Hollannin parlamentin riemuvoitto lillukanvarsista

Esiintyykö antisemitismiä yhä? Minulla oli tapana sanoa työtovereilleni: "Kun maailmassa tapahtuu jotain kauheaa syyttäkää siitä juutalaisia tai polkupyöräilijöitä.'" Kun ystäväni ihmetellen kysyvät: "Pavel, miksi ihmeessä polkupyöräilijöitä?" minä sanon heille: "Eikö teidän pikemminkin olisi
pitänyt kysyä miksi juutalaisia?"
- Pavel Stránský –


Hollannin parlamentti on kieltänyt eläinten rituaaliteurastuksen, käytännössä juutalaisten kosher-teurastuksen ja muslimien halal-teurastuksen. Kahta paikkaa 150-henkisessä parlamentissa hallussaan pitävä Puolue eläinten puolesta (PvdD) teki lakialoitteen joka sai tuekseen sekä oikeiston että vasemmiston. Todistimmeko nyt eläinoikeusajattelun riemuvoittoa? Vai taas yhtä perieurooppalaista vähemmistöjen kyykytysnäytöstä?

Minusta eettinen teurastustapahtuma on ammattitaitoinen, mahdollisimman tuskaton (jopa tainnutukseen usein liittyy hieman tuskaa) ja nopea ja teurastettavan eläimen käsittely (kuljetus teurastamoon, teurastuspaikalle tuominen ja kiinnipito) ovat inhimillisiä. Pelkkä tainnutus ei siis riitä todisteeksi teurastuksen inhimillisyydestä –onhan aivan mahdollista, että itse tainnutusoperaatio ja sitä edeltävät tapahtumat ovat eläimelle tuskallisia ja stressaavia. Itselleni koe-eläinpuoli on tutumpi, mutta koe-eläinasioiden parissa työskennellessäni olen oppinut, että esimerkiksi luonnonvaraisilla eläimillä tehtävässä tieteellisessä tutkimuksessa kivunlievityksen käyttämättä jättämisen peruste on joskus se että lääkityksen antamisesta eläimelle aiheutuva kärsimys olisi suurempi kuin pienestä toimenpiteestä aiheutuva kipu. Toimenpiteen vaikutuksistakaan ei aina voi suoraan päätellä sen aiheuttaman tuskan määrää. Meidän ei siis pitäisi miettiä eläimen viimeisiä hetkiä, vaan viimeisiä hetkiä joiden aikana eläin on tajuissaan, ja toiseksi pohdinnan tueksi pitäisi olla tutkittua tietoa eikä ainoastaan kuvauksia toimenpiteiden teknisestä toteutuksesta. Joka tapauksessa teurastamista paljon suurempi ongelma on eläinten kohtelu niiden elämän, teuraskuljetusten ja teurastusprosessin aikana. Ongelma johon lailla nyt puututtiin on marginaalinen eläinten hyvinvoinnin ja teollisen eläintuotannon kannalta. Sen sijaan se hankaloittaa merkittävästi niiden ihmisten elämää joiden on vakaumuksensa takia syötävä halal- tai kosherlihaa. Epäsuhta hyödyn ja haitan välillä on sen verran suuri, että täytyy kysyä, onko syrjiminen ja vähemmistöuskontojen käytäntöjen moralisointi (siinä merkityksessä ettei huoli eläinten hyvinvoinnista tunnu ulottuvan lainkaan tavanomaiseen tehotuotantoon) peräti lain perimmäinen tarkoitus.

Lain ongelma siis on –samoin kuin täällä aikaisemmin käsitellyssä huntukiellossa- että sen tasapuolisuus on näennäistä. Näin on silloin kun lakitekstissä ei suoraan erotella kansalaisia heidän vakaumuksensa tai etnisen taustansa perusteella, mutta käytännössä laki hankaloittaa vain parin etnisen ja uskonnollisen vähemmistön elämää koskettamatta mitenkään valtaväestön arkea (edellyttäen tietysti että lain soveltamisesta saatava hyöty on melko vähäistä verrattuna sen aiheuttamiin hankaluuksiin). Kansalaisten enemmistön elämässä halal ja kosher ovat kaukaisia, eksoottisia asioita. Syrjintä kohdistuu siis tehokkaasti ihmisryhmiin jotka ovat vähemmistössä sekä uskontonsa, kulttuurinsa että etnisen taustansa vuoksi. Tällä kertaa hollantilaiset voivat sanoa, ettei kyse ole suinkaan islamofobiasta- osuuhan kielto myös konservatiivisiin juutalaisiin. 
Jotenkin se tekee touhusta entistä huolestuttavampaa.

Vaikka antisemitismi on tämän päivän Euroopassa ankarasti tuomittua juhlapuheiden tasolla, käytännössä juutalaisia (kuten muitakin vähemmistöuskontoja) voidaan syrjiä helposti islamin ja "epäeurooppalaisten vaikutteiden" torjumisen nimissä. Jos yhden vähemmistön polkeminen on hyväksyttyä, ei muidenkaan kyykyttäminen ole lopulta kovin vaikeaa. Kuinka kaukana vuosisatoja Euroopassa hellitty antisemitismi lopulta onkaan nykypäivän maailmasta? Viime vuosikymmenet juutalaisuus on Euroopassa ollut hiljaista ja juutalaiset ovat sulautuneet valtaväestöön. Onko heille annettu edes sosiaalista tilaa muuhun? Tarkemmin ajatellen: saako kukaan meistä sosiaalista tilaa muuhun kuin normaaliuteen pyrkimiseen ellei sitä itselleen ota ja maksa siitä jonkinlaisten sanktioiden muodossa? 

Niin iloissani kuin olenkin kaikista yritelmistä jotka tähtäävät eläinten hyvinvoinnin parantamiseen, mietin pakostakin, ovatko juutalaiset ja muslimivähemmistö Euroopassa juuri niitä ryhmiä jotka eniten kaipaavat pientä kuritusta ja perimätapojen päivitystä? Minusta nimittäin näyttää siltä että nationalismin ruma peikko se vasta onkin sukupolvelta toiselle periytyvää laatua. Euroopassa vaeltaa edelleen maurisotien Espanjan ajan logiikka jonka mukaan vähemmistöt pitää ensin häivyttää näkyviltä ja lopulta toimittaa maasta pois. Vaikka vähemmistö yrittäisikin maurien tavoin sopeutua, se on tuomittu toiseuteen: vähemmistön edustajat ovat aina vähän erilaisia, ja kun suuret eroavaisuudet on häivytetty, pienilläkin eroilla voi oikeuttaa syrjinnän jos siihen vain halua löytyy. Kun kaikki ovat kristittyjä, havaitaan että jotkut ovat uusia kristittyjä… Sopeutuminen ostaa aikaa ja rauhaa vain hyvällä onnella. Se onni puolestaan on hyvin usein toisten ihmisten käsissä. Rauhaa ja sopua emme löydä niin kauan kuin suostumme olemaan sopuisia vain samalla tavalla ajattelevien kanssa ja kunnioittamaan niitä jotka ovat "oikeastaan samanlaisia ihmisiä kuin mekin", vaan vasta sitten kun opimme hyväksymään sen että toiset ovat erilaisia- ja näkemään heissä silti hyvää, vailla vähätteleviä sivuhuomautuksia.

Miksi aloittaa maailmanparantaminen vähemmistöjen marginaalisista ongelmista samalla kun todella suuret, koko kansaa koskettavat ongelmat vaietaan kuoliaaksi? Hyviä päämääriä on edistettävä vain hyvillä keinoilla (harkitsen kohta tämän lauseen tatuoimista otsaani, ihan vain ääntä säästääkseni), ja jos keino tosiasiallisesti johtaa jonkin kansanryhmän syrjintään ja stigmatisointiin, se ei ole hyvä. Alan tulla siihen tulokseen, että nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä meidän pitäisi pistää sordiinoa päälle vähemmistöuskontojen moraalia ruotivassa keskustelussa. Ei siksi että nämä uskonnot ovat moraalisesti ylivertaisia, vaan siksi että tämän hetken yhteiskunnallinen ilmapiiri saattaa vaikuttaa kykyymme arvostella vähemmistöjä oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti. Olisimme paremmassa asemassa puuttumaan toisten ongelmiin vasta sitten kun yhteiskunnasta on juurittu rumaa päätään nostava rasismi ja kansallismielisyys. Nykyoloissa, suoran rasismin välttely voi onnistua, mutta ennakkoluulot ja asenteellisuus ovat salakavalia otuksia jotka hiipivät helposti puolueettomuuteenkin pyrkivän ajattelijan mieleen. Vaikka emme haluaisi rasismin ilmapiirin vaikuttavan meihin, se tarpeeksi laajalle levitessään tekee niin aivan huomaamatta. Joten, jospa aloittaisimme omista ongelmistamme ja lohduttautuisimme sillä ajatuksella sinä aikana kun kätemme ovat täynnä työtä, Epäilyttävien Vähemmistöuskontojenkin piiristä voi nousta viisaita ajattelijoita ja aktivisteja jotka pistävät toimeksi omissa yhteisöissään. Ajatus siitä että vähemmistöjen edustajat eivät kykene siivoamaan omaa pesäänsä eikä mitään edistystä voi tapahtua ellei Enemmistö ryntää pelastamaan on reipas ensimmäinen askel rasismin tiellä. Kuinka moni objektiivisena arvostelijana itseään pitävä on sen jo ehtinyt ottaa?                 

posted under , , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments