Tilannepukeutuminen roviolle!

Niklas Toivakainen esitteli blogissaan julmia lukuja vaatteiden kierrätyksen taustalta.

”Vuonna 2008 7,6 miljoonaa kiloa vaatteita kierrätettiin UFF:n kierrätyspisteessä. Niistä vain 1/3 pääsi UFF käyttöön ja loput menivät muihin tarkoituksiin (kuten ”energiajakeeseen” eli polttojätteeksi). Lähetystori FIDA kierrättää myös vaatteita ja heidän vaatekilomääränsä on noin 1 miljoona kiloa, joista n. 17 % menee suoraan energiajakeeseen (170 tonnia). Voimme tämän perusteella arvioida, että vaatteita poltetaan(!!) joka vuosi Suomessa n. 900 tonnia.
Kyseessä ei ole mitään vaateriekaleita – vaatejäte on oma asiansa – vaan käyttökelpoisia, joskus miltei uusia vaatteita. Syy vaatteiden polttojätteeseen joutumiselle on se, että näillä kierrätysjärjestöillä ei yksinkertaisesti ole resursseja kierrättää sitä vaatemäärää, jota ihmiset kuluttavat.”
Mihin ihminen tarvitsee niin paljon vaatteita? Ahneudestako vain on kyse? Katsotaanpas. Pukeutumisneuvojien mukaan hyviin tapoihin (joita laatiessa kukaan ei selvästikään ole vaivautunut konsultoimaan ympäristöeetikoita) ihminen tarvitsee työ- juhla- ja vapaa-ajanvaatteet. Juhlavaatteiden kategoria jakautuu luonnollisesti sellaisiin vaatteisiin joissa voi mennä ravintolaan juhlimaan ja sellaisiin jotka sopivat sukujuhliin. Työvaatteitakin voi tarvita monenlaisia, esimerkiksi omassa huoneessa yliopistolla nökötetään yleensä rennohkoissa vermeissä jotka päivitetään siisteiksi kun on aika lähteä luentoa tai esitelmää pitämään. Vapaa-aikana taas tarvitaan urheiluvaatteita, löhöilyvaatteita ja siistejä kaupunkivaatteita joissa voi kipaista shoppailemaan tai ystäviä tapaamaan. Suomessa kun ollaan, monet yllämainituista asuista tarvitaan vielä talvisina ja kesäisinä versioina. Tervetuloa, vaatevuori!

Tilannepukeutuminen on oikeastaan aika nerokas keksintö. Se tuo muassaan kokonaisen arsenaalin ostoperusteita joilla ei ole mitään tekemistä tavaranhimon, ahneuden tai muun sellaisen kanssa. Tilanteen mukaan pukeutuminen on suorastaan velvollisuus. Se on huomaavaista ja hyvien tapojen mukaista. Se on kanssaihmisten huomioimista. Kuluttamisesta tulee suorastaan moraalisesti kiitettävää, vaikka tietysti, kun hiukankin pintaa rapsuttaa filosofisella hiekkapaperilla, puhe paljastuu tyhjäksi ja ontoksi. Ketä tässä huomioidaan? Ikäviä ja pinnallisia ihmisiä joilla ei ole parempaa tekemistä kuin etsiä kanssaihmisistään pikkuvikoja, ei kerskakulutuksesta kärsivää planeettaa tai ihmiskunnan enemmistöä jolla ei ole varaa tilannepukeutumiseen. Jostakin syystä on kuitenkin niin ettei muotiteollisuuden moraalisaarnoja pahemmin kyseenalaisteta, vaan ne niellään nopeasti. Ehkäpä tämä johtuu siitä että pohjimmiltaan saarna kertoo juuri sen minkä orastavan ympäristötietoisuuden kanssa painivat ihmiset haluavat kuulla: oikeastaan ostaminen on välttämätöntä ja suorastaan hyvä teko. Et ainoastaan halua tuota hienoa puseroa, vaan olet huomaavainen, lähimmäisiään arvostava ihminen jos sen ostat. Olennaiseksi osaksi tyylikkyyttä on tullut se että omistaa paljon vaatteita ja että liikkuu ihmisten ilmoilla aina uusissa vetimissä.

On aika toimia kaikkialla farkuissa ja t-paidassa notkuvien teinien tapaan ja kyseenalaistaa tilannepukeutumisen tarpeellisuus, tai edes alkeellinen järkevyys. Missään ei tietenkään sanota, että vähien vaatteiden pitäisi olla kuluneita farkkuja ja t-paitoja. Ne voivat ihan hyvin olla myös siistejä ja kivan näköisiä, jos se on enemmän oman maun mukaista ja monikäyttöisempää. Tärkeintä kuitenkin taitaa olla se että omalta osaltamme vastustamme sosiaalista painetta joka pistää ihmiset kuluttamaan niin paljon yli tarpeen. Voi olla, että markkinointi luo sosiaalisia paineita, mutta tavalliset ihmiset niitä ylläpitävät. Ja mitä markkinointiin tulee, olisi hyvä muistaa että ”neuvoja” jakavat pukeutumisalan ammattilaiset eivät ole epäitsekkäitä ihmiskunnan hyväntekijöitä vaan ihmisiä joiden taloudelle on kovasti eduksi että ostamme ja kulutamme muotia vimmatusti. Tilannepukeutuminen ei aina ole pahasta, mutta nykyään alun perin järkevää ideaa on paisuteltu yli kaikkien kohtuuden rajojen. Se kuuluisa ”muiden ihmisten huomioonottaminen” ei ole ainoa asia mitä vaatekaappia penkoessä pitäisi ajatella. Yksinkertaisuus ja jätevuoren kasvatustalkoisiin osallistumisesta kieltäytyminen voi sitä paitsi olla paljon konkreettisempaa huomioon ottamista.

6 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Muistan kun aikoja aikoja sitten luin jutun Maria Melinistä, jolla oli silloin pienet lapset hoidettavinaan. Hän sanoi siinä, että hänellä ei ole "arkivaatteita" ollenkaan, koska tarvitsee vain ne vaatteet jotka kestää lasten kanssa peuhaamisen, sekä sitten juhlavaatteet (koska Ingvar S. Melin). Olin silloin aika äimistynyt. Juuri SE nainen jonka on nähnyt aina mitä upeimmissa vetimissä... ja sit sillä ei olekaan muuta kuin ne plus T-paitoja ja farkkuja :-D

No enhän mä tiedä oliko se totta. Mut niin se väitti, ja kuvissa sillä oli farkut.

Mie olen onnellisessa asemassa, koska en tarvitse toimistosiistejä vaatteita erikseen vaan meillä saa käydä töissä ihan kuin ihmiset, missä kaavuissa vain. Niinpä ei mullakaan ole koti-, baari- ja työvaatteita erikseen. Pari juhlavaatetta on, ja niille on käyttöä max kerran vuodessa jos sitäkään :-)

Ja silti tuntuu, että vaatteita on aina vähän liikaa... ainakin säilytystiloihin nähden jos ei muuten. Toisaalta on kiva välillä löytää paita, jonka oli jo melkein unohtanut. Kuin olisi käynyt kaupassa!

Ofelia kirjoitti...

Luin joskus jostain että nykysuomalaisella menee hyvin, koskapa kirppareille tuodaan yhä enemmän ja enemmän uudehkoja ja hyväkuntoisia vaatteita. Totta varmaan, mutta tuskin siitä voi vetää johtopäätöstä että KAIKILLA menee hyvin. :D

Eilen kahlasin vauvapalstoja, joista löysin hoitolaukkukeskusteluita. Moni ihmetteli, miten joku KEHTAA käyttää hoitolaukkuna sitä sairaalasta saatavaa ilmaista Liberon laukkua ja joku pässi emo oli vielä HÄIHINKIN ottanut sen mukaan vaunuihin!!! Olin äimän käkenä, taas, kun kellä oikeesti on varaa ostaa 50-200 euron hoitolaukkua JA MIKSI?! Kätevä kapine se on, mutta että senkin pitäisi olla trendikäs niin huhhuh....

Eli siis, jos jo tämmöisissä asioissa mennään näin pitkälle niin en ihmettele vaatehysteriaa.

Liisa kirjoitti...

Niin mitä jos sitä uskaltaisi vain näyttää itseltään, sillä tavalla voisi tulla paljon mielenkiintoista vaihtelua katukuvaan. Onneksi moni taitaa näyttääkin, halusta tai pakosta.

Eihän tässä kuluttamisessa ole kertakaikkiaan mitään järkeä. Ehkä oma spontaani ostosahdistukseni onkin ihan terve reaktio. Kirjoihin se ei kylläkään ulotu vielä, mutta melkein kaikkeen muuhun.

Olen jo monta vuotta tuntenut inhonväristyksiä aina kun ihmisistä puhutaan "kuluttajina". Itse olen paljon mieluummin kansalainen - medborgare.

Saara kirjoitti...

Zepa: Mariamelineitä tarvittaisiin tänäkin päivänä!

Ennen vaatehuone oli kodille iso plussa, viime vuosina olen bongannut parikin lehtijuttua joissa on vaadittu asuntoon useampia vaatehuoneita.

Ofelia: Eriarvoistuminen kasvaa, mutta pysyy silti näkymättömissä.
Minun on vaikea kuvitella ihmistä joka hääkutsun saatuaan säntää ostamaan uutta hoitolaukkua. Ehkä (toivottavasti) tavalliset äidit on kuitenkin keskustelupalstoilla hiljaa, ja kovaa ääntä pitävät ne emot jotka on ihan täpinöissään ostettuaan kalliit kamat. Kun ei niitä Oikeassa Elämässä kukaan tunnu huomaavan yhtään sen enemmän kuin liberolaukkuja...

Kylkiäiset joita saajat eivät kehtaakaan käyttää, ovat varmaankin ihan oma ilmiönsä.

Liisa: Kuten Erich Fromm tiesi, jos yhteiskunta on sairas, on oireilu terveen ihmisen merkki. Eiköhän ostoahdistus lasketa kuuluvaksi näihin tervehenkisiin oireisiin?
Ainakin jos se ei ulotu kirjoihin ja lankaan... ;)

Olen ihan samaa mieltä kansalaisista ja kuluttajista. Entä mitä tapahtui tuottajille? Meillä (ja teilläkin, olen huomannut) myös tuotetaan kaikenlaista kivaa ja tarpeellista.

Cosmic_travel kirjoitti...

Muistaakseni olen ite tietoisesti päättäny ja ostanut uusia vaatteita vuonna 2007. Taisin ostaa yhet kengät peräti. Lapista tarttunu jotakin kivoja karvaliivejä ja muuta pientä mukaan. Tästäkin aikaa melki 2 vuotta.

Kotona aina valitettiin tästä, kun kuljen "vanhoissa rääsyissä". Nämä "vanhat rääsyt" näyttävät vielä tänäkin päivänä uudenveroisilta. :) Alakerran häkkikellarissa on useita paperikassillisia vanhoja villapaitoja ja verkkareita, joita olen saanut joiltain. Jääneet pieniksi joskus tai päivittäneet vaatekaappia.

En ole koskaan ymmärtänyt myöskään tätä tilannepukeutumista ja juhlapukeutumista. Toki se on ihan kiva, jos jossain vaikkapa päättäreissä tai vastaavissa ollaan siisteinä, mutta se, että lähetään jonnekki ravintolaan syömään, niin pitäis pistää kauluspaitaa ja pukua päälle, siihen ei voi todeta, kun että huhhuh.

Selityksenä olen tähän saanu, ettei "mun kanssa kehtaa liikkua, jos pukeudun tavallisiin vaatteisiin."

Sairasta meininkiä tänä päivänä noiden vaatteiden kanssa.

Saara kirjoitti...

Cosmic, kommentistasi tuli mieleen, että kyse voi myös olla ympäristön tottumisesta. Wanhaan hyvään aikaan kun vaatteita oli saatavilla vähemmän, totuimme näkemään ihmisiä samoissa, joskus vähän vanhemmissakin vaatteissa. Tänä päivänä silmään taas voi pistää se jos joukossa on joku jolla on "aina" samat vetimet. Kertakäyttökulttuuri on vahva ja ovela vastus.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments