Johtoja ja päätöksiä blogistaniassa

Kiireisille Lukijoille tiedoksi: tämän postauksen olennaisen sisällön voi tiivistää kahteen lauseeseen: Blogi ei ole kenenkään koko elämä. Ei edes niiden jotka ripottelevat blogiinsa murusia elämästään. 

En tiedä, johtuuko se syksyn myötä vilkastuneista kävijämääristä vai mistä, mutta useampikin seuraamani bloggaaja on viime aikoina kirjoittanut tästä. Minullakin aihe on ollut kirjoituslistalla jo vuositolkulla. Siihen on hyvä syy. Te, Rakkaat Lukijamme, joita ilman olisimme vain unohdettuja pihahduksia bittiavaruuden loputtomassa mustuudessa, teette meistä johtopäätöksiä, ja ne menevät säännönmukaisesti pieleen. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa…ennen kuin omituiset johtopäätöksenne alkavat ilmetä siinä miten bloggaajia kohtelette. On bloggaajia joista levitellään keskustelupalstoilla perättömiä juoruja niiden tulkintojen perusteella jotka joku on heidän postaustensa rivien väleistä tehnyt. On bloggaajia (kuten minä) jotka hämmentävät ihmisiä Tosielämässä käyttäytymällä odotusten vastaisesti. Eniten on ehkä niitä, jotka (toisin kuin minä) saavat hutkia työkseen kimpustaan härkäsen kokoisten kärpästen laumoja. Se mitä bloggaaja sanoo, ja se mistä tulee julkinen totuus, ovat usein vain kaukaista sukua toisilleen.

Omassa hampaankolossani on vain muutama myytti joihin olen itse oikeassa elämässä törmännyt.

1)      Kirjoitan paljon etiikasta. Se ei tarkoita sitä että analysoisin, arvostelisin ja tuomitsisin jokaisen tapaamani ihmisen jokaisen teon ja mielipiteen. Suoraan sanottuna, sellainen ei kiinnosta minua pätkääkään. Yritän aktiivisesti olla arvostelematta ihmisiä joista pidän. Ja tiedoksi Tosielämästä Tutuille tai sellaisiksi mieliville: minulle tulee hyvin epämukava olo, jos kysytte naamatusten, teettekö jossakin asiassa väärin. Ette te yleensä oikeasti halua tietää, vaan ainoastaan saada synninpäästön. Tehkää minulle palvelus älkääkä kysykö, tai jos kysytte, maksakaa asiantuntijamielipiteestäni kolmesataa euroa joilla voin painua kylpylään terapoimaan keskustelun johdosta haalentuneen ystävyytemme aiheuttamia suruja.

2)     Kirjoitan myös ympäristöetiikasta ja yksinkertaisesta elämästä. Se ei tee minusta ekojeesusta. Meillä on auto, syömme lihaa ja jätteen mallikelpoinen kierrätys on osoittautumassa ikuisuushaasteeksi. Silloin tällöin ostan ja käytän tavallisia vaatteita. Ja välillä minut on mahdollista saada kiinni tyhmästä, ajattelemattomasta tai peräti paheellisesta toiminnasta. Tämä kaikki ei tarkoita, että bloggaajan pitäisi tehdä julkisia katumusharjoituksia tai edes selitellä tekemisiään julkisesti. Teen tietysti parhaani elääkseni ympäristöystävällisesti, ja joissakin asioissa olen onnistunut oikein hyvin. Mutta koko totuus ekojeesustelu ei ole, eikä sen mielestäni tarvitsekaan olla. Olen tavannut pitkän liudan ekojeesuksia ja havainnut ylivoimaisen enemmistön rasittaviksi tyypeiksi. Yritän sanoa, että edes bloggaavat filosofit eivät ole käveleviä ideologioita vaan ainoastaan ihmisiä joilla on paljon ajatuksia. 

3)      Kirjoitan välillä seksuaalisuudesta ja feminismistä, lähinnä siksi että yhteiskuntamme moralistit ovat jatkuvasti aiheen kimpussa enkä ole ihan valmis jättämään etiikkaa näiden reikäpäiden haltuun. Minulla on kai yleisellä tasolla erittäin vapaamieliset asenteet, mutta todellisuudessa rivihelluntaisaarnaajalla voi hyvinkin olla kiinnostavampi rakkauselämä kuin minulla. Kirjoitan mielipiteistäni, en oikeasta elämästä, sillä tässä kuten monessa muussakin asiassa mielipiteeni ovat värikkäämpiä kuin oikea elämä. Ihan oikeasti ihminen voi innostua asioista jotka eivät suoranaisesti kosketa hänen omaa arkeaan ja puolustaa sellaisten ihmisryhmien etuja joihin hän ei itse kuulu. Ja mitä maineeseeni telaketjufeministinä tulee…no, riittänee jos sanon että Oikeassa Elämässä pääsen lähinnä vakuuttelemaan, etten ole alistettu tossukka. Enkä ole edes varma siitä että olen täysin onnistunut puuhassa. Se siitä.

4)      Mistä pääsemmekin Suureen Totuuteen, jonka kertoo parhaiten suora lainaus Aviomieheltä: ”Susta saa blogissa ihan erilaisen kuvan kuin tosielämässä.” Hän on muuten oikeassa. Luulen, että sama pätee jokikiseen bloggaajaan. Ihmisissä on monia puolia. Minun tapauksessani, alkaen siitä että ilmaisen itseäni kirjallisesti paljon paremmin kuin suullisesti.

Luulenpa, että jotakin vastaavaa voi sanoa jokaisesta bloggaajasta. Eikä tämä tarkoita että olisimme epäonnistuneita, heikkoja tai muuten vain aina valppaiden Anonillien haukut ansaitsevia ihmisiä. Kuten kaikki muutkin, olemme samanlaisia monipuolisia, monimutkaisia ihmisiä jotka elävät suuressa jännittävässä maailmassa. Siinäkin on oma kauneutensa. Mikäpä siis olisi minun, kuten monen muunkin bloggaajan, tämän vuoden joululahjatoive? Ehkä se, että yrittäisitte suhtautua meihin avoimin mielin kommenttilaatikoissa ja tosielämässä. Tai ette ainakaan suuttuisi havaitessanne että emme olekaan ihan, tai yhtään, sellaisia miksi meidät kuvittelitte. Teillä on kaikki valta omaan mielikuvitukseenne, mutta oikeasti me saamme olla ihan mitä ikinä haluamme ja mihin kykenemme. Se vapaus on parhautta.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments