa ja huomaamatta. Jonakin päivänä vain on omaksunut kaiken sen mitä tarvitaan tavallisina arkipäivinä, ja pulmatilanteet muuttuvat satunnaisiksi. Hutiostokset harvenevat ja välttämättömyyksien kulumiseen onnistuu yleensä varautumaan. Jos sama asu tympii, voi vaihtaa tyyliä päiväksi tietäen ettei kyseessä ole kriisi eikä lopun alku vaan viaton vaihtelunhalu joka kyllä poistuu systeemistä auringonlaskuun mennessä. Säläkin alkaa taas löytää poistumisteitä, ei enää suuressa puhdistuksessa vaan hiljaa kulumalla, pieninä lahjoituksina, uusien käyttötarkoitusten löytymisenä. Elämä jatkuu, ajatus jatkuu, ja vaikka paljon välillä muuttuukin, lopulta löytää itsensä aina arjesta.

2 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Speaking of clothes, mikä se sivusto oli josta saa eettisiä pitkiä hameita? Mie en löyvä...

Saara kirjoitti...

www.shukr.co.uk. Nyt siellä näyttäisi kyllä olevan aika pieni valikoima hameita. Lempparikauppa, joka tapauksessa.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments