Pieni elämä pienessä viidakossa

”Tuossa minä asun”, osoitin puoluekaverille jolta olin saanut kyydin kokouksesta kotiin, ”Tuossa…viidakossa”. Huomasin nimittäin, että talosta näkyi tielle vain pieni kulma yläkertaa. Kaikki muu oli peittynyt jo portilta alkavaan vihreyteen. Sisään päästyäni katsoin näkymiä alakerran ikkunoista. Vihreää, vihreää, vihreää. Vaivihkaisen äkkiä vihreys on kietoutunut talomme ympärille kuin paksu kaulaliina. Se on vallannut koko kylän. Siellä missä näkymät antavat omenapuiden pehmeiden matalien latvusten yli, vihreyden seassa näkyy siellä täällä talojen kattoja, kuin lauttoja. Lopulta katse pysähtyy vihreään seinään, metsään tai metsikköön jonka korkeat puut ympäröivät näkymää muurina. Vihreys on nielaissut meidät. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Monella on nykyään talo, mutta omat viidakot, ne ovat ihmeellisiä ja harvinaisia.

Mihin ihminen tarvitsee omaa pientä viidakkoa? Siihen on vaikea vastata. Se on vähän sama asia kuin yrittäisi selittää, miksi puoliso on tarpeellinen. Aina voi puhua tilastoista ja tutkimuksista, mutta jos joku menee kysymään: ”Niin, mutta miksi juuri tuo ihminen eikä joku muu?”, rakastava hämmentyy. Tai: miksi on hyvä ajatus opiskella filosofiaa eikä jotakin järkevää ja selvästi hyödyllistä. Asioita voi selittää, ja selitys voi auttaa kuulijaa löytämään sen polun alkupään jonka lopussa odottaa ymmärrys. Ei kuitenkaan ole sanoja joilla voi selittää, millä tavalla viidakon hämärä, lehtien kahina ja vanhojen ruusujen huumaavan vahva tuoksu, lintujen ja pikkueläinten äänet ja heinikossa kahlaaminen ovat asioita joita ilman elämästä nyt vain puuttuu jotakin olennaista, ja on puuttunut jo silloin kuin sellaista ei vielä osannut kaivata.

Viidakossa voi tietysti tehdä monenlaisia kehittäviä asioita. Pohjimmiltaan viidakko on kuitenkin tehty aivan toisenlaisiin tarkoituksiin. Monin pienin tavoin se vastustaa liian virkaintoista puutarhuria: tässä heinikossa et muuten harpo nopeasti, tuon pusikon lävitse ei ole kottikärryillä menemistä. Sen sijaan: katso miten marjat jo kasvavat pensaissa, nuuhkaise polun ylle kurkottavia ruusuja, tunne miten mustaherukasta tarttuu tuoksua, löydä pieniä ihmeitä joiden olemassaolosta et hetki sitten tiennytkään. Hidasta kuljeskelua ja päämäärätöntä haahuilua, auringossa loikoilua ja puihin nojailua vastaan viidakko ei haraa laisinkaan. Kun pakenen äkillistä sadekuuroa puun alle sen sijaan että juoksisin sisälle, lehvästö suojaa minut siinä missä pienemmätkin eläimet. Kun otan nokoset nurmella enkä sivistyneesti aurinkotuolissa ja muistan että oleminen on arvoitus vain ihmiselle jonka pitää tehdä kaikesta vaikeaa, aurinko ei polta vaaleaa nahkaani eivätkä kasvimaalla päivystävät hyttyset ehdikään syömään minua kirjavaksi. Lehvästö kuiskii että kehittäviä asioita voi tehdä melkein missä ja milloin tahansa näinä suurina edistyksen aikoina, kun taas paikat joissa voi vain olla, ovat harvinaisia ja suojelemisen arvoisia.

Minullakin viidakko on vain käymässä kesän lyhyiden, raukeiden viikkojen ajan. Syksyn lähestyessä ei puiden alla sovi enää lojua miten vain ellei halua saada omenanraakileesta päähänsä, eikä sadonkorjuukiireiden alettua sellaiseen enää ole aikaakaan. Kuitenkin se riittää. Jos hetkessä onnistuu olemaan läsnä eikä vain paikalla, se voikin riittää vaikka kuinka pitkälle.




***

samaan aikaan toisaalla: Slut walk Helsingin päivämääräksi on varmistunut 6.8. Valitettavasti olen juuri silloin planeetanpelastuspuuhissa Teksasissa. Menkää te muut, ja elämöikää minunkin puolestani.

posted under , |

1 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Viidakkosi on kyllä ihana. Voin vain kuvitella millaista siellä onkaan nyt! :)

Luin juuri aamun lehdestä netistä lutkakävelyn päivän. Harmi että olet niin kaukana! Mutta enköhän jonkun järkkää seuraksi, teema varmasti kiinnostaa monia.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments