Mitä ensi talvena syötäisiin?

Yhtäkkiä vuosi on taas siinä kohdassa jossa haaveet ja toiveet vaihtuvat oikeaan satoon. Olemme käyneet mustikassa ja keränneet puutarhamarjoja, ensimmäisiä kanttarellejakin on maisteltu, ja jo jonkin aikaa olen aloittanut jokapäiväisen ruuanlaiton kierroksesta kasvimaalla. Kellari alkaa vähitellen täyttyä hillopurkeista ja jääkaapissa on ensimmäinen erä kotitekoisia suolakurkkuja. Kesäkurpitsojen sato näyttää jäävän tänä vuonna huonoksi maltilliseksi, vaikka toki tätäkin postausta kirjoittaessa aivan käden ulottuvilla tuoksuukin vastapaistettu kesäkurpitsacookie. Perusjuoneltaan vuosi näyttäisi olevan tavallinen: toiset kasvit tuottavat satoa paremmin, toiset huonommin. Joistakin ei tule oikein mitään, kun taas kirsikat innostuivat satoisiksi aivan yllättäen.


Vuoden satoisuuspalkinnon pokkaavat tänä vuonna pavut ja herneet –ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna sekä pensas- että härkäpapuja riittää säilöttäväksi asti, ja herneillä on herkuteltu muuten vain. Joka vuonna meillä on kasvatettu papuja, mutta yleensä sato on tullut tuoreeltaan käytetyksi. Tällaiset yllätykset ovat aina tervetulleita, ja kun tarpeeksi montaa sorttia viljelee, joka vuonna jokin laji viihtyy erityisen hyvin.


Mitä tänä talvena syötäisiin? Sitä täytyy alkaa miettimään varhain, ennen kuin edellinen talvi on ohi ja puutarha nukkuu vielä ansaittuja talviuniaan. Hyötypuutarhaa hoitaessa on minulle alkanut kirkastua se, miten paljon työtä ja tilaa täysi omavaraisuus vaatisikaan, edes pieneltä perheeltä. Toisaalta, jos huivia löysää hiukkasen, huomaa että ei vaadi mahdottomia kasvattaa jonkin verran ruuastaan itse, jos vain viljelysmaata ja terveyttä riittää. Keskinkertaiset satonäkymät, sellaiset kuin tänä vuonna, tarkoittavat meillä sitä että muutaman tuotteen osalta olemme omavaraisia vuoden ympäri, ja vielä useammasta lajista satoa riittää hyvän matkaa talvea päin. Muutaman kuukauden ajan, näihin aikoihin, omavaraisuusaste on jo oikein hyvä. Varmaa on vain se, että kaupunkilaisaikoihin verrattuna syömme paremmin, monipuolisemmin ja kasvispainotteisemmin. Kun kellarissa on perunaa, en ainoastaan jätä kaupassa perunoita laariin, vaan ostan vähemmän myös pastaa ja riisiä. Kun pakastimessa on omenia ja marjoja, kuluu vähemmän suklaata, hedelmiä ja muita kaukana tuotettuja makeiden herkkujen aineksia. Näin kotitarveviljelyn myönteiset ympäristövaikutukset moninkertaistuvat. Ero vastaaviin kotimaisiin tuotteisiin ei ehkä ole suuren suuri, mutta runsas sato vähentää myös rinnakkaistuotteiden ostamista- ja nämä rinnakkaistuotteet ovat usein riisin ja hedelmien kaltaisia kaukana tuotettuja ja/tai prosessoituja tuotteita.


On aika hyvästellä keskikesän raukeat viikot. Ilmassa tuntuu jo kypsyvien omenien raikas tuoksu, syksyn ensimmäinen etiäinen. Pian meillä nostetaan taas perunoita ja porkkanoita ja kärrätään autolasteittain omenoita mehustamoon. Sadonkorjuun jälkeen odottavat vielä raskaat syystyöt.Vuoden kierto pyörii, se ei odota mutta palkitsee mukana sinnittelevän viljelijän. Niin me tiedämme että tänäkin talvena syödään oman maan satoa.

2 kommenttia:

aikatherine kirjoitti...

Kyllä se niin on että siellä maalla on niin rehevää ja kaikkea TILAA toisin kuin täällä kaupungissa.. Ei ole kuin jääkaappi ja pakastin, sekin pieni, hyvin tiukkaan on pakattu marjat ja sienet talvea varten. Hillopurkeille ei ole viileitä kellareita..Vaan onni yksillä kesä kaikilla, ihminen sopeutuu aina olosuhteisiin. Eikä minusta enää olisi maalla eläjäksi..reuman nivertämä mummo.. on onneksi iso marketti lähellä..sieltä ne vihannekset pöytään löytävät tiensä.

tuli vaan maalle ikävä, kun luki tarinaasi. Lapsena olen ollut maalla.

Saara kirjoitti...

Niin, kyllähän tämä elämäntapa vaatii aikaa, työtä ja terveyttä. Kunnioitettavaa, jos olet saanut pakattua kaupunkipakastimeen sieniä ja marjoja :).

Itse haikailen välillä Helsingin monipuolisten markettien ja kauppahallien perään. Täällä kauppojen valikoimat eivät ole niin hyvät etenkään luomun ja muun eettisen tuotannon osalta (joskin hidasta kehitystä on tapahtunut).

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments