Omenapuiden kukinnan jälkeen puutarha muuttui enimmäkseen vihreäksi viidakoksi. Kevät on vaihtunut alkukesäksi. 





Kasvimaalla näytti viikko sitten tältä. Nyt perunat ovat kasvaneet, mutta harsot ovat vielä paikoillaan. Etualalla on harson alla lehtikaalia, sitten avomaankurkkuja ja valkosipulipenkki. Kurkkujen vieressä kasvaa muutama samettikukka. Taimmaisten harsojen alla piilottelevat sipulit, porkkanat, salaatit ja punajuuret.





Helteisinä päivinä ei tehnyt mieli raskasta ruokaa. Vaikka kasvimaa näyttää vielä olevan alkuvaiheessa, sieltä kuitenkin löytyy raikkaita päällisiä kesäisille voileiville tai ainekset tällaiseen raikkaaseen salaattiin: retiisejä, salaatteja, vuonankaalia, viinisuolaheinää, punajuuren lehtiä, ruohosipulia ja kirveliä. Nam!





Kylillä tutustuimme seurankipeään naakanpoikaan. Luultavasti naakalle ei ole terveellistä olla näin ihmisrakas, mutta ehkäpä rauhallisessa Virkkalassa tällainenkin seuraeläin voi selvitä täysikasvuiseksi asti.





Toisaalta, onhan Pyrykin selviytynyt evoluution hampaista silkan söpöyden voimalla, joten miksei pikku naakkakin? Varmuuden vuoksi paimensimme sen kuitenkin tien sivuun.





Naakan leikittämisestä tuli kuuma, joten suuntasimme uimarannalle. Ajattelin lutkamaisesti, että blogin suosiota varmaan lisää hirveästi, jos postaan itsestäni uimapukukuvan! Huomatkaa myös ihastuttavan kaunis järvimaisema.





Nyt helteet ovat vihdoin vaihtuneet sateeksi. Kaivoin kesäkäsityön esiin. Ikuisuusristipistolla on taipumusta unohtua varastoon pitkiksi ajoiksi, mutta kyllä se silti edistyy. Hitaasti. Isäntä arveli, että valmistumiseen menee enää pari vuotta, mutta hän onkin optimisti...





Seitsemän pistoa sentillä. Sillä saa aikaan täydellisen rentoutumisen ja paljon yksityiskohtia.