Urheilun huumaa

Aamu Lohjan Virkkalassa on valjennut sateisen harmaana. Myös filosofin naama on vähän harmaa, sillä hänellä on krapula. Ja tuoksahduksistahan kommentoimme tänään vain sitä että kriikunoiden kukinta on jo päässyt sen verran vauhtiin että ulkoilmassa on sateenraikkauden lisäksi kukkaisia sävyjä. Että sieltä sitä freessiyttä löytyy, jos sellaista kaipaa. Itse aloittelen kuitenkin vasta karpalomehusta. Mutta puutarha on juhlakunnossa juuri parhaaseen aikaan, kun loppukevään juhlahumun jatkoksi liittyivät vielä kiekkokarnevaalit. Ja nämähän olivatkin sellaiset kinkerit jotka pistivät moraalifilosofinkin suun hangonkeksille: MM-finaalin voittoa Ruotsista ei saatu onnella eikä parin supertähden sooloilulla, vaan sisulla, oman pelin määrätietoisella toteuttamisella ja joukkuetyöllä. Näin sen pitäisi mennä elämässä useamminkin. Näin! 

Mutta nyt ilmassa on suuren urheilujuhlan jälkeisen aamun tuntua. Suussa maistuu sekoitus suloista voittoa ja Suomen armeijan alokkaan sukkaa, mutta ei siinä vielä kaikki. Ylihuomenna kalenterissani tönöttää ihan oikea liikuntatapahtuma johon pitäisi suoriutua. Vaikka ja ehkä juuri siksi että itsetuntoni on terveen rajoissa, minulla on ollut ilmoittautumisesta lähtien pieniä vaikeuksia kuvitella itseni ihan oikeasti viipottamassa lenkkiä liikuntatapahtuman osallistujana. Olkoonkin, että Kevätviuhahduksen (mitä tähän nimiasiaan voi sanoa? Nyt ollaan Lohjalla.) lenkki on lyhyempi kuin se mitä olen kevään kuntokuurin aikana tottunut aamuisin kiertämään, eikä sen polun varrella myöskään ole juomapistettä. Juuri nyt tämä tieto on erityisen lohdullinen, elämmehän sellaista hetkeä jolloin en kyllä vapaaehtoisesti lähtisi kiertämään edes Virkkalan Valintataloa. Syvä myötätuntoni saatteleekin kaikkia niitä maailmanmestaruuden juhlijoita jotka ovat raahautuneet tänään aamuvarhaisella työpaikalle näissä tunnelmissa. Myötätunto saattelee myös aivosolujani, joiden pitäisi jaksaa tänään vielä hiukan ajatella ja valmistautua viikon painiin, vaikka miehistövahvuudesta on saattanut yön aikana liueta pari kaveria. Toivottavasti ei mennyt mitään tärkeää. Ei auta kuin kerätä marmorikuulat lattialta, jos ovat päässeet vähän leviämään viime yönä. Paketti kasaan ja postiin, ja postiauton matkassa Lohjan torille keskiviikkona.
Sieltä sitten seitsemän kilometrin pyräys suorin jaloin, tai ainakin omin jaloin.
Torstaina onkin sitten luvassa toisenlaisia ponnisteluja, ja viikon lopussa odottavat taas juhlavammat tunnelmat. Elämä on, ja toukokuussa se on triplana. Onneksi eilen jo nähtiin, että kun asenne on kohdallaan niin muu tulee kyllä perästä.

posted under , |

2 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Erityisen leveä hymy takimmaisesta Espoosta! Ja tekstihän oli kirjoitettu kello...

Saara kirjoitti...

kyllä se taisi puolen päivän tuolla puolella olla...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments