On taas ruusujen aika! Ihanainen Louise Odier kärsi ankarasta talvesta, mutta helteet ovat hellineet sitä niin että se jaksoi avata muutaman tuoksuvan kukan.





Myös jalapenomme ovat olleet alkukesän säihin ja uuteen omaan penkkiinsä tyytyväisiä. Ensimmäinen jalapeno pääsee lautaselle heti kun pääsemme yksimielisyyteen siitä, millaista herkkuruokaa siitä tekisimme.





Neuvottelujen jatkuessa leikin tehosekoittimella ja teen jäistä ja hedelmistä virkistäviä ja terveellisiä kesäjuomia. Tässä juomassa on melonia, mansikoita, jäitä, persikkaa -ja pari lehtikaalin lehteä. Superfoodia!





Lehtikaali on peräisin tästä viidakon osasta, joka kulkee kasvimaan nimellä. Kuten kuvasta näkyy, porkkanat, sipulit, salaatit, punajuuret, valkosipulit ja perunat kasvavat täyttä vauhtia. Uudet varhaisperunat ovat olleet kaupoissa jo monta viikkoa, mutta koska me emme istuttaneet perunoita erityisen varhain, herkuttelemme ensimmäisillä pikkuisilla uusilla perunoilla vasta nyt. Perunoiden kanssa samaan tahtiin on kypsynyt uusi tilli...





Kun ympäristö on näin ihana, fiksut ihmiset pysyttelisivät tiiviisti kotona. Me kuitenkin halusimme retkeillä, ja niin päädyimme viime sunnuntaina kaikin puolin epäonniselle retkelle Turun Keskiaikamarkkinoille. Tämä kuva kertoo tunnelmasta paljon. Ruuhka, mikä ruuhka?





No, markkinoilla kun oltiin, niin markkinoilla tehtiin ostoksia. Löysimme hartauskirjallisuutta (joka tosin on osoittautumassa kuivaksi sekä tylsäksi), ja Puolisolle seinähullun paperit (3 mynttiä). Vaan lanka on aina lankaa. Tämä helmenvalkoinen villalanka on jo päässyt vyyhdiltä kerälle. Kun joskus taas kyllästyn nyhräämään Ikuisuusristipistoa, se pääsee tekemään tuttavuutta kinnasneulani kanssa.





Quand le chat n'est past là, les souris dansent, sanoo ranskalainen sananlasku. Kun Pientilalla kääntää selän hetkeksi, käyttäytyvät kissatkin huonosti. Toivottavasti riiviö pyydystää edes muutaman hiiren.