Mitä se suomalaisuus oikein on?

Olen bongannut otsikon kysymyksen mediasta jos toisestakin aina viikon, parin välein. Sisäpoliittinen tilanne, globalisaation kurkottaminen Virkkalan raitille asti ja jostakin pimeästä kivenkolosta jo ajat sitten kansalliseen mielenmaisemaan ryöminyt ikuinen epävarmuus siitä olemmeko varmasti oikeanlaisia ja kunnollisia, pistävät kysymään. Suomalaisilta filosofeilta en ole kylläkään nähnyt kysyttävän, mutta runoilija Jorma Eton sanoja vapaasti mukaellen, suomalainen filosofi vastaa vaikka ei kysyttäisi.

Mitä suomalaisuus ei ole? Se ei mielestäni ole ensisijaisesti sosiaalinen suhde, ei ominaisuus jonka voi päätellä ihonväristä, uskonnosta tai harrastuksista. Tässä kohdassa ajatteluni on umpipakanallista: suomalaisuus on suhdetta maahan, omiin juuriin ja perintöön sekä niiden tervettä arvostamista. ”Terve” tarkoittaa tässä yhteydessä sitä etteivät nämä ole asiat joilla pitää retostella tai joiden varjolla toisenlaisiin ihmisiin sopii suhtautua alentuvasti. Se on yksinkertaisesti sitä että antaa arvon muille, mutta on myös rohkeasti oma itsensä. Julkisuudessa tätä keskitietä näkee harvemmin. Äänessä ovat ääripäät. Toisessa ääripäässä kaikki omaleimainen ja paikallinen on hävettävää junttiutta jota ”ei ikinä näe muualla” ja jota ”ulkomaalaiset ihmettelevät”. Myö ei olla kettään eikä meillä oo oikein mittään. Sen vastapainona on kansallismielinen nuivailu joka lähtee siitä että mitä juntimpi sen aidompi, eikä muunlaisia ihmisiä tarvitsisi täällä ollakaan.

Itse olen sitä mieltä että oikea suomalaisuus ei ole itsensä neuroottista vertailemista muihin ihmisiin tai kansoihin, vaan ennen kaikkea tekemistä. Se on tarinoiden kertomista, suku- ja paikallishistoriaa. Se on käsitöitä ja kulttuuria, kaunista kielenkäyttöä, juurekkuuden, itsellisyyden ja sopuisuuden kaltaisten suomalaisten hyveiden vaalimista. Se on ilon ja arvon löytämistä paikallisesta ja omaleimaisesta, sitä että aina ei kaipaa jonnekin toisaalle jossa talvet ovat lämpimämpiä, ihmiset tyylikkäämpiä ja talotkin korkeampia. Se on vanhojen perinteiden jatkamista ja uusien luomista. Identiteetin rakentamispuuhissa ei pääse kovin pitkälle miettimällä sitä mitä kaikkea emme ole, ja millaisia hölmöjä tapoja ja uskomuksia meillä ei ole. Hyödyllisempää on rakentaa omaa sisältöä ja pitää elossa omia rikkaita perinteitä. On ohutta eloa olla vain länsimaalainen joka maksaa ostoksensa euroilla ja syö McDonaldsin hampurilaisia. Massakulttuuri voi tyydyttää erilaisia tarpeita, mutta se ei osaa vastata kysymykseen ”Kuka minä olen ja millä tavalla olen ainutlaatuinen?” Jos haluaa olla jotakin, sen eteen täytyy nähdä enemmän kuin huutamisen vaiva.

Suomalaisuus ei ole geenejä vaan sielunmaisema. Se ei asetu muita maisemia vastaan, vaan kauas matkatessa muuttuu hiljalleen, sulautuen, toisiksi maisemiksi. Tätä heijastaa polyteistinen maailmankäsitys: ei ole ristiriitaista eikä sekavaa että meillä on Väinämöinen, länsiserkuilla Odin ja kreikkalaisilla Orfeus. Niin ne maisemat muuttuvat, ja monimutkaisesta Todellisuudesta nousee esiin toisia puolia. Eikä ole huolestuttavaa, että minä en tajua oikein mitään Odinin ja Orfeuksen päälle, onhan oma pieni mielenmaisemani täällä, ihmisen muotoinen osa harjua ja järveä, hohtavaa Linnunrataa, tupaa ja kuulaita syyspäiviä. Kun hyväksyn kokemukseni rajallisuuden ja subjektiivisuuden, ymmärrys ei kutistu olemattomiin vaan alkaakin syventyä. Maailman monimuotoisuuden ja monimutkaisuuden hyväksyminen ei vähennä henkilökohtaisen ja paikallisen arvoa. Sen muuttuvaisuuden hyväksyminen ei poista elämästä ja kokemuksesta mielekkyyttä eikä arvokkuutta. Eksistenssiä mitataan tunneissa ja vuosissa, elämä sen sijaan on hetkissä.

Eikä pitäisi kysyä: ”Mitä muut meistä suomalaisista ajattelevat?”, vaan pikemminkin ”Kuka on se josta jotakin ajatellaan? Onko hän mielenkiintoinen ja maailmaa ainutlaatuisuudellaan rikastuttava?”

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments