Kuinka kauas järki kantaa?

“Jokaisen meistä on joskus uhrattava typeryyden alttarilla.”

-Albert Einstein-

Christopher Hitchens antaa teoksessaan God Is Not Great huutia myös niille johtajille joiden perintö on inspiroinut enimmäkseen sekulaaria yhteiskuntaa. Mahatma Gandhi oli teknologianvastustaja, ja hänen hengelliset näkemyksensä vaikeuttivat rauhallista rinnakkaiseloa muslimien kanssa. Martin Luther King piti orgioista. Olin tavallaan helpottunut huomatessani ettei Hitchens ryhtynyt käsittelemään länsimaisen filosofian historiaa. Etiikan suurten oivallusten tekijöiden elämän selvittelyn kun voisi aloittaa vaikkapa sanomalla, että he näkivät hyveet kirkkaasti järkensä valossa, ja tutkivat kaikki paheet tarmokkaasti käytännössä, osoittaen erityisen suurta mielenkiintoa paheellisten nautintojen suuntaan. En myöskään menisi lyömään vetoa sen puolesta että nykyajattelijoista olisi polvi parantunut. Olemmeko rauhoittuneet ja viisastuneet vaiko vain etääntyneet yhteiskunnasta ja jättäneet arkipäivän etiikan papiston ja julkkisten haltuun? Vielä kauan sen jälkeen kun usko jumalalliseen lakiin on menetetty, ihmisessä kukoistaa luja vakaumus siitä että moraalisia neuvoja tarvitsee ottaa vastaan vain jumalilta. Muilla moraalista puhumaan uskaltautuvilla on korkeintaan viihdearvo; he ovat hovinarreja joille voi hyväntahtoisesti hymyillä ja jotka toisaalta voi teilata hetkessä jos he käyvät ärsyttäviksi.

Kenen pitämää moraalisaarnaa professori Hitchens kuuntelisi tarkasti? Ettei hän(kin) piinkovasta ateismistaan huolimattaan vain tee sitä erhettä ettei oikeastaan kelpuuta moraaliseksi auktoriteetikseen ketään jonka taustalla ei ole jumalallista auktoriteettia tai joka ei vähintään ole jumalallisen synnitön? Vaihtoehdot kun ovat vähissä. Joko emme suostu ottamaan oppia ja ojennusta vastaan keneltäkään epätäydelliseltä olennolta (missä tapauksessa meidän kaikkien kannattaisi kääntyä noahideiksi ja ryhtyä odottamaan Messiasta) tai meidän on opittava erottamaan sanoma sen tuojasta. Vaikka tieteellisessä etiikassa ja sen tekijöissä on vikoja ja puutteita siinä missä kaikessa muussakin inhimillisessä toiminnassa, se on parasta mihin ihmisjärki on sillä alalla pystynyt. Etkö pidä sanoistamme? Ryhdy itse filosofiksi, ajattele loogisemmin ja selviydy vertaisarvioinnista.

Jumalallisen lain lukijoiden taustajoukot kyllä kuulostavat komeammilta kuin filosofian laitosten kahvihuoneen väki. Heissä vain tuppaa olemaan se vika että järjellä tarkasteltuna filosofien ja suurten humanistien kohellukset ovat laatutavaraa heidän tuotoksiinsa verrattuna. Itse asiassa, usein jopa ensimmäisen vuoden filosofianopiskelijoiden tenttivastaukset osoittautuvat vertailussa varsin hyväksi lukemistoksi. Huonoimmillaankin filosofian harjoittajat sentään yrittävät käyttää järkeään, kun taas jumalallisen lain perusidea on kertoa, mihin järjenkäyttö olisi syytä lopettaa ja alkaa vain tekemään ja tulkitsemaan niin kuin käsketään. Samalla moraalista tulee yliluonnollista, järjelle käsittämätöntä ja inhimillisyyttä ymmärtämätöntä. Koska dogmaattista moraalia ei voi (eikä edes tule) ymmärtää järjellä, sen saarnaajien on tärkeintä luoda itsestään mahdollisimman vakuuttava kuva. Nokia Mission Markku Koivisto sai kenkää kun epäonnistui tässä, mutta kuka antaisi banaanipotkun niille lukemattomille papeille ja saarnamiehille jotka horisevat julkisuudessa oikeasta ja väärästä ihan mitä sattuu? Ei moni, niin kauan kuin heidät tunnetaan ihmisinä jotka pitävät alushousunsa jalassa eivätkä sammu Paikalliseen Ravintolaan.

Usein näkee esitettävän, että yhteiskunnan maallistuminen johtaa arvotyhjiöön ja moraalin rappioon. Itse näen ongelmaksi pikemminkin sen, että yhteiskunnassamme ei maallistuminen ole johtanut tieteellisen etiikan hyväksymiseen yhteiskunnan sitovaksi moraaliseksi kompassiksi (sanan ”sitova” siinä merkityksessä että etiikasta oltaisiin kiinnostuneita silloinkin kun se ei kuulosta kivalta ja voittoa tuottavalta). Sen puutteessa kukoistaa palikkarelativismi, tie jonka päässä odottaa anomia. Epäilen, että keskiverto etiikan professori saa kuulla vähintään kerran viikossa mielipiteensä jostakin etiikan kysymyksestä olevan täysin väärä. Sen tulee kertomaan Maallikko, joka on pohtinut asiaa elämässään kymmenen minuutin ajan, tai on peräti sitä mieltä että asia on itsestäänselvästi totta koska hän on tottunut ajattelemaan niin. Relativismin pelissä tämä on arkea, järkevämmässä yhteiskunnassa ymmärrettäisiin ettei tieteellinen etiikka lopultakaan eroa paljoa muista tieteellisistä pyrkimyksistä vaan on ala jossa voidaan etsiä ja saavuttaa aitoa asiantuntemusta. Jos luotamme lääkäriin ja sijoitusneuvojaan, vaikka tiedämme että lääketiedekin menee jatkuvasti eteenpäin ja talousteoria on monilta osin arvausteoria, miksi emme voisi luottaa siihen että etiikan asiantuntijat ovat inhimillisyydestään huolimatta ihmisiä joiden neuvot ovat yleensä kelvollisia?

Eikö vaikuttaisi jotenkin hyvältä idealta kuunnella sitä jonka neuvoista kuultaa järki ja viisaus? Ethoottiset eli sanojan henkilöön liittyvät seikat eivät vaikuta itse neuvon järkevyyteen. Tätä maailmaa ei totisesti ole liialla järjellisyydellä pilattu, mutta ehkäpä juuri siksi on lohdullista huomata että hyvyys ja viisaus voivat kukoistaa myös epätäydellisissä, jopa epätodennäköisissä mielissä. Ensimmäisiä askeleita viisauden tiellä on siis se kun lakkaamme tuijottamasta henkilöitä ja näemme sanojen viisauden. Sanat voivat olla viisaita ja vahvoja silloinkin kun sanoja ei sitä ole. Filosofian, ja erityisesti etiikan, parissa puuhastelevien toki kannattaa pitää rima korkealla jo pelkästään siksikin että ihmisen viisaus on huomattavasti helpompi havaita, jos hänen käytöksensäkin ilmentää sitä. Toiseksi, jos itse epäonnistuu säännöllisesti neuvojensa noudattamisessa voi olla, että teoriassa hyviltä vaikuttaneissa ideoissa on sittenkin vikaa. Aina hyvä yritys ei kuitenkaan onnistu keltään, ja näyttää olevan niin että suurimmat ihmiset tekevät myös suurimmat virheet. Siksi yhteiskunnan pitäisi hyväksyä moraalisten auktoriteettiensa inhimillisyys, inspiroitua hyvistä ideoista ja suhtautua lempeästi niihin huonompiin. Etiikan asiantuntijoita kohtaan osoitettu lempeys kannattaa, sillä inhimillisten eetikkojen vaihtoehto ovat julmat jumalat jotka eivät ymmärrä heikkoutta eivätkä epäonnistumista ja joiden sanelemien moraalisääntöjen taustalta löytyy viimekädessä kosminen väkivaltamonopoli. 

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments