We come in peace, eli miten lähestyä naisia ja avaruusolentoja

Seksualisti kirjoitti blogissaan hissigatesta joka on jo jonkin kuukauden ajan vellonut amerikkalaisissa skeptikkoblogeissa.Tilanne alkoi seuraavasti: ateistitapahtumassa nainen nimeltä Rebecca Watson oli ollut menossa hotellihuoneeseensa, kun hänen kanssaan oli tullut samaan hissiin mies joka oli kutsunut hänet hotellihuoneeseensa. Watsonille oli tullut tilanteessa hyvin epämukava olo, ja hän kertoi siitä varoittavana esimerkkinä muille ateisteille (jenkkilän ateistipiireissä on viime aikoina keskusteltu paljon siitä miten liike tehtäisiin kiinnostavammaksi naisille). Soppaan ovat tähän mennessä pistäneet lusikkansa muun muassa Richard Dawkins, joka sai kimppuunsa Blag Hagin ja monet muut. Friendly Atheist vääntää vielä lisää rautalankaa.

Minä yritän nyt sanoa saman avaruusfilosofiksi.

Avaruusfilosofia (jonka vakava harjoittaminen edellyttää runsasta scifileffojen katselua), antaa hiukan eväitä ratkoa sitä, menikö mikään pieleen, jos meni niin mikä, ja miksi. First contact-tilanteessa on tärkeää vakuuttaa toinen sivilisaatio omasta hyväntahtoisuudesta. Watsonin kanssa samaan hissiin tulleen miehen viesti ei ollut selvästi rauhantahtoinen (enkä nyt edes mene naisten ikuiseen syyllistämiseen raiskauksen uhriksi joutumisesta. Jos ja kuulemma kun voimme vaikuttaa itse kokemaamme väkivallan riskin määrään, ei kenenkään pitäisi naputtaa siitä että myös yritämme tehdä niin.) Naisia ja pieniä vihreänharmaita miehiä saa yleisesti ottaen edelleen lähestyä. Saa flirttailla. Saa pyytää treffeille. Itse olen Isokokoinen Teräväkielinen Nainen joka osaa listiä omat luolakarhunsa, mutta edes minun kirjahyllyssäni ei komeile yhdenkään onnettoman yrittäjän pääkalloa. Näissä puuhissa on lupa olla myös epätäydellinen ja mokailla. Jos hyvä tuuri on, se lasketaan aitoudeksi ja herttaisuudeksi. 

On olemassa vain yksi, tärkeä sääntö: niin kauan kuin vaikutat fyysisesti selvästi vahvemmalta tai jollakin muulla tavalla potentiaalisesti uhkaavalta olennolta toisen näkökulmasta katsottuna, olet Schrödingerin raiskaaja. Ensimmäinen viesti jonka haluat välittää on: We come in peace. Me tulemme rauhassa, ja vaikka luonto olisi tehnyt meistä sinivalaan kokoisia olioita joilla on Cthulhun naama ja velociraptorin kynnet, emme ole pahantahtoisia. Moni mies joka närkästyi naisten reaktiosta on suuttunut juuri tästä: minä tiedän olevani mukava tyyppi joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Miten joku voi epäillä minusta ensi töikseen jotain pahaa? Ongelmia kuitenkin syntyy, jos et onnistunut kommunikoimaan vaarattomuuttasi naiselle vaan lähetät täsmälleen päinvastaisen viestin: saatan olla ihminen joka yrittää saada tahtonsa läpi väkisin. Kyse ei ole siitä että me naiset kuvittelisimme jokaisen miehen olevan vaarallinen, vaan siitä että riski (väkivallan uhriksi joutuminen tai raiskatuksi tuleminen) on sellainen kohtalo jonka suhteen emme ole valmis ottamaan edes pienehköä selkeää riskiä. Ja jos olet mies joka haluaa vaikuttaa kunnioittavalta, hyväksyt naisen arvion etkä käy vänkäämään siitä millaisia hysteerikkoja olemme sinun näkökulmastasi nähtynä. Jos olet hyväntahtoinen, mietit miten saisit ihastuttavan naisen olon tehtyä mukavaksi ja turvalliseksi, etkä yritä päättää toisen puolesta mistä tämän sopii ottaa nokkiinsa ja mistä ei. Kuvittele olevasi fyysisesti pieni, kuvittele olevasi haavoittuvainen, kuvittele että jos sinulle käy huonosti, sinut voidaan syyllistää siitä että niin kävi. Jatketaan keskustelua mielikuvaharjoituksen jälkeen.

Tapauksen miehen ongelma oli se että hänen ensimmäinen viestinsä oli helposti tulkittavissa aggressiiviseksi. Me voimme olla sivilisaatio joka on kasvattanut Leopoldin, Sibeliuksen, Russellin ja Dàlin, mutta jos lähestymme toista sivilisaatiota panssarivaunut edellä ja ohjukset kuumina, sellaista on hiton vaikea huomata. Jos haluamme esittää parhaat puolemme, ei riitä että sanomme olevamme rauhaarakastavia, mukavia tyyppejä. Se on näytettävä. Ja kahdenvälisestä kommunikaatiosta on ymmärrettävä ensiksikin se että aloitteen tekijä on lähtökohtaisesti strategisesti ylivertaisessa asemassa: hän valitsee siirtonsa paikan, ajan ja tavan. Siinä vaiheessa kun sanotaan “hei”, monta valintaa on jo tehty, ja ne ovat valintoja joiden suhteen toisella olisi ehkä ollut omat preferenssinsä, alkaen hartaasta toivomuksesta tulla jätetyksi kokonaan rauhaan. Rauhantahtoista on pyrkiä tasoittamaan tilanne mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

Ihastuksia lähestyttäessä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että toisella osapuolella on aina oltava selvä ja erottuva mahdollisuus poistua tilanteesta kunniallisesti siinä tapauksessa että hän ei olekaan kiinnostunut. Hän on ihminen jonka haluat tuntevan olonsa turvalliseksi läheisyydessäsi. Ilman muuta olet valmis suojelemaan häntä luolakarhuilta, möröiltä ja vihollisheimon sotureilta. Ensiksi kuitenkin on vakuutettava toinen siitä että sinä et ole uhka. Tämä on kultainen sääntö jota yhdenkään kiinnostuksen kohdettaan lähestyvän ei pitäisi unohtaa hetkeksikään. Kohun nostattaneessa tilanteessa on erottuvaa ensinnäkin se, että mies teki siirtonsa hississä vaikka hän olisi voinut tehdä sen esimerkiksi hotellin baarissa tai muussa julkisessa tilassa. Hän valitsi hissin josta nainen ei päässyt fyysisesti eikä psykologisesti pakoon vaan on pakotettu kommunikaatioon. Hän valitsi paikan jossa nainen on yksin, eristyksissä ja vailla väistämismahdollisuutta, eikä paikkaa jossa naisella on mahdollisuus saada turvaa muista ihmisistä, vaikka olisi voinut valita toisin. Edelleen, hän ehdotti siirtymistä toiseen yksityiseen tilaan eli huoneeseensa, vaikka olisi voinut ehdottaa yömyssyä julkisessa tilassa. Ei hyvä. Ei näin. Kuten Seksualistille kommentoin, vaikka olen aika korsto naiseksi, minullekin olisi tullut tällaisessa tilanteessa epämukava olo.

Entä jos olosuhteet ovat jotenkin huonot? Ehkä sinulla on Quasimodon habitus, ehkä olet törttöillyt itsesi iltapäivälehden etusivulle, ehkä hän on uusi alainen, ehkä tajutessasi että hän on aika hot olette haaksirikkoutuneet pienelle, autiolle korallisaarelle josta toinen voi perääntyä vain haita kuhisevaan mereen. Näitä sattuu, mutta tällaisissakin tilanteissa perussääntö pätee. Aina on mahdollista tehdä jotakin sen eteen että toinen huomaa itsellään olevan aitoja vaihtoehtoja. Toisaalta, jos tilanne on hankala myös toisen pitäisi ottaa se huomioon ennen leimakirveellä iskemistä. Lähestymisessä on kysymys valinnoista, ei siitä että vaikeissa olosuhteissa voi vain olla hiljaa ja kärsiä tykönänsä. Hissigatessa ei ollut kyseessä tällainen tilanne, vaan aloitteen tekijällä oli hyvät mahdollisuudet määrätä lähestymisyrityksensä ajasta, tavasta ja paikasta. Vastaavasti, jos ihminen on kansainvälisellä avaruusasemalla pitkää komennusta istuva astronautti joka havaitsee ihastuneensa palavasti lennonjohdon kesäharjoittelijaan, hänen paras ja mahdollisesti ainoa  mahdollisuutensa tehdä kiinnostuksensa tiettäväksi voi vaikuttaa vähän oudolta. Oudoksi tyypiksi leimautuminen on silloin riski joka astronautin on vain otettava- ja sen riskin pitäisi olla suhteellisen alhainen, koska erottuvia, parempia vaihtoehtoja ilmaista kiinnostus ei oikein ole.

Ei siis pidä toimia kuin V 2009:n Anna joka spreijaa liskomaisen väkensä hyvännäköisiksi humanoideiksi ja opettelee kaikki maailman kielet, vaan annetaan alakynnessä olevalle sivilisaatiolle dna-tiedot, kielikurssi sekä aluksen asejärjestelmien kauko-ohjain. Riskaabelia? No on, mutta myös rauhantahtoista. Jos päästät toisen niskan päälle, sen voi tulkita paitsi omaneduntajun puutteeksi, myös luottamukseksi toisen kunnollisuuteen. Sanojen ollessa halpoja kontrollin hellittäminen on selvä viesti: We come in peace. Rauhan perustana ei ole kauhun tasapaino vaan luottamus siihen että toinen sivilisaatio tai ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja kunnollinen. Luottamusta ei voi perustaa todisteisiin (kuten V 2009:tä voi oppia), vaan sen on oltava päätös. Aloitteen tekijällä on siihen paremmat perusteet, sillä pakkohan hänen on ollut arvostella toinen ihmiseksi joka voisi olla mukava tuttavuus. Älä pyydä hänen puhelinnumeroaan, vaan anna omasi. Älä kutsu häntä kyläilemään pieneen synkkään mökkiisi metsän keskelle, vaan anna hänen tehdä aloite siitä asiasta omassa tahdissaan. Älä opettele vieraan sivilisaation kieltä antamatta heille mahdollisuutta oppia omaasi. Ja niin edelleen. (Tällä periaatteella on muuten myöhemminkin käyttöä suhteessa: rakastajan tehtävänä on tukea, kannustaa ja vahvistaa toista ihmistä, ei perustaa riippuvuussuhdetta.)

Oikeastaan kaiken ylläolevan voi tiivistää yhteen ajatukseen: kyse ei ole siitä että haluat tutustua häneen (mikä on aggressiivista: maailma on täynnä stalkkereita jotka haluavat sellaisten ihmisten elämään jotka eivät millään tahtoisi tutustua heihin), vaan siitä että haluat tarjota hänelle mahdollisuuden tutustua sinuun. Jos sattuu kiinnostamaan. Pakko ei ole. Ei-aggressiivisuus vaatii myös rohkeutta. Jos ryhdyt pelaamaan, et pelkää. Älä tee aloitetta jos olet niin epätoivoinen ettet voi hyväksyä pakkien mahdollisuutta ja epäilet ettet pysty kunnioittamaan kielteistä vastausta vaan heittäydyt hankalaksi. Jos haluat ylläpitää egoasi ihmisenä jolle kaikki sanovat kyllä, jos itsetuntosi on jo ennestään vain armoniskua vailla tai muuta vastaavaa, unohda koko juttu toistaiseksi. Ihmisillä on aina lukemattomia syitä sanoa ”ei”, ja vaikka jotkut niistä voivat olla hyvinkin huonoja, ei ole sinun virkasi takoa toiselle järkeä päähän. Jokainen yritys painostaa toista muuttamaan vapaasti muodostamaansa mielipidettä nimittäin on kohtalaisen hyvä syy pitää etäisyyttä. Jos käytöksesi ilmaisee haluasi pitää tilanne tiukasti hallinnassasi, toisella on syy päätellä, että saatat olla kontrollinhaluinen myös läheisemmässä suhteessa. Hysteerisinä, pelokkainakin aikoina ihastusten, kiinnostavien tyyppien ja vieraiden älyjen lähestyminen on edelleen mahdollista ja siitä voi seurata paljon hyvää. Meidän on kuitenkin toteutettava kunnialliset aikeemme epätäydellisissä olosuhteissa. Maailman paranemista odotellessa, pitää vain opetella sanomaan: We come in peace.



posted under , , , |

5 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Juuri näin.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Tietämättä sen tarkemmin kyseisestä tapauksesta pidän kaikkea tekstissä kirjoittamaasi asiallisena.

Jos osuisin kahden kesken miehen kanssa hissiin, niin raiskauksen pelko ei olisi kuitenkaan ensimmäisenä mielessä. Ei, vaikka hänen treffien ehdottelupaikkansa olisi suljettu hissi.

Paikan valinta ei toki osoittanut hyvää tilannetajua.

En oikein pidä sellaisesta ajatuksesta, että lähtökohtaisesti vieras ihminen on toiselle vaaraksi ennen kuin toisin todistetaan.

Ehkä olen sinisilmäinen, onnekas ja saanut kohdata vain ihmisiä, joita ei ole ollut syytä pelätä.

Saara kirjoitti...

Hoo, Minusta tilannetaju ei ole aloitteentekopuuhissa vain kiva bonus, vaan se on tärkeä asia. Ei naisen tarvitse olla riemuissaan siitä että joku mies ylipäätään kiinnittää huomiota. Ihan hyvin miehiltä voi vaatia esimerkiksi tilannetajua. Onhan oikean viestin lähettäminen heidän omankin etunsa mukaista...

En minäkään ole ikinä ollut oikeasti pelottavassa tilanteessa, mutta monet naiset ovat olleet. Jokaisen subjektiivinen kokemus on mitä on, eikä sitä saisi kategorisesti vähätellä. Pelokkuuteen voi olla tosi hyviä, kokemusperäisiä syitä. Eikä meille muillekaan liene haittaa siitä että liputamme tahdikkuuden puolesta...

Hoo Moilanen kirjoitti...

Niin, olikohan mies iskenuyt naiseen silmänsä jo aikaisemmin vai oliko kyseessä epätoivoinen "hissistä nainen" -taktiikka?

Niin tai näin - tahdikkuus on ensimmäinen askel toivottuun lopputulokseen ja eikä kenenkään pelokkuutta ole syytä väheksyä, vaikka se saattaisi olla jossakin tilanteessa tilanteeseen nähden ylimitoitettua. (En viittaa nyt suoraan tähän tapaukseen.)

Tunnen joitakin vanhempia, jotka näkevät maailmassa vain vaaroja ja kasvattavat lapsensakin säikyiksi.

Eihän maailma ole ensisijaisesti paha paikka, mutta tämä oli nyt asian vierestä!

Saara kirjoitti...

Se taitaa jäädä arvoitukseksi.

Niin, kyllä minustakin tuntuu että maailmasta on tullut pelokkaampi paikka. Kun uhkista puhutaan, niitä aletaan myös nähdä todellistakin enemmän. Tämäkin pitäisi tunkea jotenkin yhtälöön...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments