Terve ja kiitos kaloista (eli yksinkertaistin itseni Facebookista)

Facebookkiin tuli taas uudistus. Tuurifacebookkailija kun olen ollut, huomasin sen vasta lehdistä. Lööpeistä ei tosin oikein selvinnyt, mitä oikeastaan on uudistettu ja mitä vaikutuksia sillä mihinkin todellisuudessa on.Taas pitäisi ottaa asioista selvää ja käydä yksityisyysasetukset läpi täikamman kanssa, opetella hyödyntämään uusia toimintoja ja ominaisuuksia ja olla valppaana entistä ovelampien tiedonkeruutapojen varalta. Tai sitten voi vain vetää töpselin seinästä. Asetusten loputon säätäminen ja päivitysten perässä pysytteleminen, kaikenkarvaiset kelmit ja huijarit, ja koko kaikkien kanssa kaiken-aikaa tunnelma ovat asioita jotka eivät oikein sovi hitaalle sielulleni joka on tottunut siihen että kun Platoninsa sulkee, on omaksunut arvokkaita ajatuksia joista on iloa ja hyötyä niin pitkäksi aikaa kun ne mielessä pysyvät. On tullut aika yksinkertaistaa, raivata elämästä marginaalisen kiva mutta jotenkin rasittava asia pois jotta tilaa tulisi tärkeämmille jutuille. Esimerkiksi, elämä itse on asia joka edelleen ottaa kiitollisena vastaan jokaisen ajan ja ajatuksenmurusen joka minulta vain liikenee.

Kyllä, olen Facebookin kautta pitänyt satunnaisesti yhteyttä sellaisiin ihmisiin jotka muuten olisivat kokonaan poissa elämästäni. Olen löytänyt uudelleen vanhoja kavereita, ja siitä on seurannut kivoja juttuja. Olen löytänyt tapahtumia ja kiinnostavia linkkejä. Nyt muistin, että Facebook ei sittenkään ole koko maailma eikä tilin sulkeminen saa minua putoamaan maan reunalta, tai edes bittiavaruudesta. Ne ihmiset joita kiinnostaa pysyä kärryillä elämästäni tai ne joille olen oikeasti Hyödyllinen Kontakti, saavat minut edelleen helposti tavoitettua. Odotanko liikaa ihmisiltä jotka sanovat ajattelevansa minua, jos uskon lujasti heidän kykyihinsä muistaa minua joskus sähköpostilla (jonka osoite löytyy vaikka googlettamalla nimelläni, sillä se googletus johtaa äkkiä tänne ja sivupalkissahan tuo sähköpostiosoite nököttää)? Tai soittaa, tai vaikka pudottaa tänne blogin puolelle pieni tervehdys? Vai onko “moi, mitä kuuluu?”-viestin lähettämisestä tullut jotenkin puuhaa johon ryhtyvällä täytyy olla vakaat ja kunnialliset aikeet? Pfft. Minua saa heittää tervehdyksellä, jos on puolituttu, kumminkaima tai muuten vain ihminen jonka mielestä olen jotenkin vinkeä tyyppi. Lupaan etten ryhdy oitis odottamaan kyseiseltä ihmiseltä viikottaisia tapaamisia ja kalliita joululahjoja.

Onko ystävän uusi määritelmä ”se joka seuraa mielellään lauseen tai parin tilapäivityksiä muttei itse vaivaudu tekemään mitään ystävyyden eteen?” Olen toki itsekin niitä ihmisiä joiden on huomattavan vaikeaa ottaa yhteyttä niihinkin ystäviin jotka mielessä pyörivät…mutta oikeasti? Onko ratkaisu saamattomuuden paapominen, vai pitäisikö tässä (taas ja edelleen) koittaa parantaa tapoja? Vaikka tietysti, jotenkin minusta tuntuu että saan vielä huomata etten oikeasti ole ihminen kymmenien kavereiden verkossa, vaan pikemminkin ihminen jolla on vain muutamia kavereita. Jos en olisi tässä todellisuudessa onnellinen- no, sanovat että Suomessa on tänä päivänä paljon yksinäisyyttä. Siis paljon Mahdollisia Ystäviä joita en vain ole vielä tavannut.

Vaan mitenköhän sen töpselin laita sittenkään on? Tiliä poistettaessa Facebook kysyi syytä poistamiseen, ja jokaiseen vaihtoehtoon oli liitetty vasta-argumentti. Takaisin ei ainoastaan pääse jos yliannos Reaalimaailmaa alkaa ahdistaa- ei, olen peräti kovasti tervetullut. Poistumissivua koristivat kavereiden kuvat varustettuna tekstillä ”sejase kaipaa sinua”. Tunnelma oli kuin olisi ollut kirkosta eroamassa. Lopulta kävi ilmi, että käyttäjätilin poistamisesta huolimatta jonnekin tietoni vielä jäävät lurkkimaan. Jos vain koitan kirjautua sisään tunnuksillani, profiilini hyppää takaisin eloon kuin paraskin zombi. Hrr. 

Kyllä. Nyt oli aika.


ETA: Piti tulla vielä sanomaan, että blogi sen sijaan on kasvanut ja kaunistunut. Uutuuksia ovat päivittyvä blogiluettelo jossa on pari uutta blogia ja hakutoiminto. Myös tagiluettelo on pidentynyt: uutena teemana on rauha josta olen kirjoittanut etenkin viime aikoina. 

2 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Onneksi olkoon! Ja juu, olet vinkeä tyyppi <3

Tietääkseni tili kuoleentuu aika hyvin kun sinne ei vaan mene. Joskus kuulin että 2 vko riittäisi. Mulla oli kissojeni nimillä tili joskus pari vuotta sitten (oli pakko kokeilla että tietäisi mitä haukkuu), ja kun vaan lakkasin käyttämästä niin kuolihan ne. Tilit. Ei kissat.

Saara kirjoitti...

Hii, kiitos! :)

Toivotaan, että tili katoaa noin sujuvasti tänäkin päivänä. Vaan mistäpä sen saisi varmasti selville?

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments