Hallitus vapaassa pudotuksessa

Jahas. Hallitusneuvottelujen kattilan alle on nyt pistetty lisää pökköä, mutta onko kukaan vahtimassa hellaa?  Vasemmistopuolueille on annettu kenkää, mutta eduskunnan puhemies (kok) on antanut hallitustunnustelijalle (kok) luvan jatkaa yritystä. Kuinka pitkälle riittää presidentin kärsivällisyys? Uusin idea on hallitus joka on lähes identtinen kopio siitä mitä vastaan kansa vaaleissa protestoi. Sininen ja punainen näyttivät olevan sen verran kaukana toisistaan ettei samaan pöytään mahduttu. Vihreille ja muille pienpuolueille käy mikä vaan hallitus, kunhan mukana saadaan olla. Vihreiden kohdalla ihmettelen (jälleen kerran) sitä, että jos he ovat sosiaalista oikeudenmukaisuutta kannattava puolue eivätkä missään tapauksessa Kokoomuksen puisto-osasto, mitä he yhä tekevät umpioikeistolaisessa neuvottelupöydässä? Ai niin, mutta arvonlisänveron nosto ja Kokoomuksen tasaveroa kohti hivuttava politiikkahan sopivat heille aivan mainiosti. Just. No, vielä heillä on aikaa pelastaa nahkaansa ja olla se fiksu rotta joka lähtee uimaan uppoavasta hallituslaivasta. Se olisi myös palvelus demokratialle: on kestämätöntä, että hallitusta yritetään kasata lähes samalle pohjalle kuin edeltäjäänsä kun välissä on pidetty ennennäkemättömät protestivaalit. On käsittämätöntä, että yksi kannatustaan menettänyt puolue ottaisi keskeisiksi kumppaneikseen kaksi vaalien suurta häviäjää samalla kun vaaleissa paremmin pärjänneet puolueet jatkavat oppositiossa. Se on idea joka kertoo keksijöistään paljon.

Mitä tästä vielä tulee, ja ketkä hallituksen lopulta muodostavat? Kokoomus toki yrittää viimeiseen asti pitää kiinni pääministerin pallista, mutta neuvottelujen pitkittyessä ja kääntyessä kivikkoisemmiksi, oppositio alkaa kutsua. Ote lipsuu, Jyrki my boy, ote lipsuu. Voi olla, että Kokoomuksen on siirryttävä hallituksen muodostajan paikalta oppositioon ennen kuin sopu syntyy. Sen minä näkisin mielelläni. Todennäköistä kuitenkin on, että vahvan hallituksen saamme unohtaa. Se voi olla hyväkin asia. Se voi tarkoittaa paitsi lisää sähellystä myös sitä että politiikka on palaamassa politiikkaan. Sitä ennen voimme kärvistellä sen tosiasian kanssa, että niin kauan kuin hallitusneuvottelut ovat kesken, toimitusministeristönä jatkaa edelleen vanha hallitus. Periaatteessa toimitusministeristön ei pitäisi tehdä merkittäviä poliittisia päätöksiä vaan hoitaa ainoastaan juoksevat asiat, mutta käytännössä sellaisiinkin tilanteisiin joutumisen todennäköisyys kasvaa neuvottelujen pitkittyessä. Toisin sanoen, hallitusneuvottelujen pitkittyminen tarkoittaa myös sitä että vanhassa hallituksessa olleet puolueet, mukaan lukien Kokoomus, jatkavat vallan käyttöä. Jos oppositiouhan synkkä pilvi kasvaisikin Kokoomuksen sinitaivaalla, hallitusneuvottelujen venyminen on eräs tapa ostaa aikaa tehdä polittisia päätöksiä: pienempiä, mutta mahdollisesti myös vähän suurempia kaikkien huomion ollessa kiinnittyneitä hallitusneuvottelujen uusimpiin käänteisiin. Kokoomuksella on motiivi pyrkiä pääministeripuolueeksi, mutta on myös tärkeä huomata, että Kokoomuksella ei ehkä ole vahvaa motiivia pyrkiä löytämään nopeita ratkaisuja sovinnolliseksi ryhtymällä.

Mitä seuraavaksi tapahtuu? Sitä voidaan vain arvailla, ja tällä hetkellä näyttää siltä että jokaisen arvaus on yhtä hyvä. Tässä vaiheessa minulla on vain yksi toive: se että Kataisen uusi suunnitelma hallituspohjasta päätyy kivikkoon. Kuten Keskustan Mika Lintilä asian ilmaisi: politiikassa liikutaan nyt niillä rajoilla että yhteiskunnan etu ajaa politikoinnin edelle. Se on tähän tilanteeseen erittäin hyvä huomio.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments