Painajainen

Suuri huone on täynnä ihmisiä. Useimmat ovat johtavissa asemissa tai alansa asiantuntijoita kymmenien vuoden kokemuksella. Huoneen keskivaiheilla istuu Nuori Filosofi. Hänen vasemmalla puolellaan istuu Sofisti, ainoa joka suostuu istumaan Filosofin vieressä. Oikealla puolella, kun aurinko paistaa pesua kaipaavaan ikkunan läpi huoneeseen, Filosofi kuvittelee joskus näkevänsä hopeista hehkua. Olisiko seurana vielä Järki, vai ollaanko jouduttu jonnekin kauas kaiken järjellisyyden tuolle puolen? Painajainen on alkanut, tunnelma on painostava vaikka huoneessa näkyy hymyjä, välillä leppoisaa supatustakin vierustoverien kesken.

”Kohta kolme, edellisen kokouksen pöytäkirjan tarkastaminen on loppuun käsitelty .”, ilmoittaa  Puheenjohtaja ja kopauttaa nuijalla. Siirrytään kohtaan neljä, josta esittelijä aloittaa. Ole hyvä!
”Elikkä Operaatio Teloitetaan Tilastonikkarit.. Taloustilanteen heikkeneminen on asettanut meille uusia, tiukkoja säästötavoitteita. Vuosikertomus osoittaa, että toimintamme on ollut tehotonta ja tuoreimman asiakastyytyväisyyskyselyn mukaan asiakkaat ovat meihin enimmäkseen tyytymättömiä. Jos katsotte liitteessä näkyviä  laskelmia, niin näette että kaikki ongelmamme ratkeaisivat sillä että kokouksen päätteeksi käymme päästämässä päiviltä hallintopuolen lahokkaat…minä näen, että nämä tilastot ja madonluvut ovat se meidän keskeinen ongelma. Joten hankkiudutaan eroon tilastoista ja niiden tekijöistä!” 

”Jahas, esittelijän esitys on siis käväistä lahtaamassa taloushallinnon pojjaat  vielä ennen kuluvan työpäivän päättymistä. Syntyykö aiheesta keskustelua?” kysyy puheenjohtaja flegmaattisella äänellä.
Filosofi hyppää pystyyn:”Anteeksi, mutta voiko Esittelijä nyt aivan hyvin? Ymmärsinkö nyt oikein että tässä suunnitellaan murhaa.”
Esittelijä nostaa katseensa papereistaan. ”Juu-u, kyllä kai sen niinkin voisi ilmaista, vaikka en minä nyt asiaa aivan noilla sanoilla sanoisi.”
”Järjestystä, kiitos! Meillä on täällä pyydettyjä puheenvuoroja: Ensin Kauko-Sulevi, sitten Herranterttu, ja vielä Onnimanni.”
Kauko-Sulevi selvittää kurkkuaan ja aloittaa. ”No, tämähän on ihan selvä ehdotus, ja kyllä tästä näkee että esittelijä on töitä tehnyt. Ei kai tästä äänestämään tarvitse ruveta? Kannatan esittelijän ehdotusta.”
Herranterttu kohdistaa katseensa Filosofiin. ”Minusta meidän pitäisi välttää leimaavaa kielenkäyttöä. Ei täällä sentään mitään rikollisia olla. (Filosofi sihisee itsekseen jotakin epäselvää Rikoslain 5.luvusta) Minusta meidän tehtävämme on tukea virkamiehiämme, ja käyhän näistä papereista selväksi että tässä nyt on vaikea tilanne jossa meidän täytyy toimia.”
”Onnimanni, ole hyvä, sitten Filosofi, ja vielä Kauko-Sulevi.”Puheenjohtaja jakelee vuoroja.
”Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Niin, minusta meidän tehtävä täällä ei ole moralisoida vaan huolehtia siitä että tämä lafka pyörii sujuvasti. Nyt meidän rattaisiin heitellään kapuloita tuolta Tilastonikkareiden  taholta, niin kyllä minusta siihen on ihan asiallista reagoida. Tässä on isot asiat kyseessä. Ei meillä ole varaa uusiin Säästötoimiin.”sanoi Onnimanni.
”Filosofi? Kuten aiemmissa puheenvuoroissa on tullut esille, muistutan arvokkaasta käyttäytymisestä salissa. Ei syytöksiä, ei diagnooseja. Selvä?”

Filosofi vetää syvään henkeä ja ajattelee tyyntä järvenpintaa. ”Arvoisa puheenjohtaja, esitän että esittelijän esitys hylätään. Vastaesitykseni on,, että emme lähde murhaamaan ketään vaan teemme rikosilmoituksen esittelijästä sekä niistä jäsenistä jotka ovat ilmaisseet halukkuutensa Tilastonikkarien murhaamiseen. Ehdotan, että esittelijän esilletuomiin ongelmiin etsitään…perinteisempiä, lainmukaisia…ratkaisuja erillisessä keskustelussa.”
”Selvä, selvä, Kauko-Sulevin jälkeen Sofisti haluaa sanoa jotakin. Ja sitten siellä on vielä Aapo-Emilia käsi pystyssä. Pyydän että ne jotka haluavat vielä osallistua keskusteluun, viittaavat nyt. No niin, järjestys on seuraava: Kauko-Sulevi, Sofisti, Aapo-Emilia, Peräkammar-Petteri ja Hellä-Lempi käyttää tämän keskustelun viimeisen puheenvuoron.”
”Kuten sanottu, minusta tästä asiasta on turha tehdä sen vaikeampaa. Esitys on tehty, ja kyllä minusta on aika, sanoisinko riskaabelia lähteä tuosta vain sorkkimaan näin huolellisesti taustoitettua työtä. Että ei tässä nyt ole tullut esiin varsinaisia faktoja joiden perusteella  muuttaa mielipidettä. Filosofi ei ole kiistänyt etteikö taloustilanne olisi heikko, säästötavoitteet liian kovia, asiakkaiden mielestä mikään ei suju, ja ylipäätään jokikinen meihin liittyvä tilasto surkealla tolalla.”
Sofisti odottaa hetken, pälyilee arasti ympärilleen ja sanoo sitten. ”Minä…minä en oikein osaa tällaisia asioita edes ajatella. Että jos tässä nyt pitää ihan äänestykseen mennä”-Sofisti katsoo paheksuvasti Filosofia”…niin minä ainakin aion äänestää tyhjää. Ei, ei meidän kompetenssimme riitä mihinkään moraalifilosofointiin. Niin kuin Onnimanni sanoi, meidän pitää ajatella asioita toiselta kantilta.”, Sofisti sanoo ja vajoaa tuolinsa pohjalle pitkän puheenvuoron ja kaiken kiusallisen huomion hengästyttämänä.
”No, mitä sanoo Aapo-Emilia?”
”Arvoisa Puheenjohtaja, minä ehkä olisin kuitenkin samaa mieltä Filosofin kanssa. En tietenkään missään nimessä osaa enkä halua ottaa kantaa tuohon moraalipuoleen, mutta ajattelin vain että kun tähän operaatioon sellaisiakin kysymyksiä ehkä suuren yleisön mielestä liittyy, niin ehkä olisi parasta tutkia asiaa vielä. Onko muita vaihtoehtoja kartoitettu? Eikö Korkeilla Tahoilla esimerkiksi olisi jossakin pimeitä tyrmiä joihin Tilastonikkarit voisi vaivihkaa toimittaa? Että tältä pohjalta kannattaisin Filosofin esitystä.”
”No, Kauko-Sulevi tuossa jo toi esiin minunkin mielipiteeni.”Peräkammar-Petter aloitti. ” Aapo-Emilian puheenvuoroon sanoisin vain sen, että mehän istutaan täällä vielä ensi viikolla, jos aletaan kartoittamaan kaikkia vaihtoehtoja. Eikös meillä ollut rahat tiukalla ja parempaakin tekemistä??? Ei, jos tämä homma meinataan  saadaan pysymään järjellisissä rajoissa, meidän on nyt ainakin aloitettava perusasioista: hyväksytäänkö alkuperäinen esitys vai lähdetäänkö Filosofin vastaesityksen taakse. Minä olisin kyllä alkuperäisen esityksen hyväksymisen kannalla. Eihän vastaesityksen tueksi ole edes prujuja.”
”Hellä-Lempi, ole hyvä.”
” Niin, minähän en kanssa osaa tällaisia asioita miettiä, en sitten ollenkaan. Että kyllä se maailma on muuttunut siitä kun sammaltieteen dosentuurin sain... Mutta enemmistö meistä näyttäisi olevan esityksen läpimenon kannalla, kun taas vastaesitystä kannattavat Filosofi ja Aapo-Emilia."
”Filosofi ja Aapo-Emilia siis.”, jatkoi Hellä-Lempi. ”Että jos nyt ajattelee, ketkä tässä nyt ovat mitäkin mieltä olleet, niin kyllä minusta tuntuu järkevämmältä olla alkuperäisen esityksen kannalla. Ja koska Tilastonikkarit ovat käsittääkseni hallintopuolella, heistä on varmaan ollut harmia muillekin. Monet ovat varmasti helpottuneita päästessään heistä.”

”Kiitos kaikille puheenvuoroista. Tästähän syntyikin vilkas keskustelu, joka päättyy nyt. Anteeksi vain, Filosofi, mutta karavaani kulkee. Filosofi siis teki alkuperäiseen esitykseen vastaesityksen jonka mukaan esittelijän esitys tulisi hylätä ja oli siinä kai jotakin muutakin. Suoritetaan koeäänestys. Ne jotka ovat ovat alkuperäisen esityksen kannalla, eli sitä mieltä että meidän tulisi käydä toteuttamassa Hallintopuolella pienimuotoinen puhdistus, nostavat käden ylös nyt.”
”Ja ne jotka ovat sitä mieltä että näin ei tulisi tehdä, voivat viitata nyt…jaha, eli neljäkymmentäkaksi puolesta, kuusi vastaan ja neljä tyhjää…voisivatko tyhjää äänestäneet vielä nostaa kätensä. Joo-o, neljä tyhjää. Esitän, että varsinaista äänestystä ei järjestetä koska koeäänestyksen tulos on näin selvä. Toimielin päättää murhata Tilastonikkarit kokouksen päätteeksi. Muistutan vielä, että tämä oli aiheen arkaluontoisuuden takia salainen kokous jonka  kaikki asiakirjat palautetaan minulle ennen kuin poistutaan täältä mihinkään. Esittelijä onkin jo varmaan huolehtinut tarvittavista käytännön valmisteluista.”
”Kyllä näin on.”
”No niin, sehän on hienoa se. Merkitään päätös pöytäkirjaan...mitä Filosofi?"
"Minä jätän eriävän mielipiteen."
"Eikö sinulle nyt riitä jos äänestysluvut tulevat kirjatuksi?"
"Ei. En halua olla laillisessa vastuussa tästä sotkusta."
"Sihteeri taisi ehtiä jo näpytellä tämän ylös. Tästä on nyt kamalasti vaivaa hänelle."
"Tehkää minulle mieliksi." Filosofi epäilee ettei ystävälliseksi tarkoitettu hymy näytä aivan siltä miltä pitäisi.
"No hyvä on, jos tämä nyt on sinusta aivan välttämätöntä. Minä kyllä toivoisin että porukassa jossa vallitsee näin hyvä henki kuin meillä, tähän ei tarvitsisi mennä."
Ja siirrytään kohtaan viisi, meillä on tässä toinenkin vähän samantapainen asia…”

Herään pimeässä ja ymmärrän että kaikki oli vain painajaisunta, sekava välähdys mahdollisesta maailmasta jossakin multiversumin reunalla. 

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments