Onni voi olla kesäpäivä Saaristomerellä.





Se voi myös ilmaantua omia aikojaan kasvamaan yrttipenkkiin, suklaamintun ja oreganon väliin.





Onnea ovat kotona kasvatetut jalapenot...





...puhumattakaan kirsikkapuista jotka innostuivat tuottamaan hyvän sadon viiden vuoden hiljaiselon jälkeen.





Ensimmäiset pari kiloa päätyivät hillopurkkeihin. Eikö olekin kaunista hilloa? Lopusta sadosta syntyy vielä erä likööriä.





Myös onnistunut tuunausprojekti on onnellinen tapaus. Juhlamekon helman lyhentäminen paransi tylsää kolttua. Kun olin vielä taiteillut yli jääneestä kankaasta ruususen, lopputulosta voi jo sanoa hohdokkaaksi.





Olen muutenkin innostunut ompelemaan varastoon kertyneistä paloista ja tilkkusista. Keltaisen neulakirjan tein matkaa varten, ja harmaalle havaitsin tarvetta siivotessani ompelupaikkaa. On onni, ettei pienistä valokuvista huomaa ettei työnjälki ole ihan ammattilaistasoa. Idea on kuitenkin soma, ja silmäneulat ovat nyt järjestyksessä.