Miten viedä valtaistuin Kuningas Alkoholin alta

Alkoholin juominen on saanut oudon symbolisen suomalaisen kapinallisuuden sädekehän.

Suora tunteiden ilmaisu ja pohdinta suomalaisille on erittäin latautunut ja patoutunut  kysymys.Paitsi humalassa.

Humalassa saamme olla me, täydellisen vapaita teräksisestä pakkopaidasta, jonka selvänä hyväksymme.

-Arhi Kuittinen blogissaan-


Mitäs tuohon tuleevi,
Kun vahinko mun veti,
Juon mie itse juovukseen,
Viina tuonkin teki.

-SKVR, kerännyt A. Saxbäck v.1873-


Krhm. Mietin, rohkenisiko tässä jääkiekkojuhlinnan jälkimainingeissa osallistua blogistaniassa niin ikään paljon puheenvuoroja vetäneeseen alkoholikriittiseen keskusteluun. Sitten muistin, ettei kunnon filosofi mitään katu-uskottavuutta kaipaa, vaan ainoastaan ajatuksen tai pari. Suomi on maa jossa alkoholia ei tarvitse pitää suurena saatanana voidakseen todeta että kulttuurissamme on menty jo hyvän matkaa ohi ja yli kohtuudesta. Nyt useammassakin nettipuheenvuorossa on arvosteltu kosteaa juhlakulttuuriamme ja ihmisiä jotka eivät osaa ottaa sivistyneesti. Vaan vain Finnsanityn Arhin olen nähnyt aloittelevan vähän syvällisempää keskustelua jossa pohdittaisiin, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Se onkin hyvä kysymys. Kieltolakia ja kaikenlaisia rajoituksia meillä on jo kokeiltu, ja kontrollin tuloksia voimme lukea historiasta ja katsoa ympäriltämme. Näin aluksi ei kysytä, miksi Jeppe juo vaan miksi kulttuurissamme säännöllinen alkoholinkäyttö on niin tärkeää. Mitä kansalle pitäisi antaa että se pärjäisi todellisuuden kanssa ilman vaarallisia kemikaaleja? Alkoholi on surkea lääke. Mutta mitkä olivatkaan ne sairaudet joihin sitä käytetään? Onko alkoholin ongelmakäyttö viime kädessä yksilöiden ongelma, vai voisiko sitä tarkastella järkevästi myös kulttuurisena ongelmana?

Arki, tai tässä tapauksessa mikä tahansa suomalainen juhlahetki, on hyvä paikka aloittaa tutkimusretki. Alkoholista kieltäytymiseen pitää aina olla syy tai selitys valmiina. ”En vain halua” ei ole hyvä syy kieltäytyä alkoholista, vaan taustalla pitää olla jotakin: sairaus, kuskinvirka, raskaus tai uskonto. Alkoholinkäyttö on normi, raittius on poikkeus. Sivistynyt ihminen ymmärtää viinien ja oluiden päälle, eikä hyvä tyyppi jättäydy seurueen ainoaksi vissynjuojaksi. Runsaasta kokemuksesta tiedän että Suomessa on vaikeaa olla ihminen jonka ei yleensä tee mieli alkoholia, ei edes ilmaista alkoholia. Paitsi että raittius on poikkeus, se ei ole myönteinen poikkeus juhlapuheiden ulkopuolella. Tilaisuuksissa joissa alkoholia tarjoillaan, raittiin osa on suunnilleen vastaava kuin se mistä kasvissyöjät ovat vihdoinkin ponnistamassa pois. Juhlissa voi olla tarjolla puna- ja valkoviiniä, olutta, konjakkia ja likööriä, kun taas alkoholittomina vaihtoehtoina toimivat vissy ja kraanavesi. Jos juhlissa on lapsivieraita, heidän pöydästään voi ehkä käydä hakemassa lisäksi limpparia tai mehua. Kaikki tietävät sanomattakin, että raittius on paitsi kieltäytymistä alkoholista, myös kieltäytymistä juhlatunnelmasta. Miksi siis vaivautua panostamaan juhlaviin alkoholittomiin juomiin? Viinasta kieltäytyminen ei ole vain juomapreferenssi vaan lupaus jatkaa hillittyä ja arvokasta käyttäytymistä, mahdollisesti myös lupaus toimia kännikuskina tai muuten huolehtia niistä joiden juhliminen menee överiksi. Lisäksi muun seurueen sopii kyräillä raitista: sehän muistaa kaiken valokuvantarkasti ja varmaan katselee meitä nenänvarttaan pitkin. Kieltäydy viinasta ilman erinomaista selitystä, ja sosiaalinen painekattila pannaan hellalle.

Missä tilanteessa selvä ihminen saa tanssia pöydällä? Entä miten ilman Esiliina Alkoholia selvä ihminen voi kunniallisesti ilmaista, että haluaisi päästä tuon kuuman tapauksen housuihin? Ei. Selvät ihmiset tanssivat korkeintaan valssia ja haluavat tutustua uusiin ihmisiin, silloinkin kun oikeastaan haluaisivat loikkia riemusta ja vain päästä toistensa housuihin. Jos alkoholi vapauttaa, se tarkoittaa että ilman sitä olemme kahlittuja. Viinan tarvetta on helppo moralisoida, ja se on helppo kyseenalaistaa. Mutta entä ne tarpeet joihin viina tarjoaa huonon mutta selkeän ratkaisun? Esimerkiksi tarve olla hetken vapaa ja arkihuolten ulottumattomissa? Tarve ilmaista tunteita kulttuurissa jossa pidättyväisyys, sääntöjen noudattaminen, hillitty käytös ja pärjääminen ovat vahvoja normeja? Tai tarve turruttaa tunteita joita ei ole puhumattomuuden ja pidättyväisyyden kulttuurissa oppinut ilmaisemaan ja käsittelemään? Ei, kaikilla ihmisillä ei ole tällaisia tarpeita. Monilla kuitenkin on, ja ainakin minusta kuulostaa epärakentavalta sanoa että ne ovat triviaaleja ja typeriä tarpeita. On hurskastelua sanoa, että ihmisen vain pitäisi osata käsitellä tunteitaan rakentavasti sillä tässä maassa sellaista oppia on vaikea saada, eikä ole kohtuullista vaatia ihmistä osaamaan taitoa jota kukaan ei ole opettanut. Se mitä tänä päivänä ehkä osataan on soveliaiden tunteiden ilmaiseminen arvokkaasti soveliaassa paikassa ja muka-analyyttinen psykopölinä. Ongelma vain on, että todelliset tunteet voivat aivan mainiosti olla kaikin tavoin sopimattomia ja vaikeita käsittää. Avioerosta saa tulla vähän paha mieli, mutta silti pitää erota hyvässä yhteisymmärryksessä. Sinkun pitää nauttia omasta ajasta ja vapaudesta vaikka yksinäisyys kalvaisi miten. Äidin pitää iloita äitiyden joka sekunnista. Ja niin edelleen. Joko teitäkin ahdistaa? Tunteet voi lakaista maton alle myös silloin kun kuulostaa että niistä puhutaan kioskikirjailijan vuolaudella. Monella on asioita joista voi koittaa puhua joko tukevassa humalassa tai ei ollenkaan. Alkoholin analgeettista vaikutusta ei pidä aliarvioida.


Humalaisten hulluttelu voi olla hölmöä, mutta kaikki kuitenkin ymmärtävät, että sitä se viina vaan joskus ihmiselle teettää. Mutta ennen kuin kännikoheltamisen kaikki traagiset seuraukset toteutuvat, hetken ajan ihminen on vapaa tekemään asioita joista hän voi selvin päin vain unelmoida ja tarmokkaasti kieltäytyä Hyvien Syiden vuoksi. Selvinpäin estoton toiminta on vihje tasapainottomuudesta, hyvä jos ei suoranaisista mielenterveysongelmista. Selvinpäin pitää hävetä silmät päästään vaikka mitä, mutta humala kelpaa meriselitykseksi joka tilanteeseen. Jos selvin päin sanoo suorat sanat siitä mitä asioista ajattelee, on hyvät mahdollisuudet päästä häpeämään huolella ja joutua naurunalaiseksi. Humalassa tilittäminen sen sijaan on jo instituutio, nykypäivän rippi jonka jälkeen elämää kestää taas hetken aikaa. Otetaan Humen giljotiinista tukeva ote: kirkonpolttajat, pahoinpitelijät, pettäjät ja känniääliöt eivät varmastikaan ole halunneet tekojensa seurauksia. Mutta eivätkö he yhtään halunneet leikkiä tulella, lyödä ärsyttävää tyyppiä tai pettää? Halusivatko he todella aivan päinvastaisia asioita? Hmm? Joten, pitäisikö meidän puhua paitsi alkoholin osuudesta asioihin, myös niistä huonoista ideoista ja epäkorrekteista haluista joita itse kunkin mielen syvissä vesissä lymyää?

Minulla on vähän sellainen tunne, että alkoholihaittojen ehkäisyssä saatettaisiin ottaa iso harppaus eteenpäin jos kulttuuriimme kehittyisi rakenteita joiden puitteissa tietyt humalaan yhdistetyt puuhat olisivat sallittuja myös selvin päin. Alkoholihaittojen ehkäisy- ja alkoholinkäytön vähentämiskeskustelun pitäisi laajentua kriittiseksi keskusteluksi kulttuurista jossa alkoholi usein on ainakin hetkellisesti toimiva ratkaisu, ja vieläpä ratkaisu jolle ei juurikaan ole sosiaalisesti hyväksyttyjä vaihtoehtoja. Hulluuden ja humalan tuomia sosiaalisia etuoikeuksia pitää laajentaa koskemaan myös raittiita ja täyspäisiä kansalaisia. Joskus arjesta pitää päästä irti muutenkin kuin sukkaa kutomalla, eikä siinä ole mitään hävettävää. Ihminen on mitä on ja tarvitsee mitä tarvitsee, ja hyvä etiikka kertoo miten ihmisyyden kanssa tullaan toimeen ja toimitaan jotenkuten rakentavasti. Se kertoo, miten todellisuuden kanssa tullaan toimeen ja yrittää puhua todellisuudesta ihanteiden, painostavien ideaalien, ankarien normien ja vaatimusten takana. Ja niin päivän moraalinen velvoite lätkäistään koko kansalle, ei vain niille joiden alkoholinkäyttö menee överiksi: hetken vapaus pitää mahdollistaa kaikille kynnelle kykeneville, ei vain niille jotka hankkivat siihen symbolisen luvan tarttumalla pulloon. 

En usko, että tarvitsemme myrkkyjä. Mutta uskon että monet tarvitsisivat karnevaalia josta lasin pohjalla on kalpea aavistus: sosiaalista ja mentaalista tilaa jossa peilistä näkyy muuta kuin kaikkien velvollisuuksien summa. Onko ongelma se että todellisuutta paetaan typerillä ja vaarallisilla tavoilla vaiko itse todellisuus jota ei selvin päin kestä? Onko arkisen kulttuurimme vaatimus ikuisesta pidättyväisyydestä ja hillitystä arvokkuudesta kohtuullinen ja realistinen? Missä, jos ei humalassa, täällä saisi olla hetken vapaa, ilmaista iloa, suuria suruja, ahdistusta ja avuttomuutta? Näyttäkää minulle se paikka, sillä se voi olla ranta jonne kosteasta kulttuurista jaksaisi kiivetä. 

posted under , , |

5 kommenttia:

wihtori kirjoitti...

Asiaa kirjoitat jälleen. En käytä alkoholia, mutta en pidä määritelmistä -raitis- -absolutisti-, höh, olen ihan tavallinen, en mikää outo tapaus. Ja haluaisin myös joskus tavallisesti juhlia juhlavasti hieno juoma käsissä. Onko edes olemassa alkoholittomia drinkkejä, jotka maistuisivat hyvälle. Se pommacin kohottelu ei aina innosta. Ja kännin varjolla junttimaisuus on epäkohteliasta kaikkia kohtaan.

Ofelia kirjoitti...

Ai kamala, minun piti seuraavaksi kirjoittaa alkoholista, koska tapasin traagisen tapauksen joka sai minut itkemään. Huh miten samaa aihetta sivuamme sattumalta! Luen tämän kunnolla myöhemmin kun kykenen ja ehdin.

Saara kirjoitti...

Tein meidän puutarhajuhliin Louhisaaren simaa ja raparperijuomaa, ja ne olivat kyllä hyviä. Joten sanoisin, että itse tekemällä saa hyviä juomia jotka varmasti maistuvat arvokkailtakin kun on vähän nähnyt vaivaa.
Suussani alkoholi maistuu pistävälle, joten kuvittelisin että sen jättäminen drinksusta pois vain parantaisi makua...

Pommac on täälläkin out.

Eve kirjoitti...

Ehkä juhlissa ollaan jossain määrin ”nyt sitä saa” -asenteella liikkeellä. Silloin tästä harvinaisesta ihanuudesta kieltäytyjä on juuri sellainen hylkiö, mitä kuvasit. Jotenkin suomalainen alkoholinkäyttö ja siihen asennoituminen vaikuttaa hieman kieroutuneelta. Toisaalta se on itse pahuus, voima joka vie mutta jota täytyy vastustaa kaikin keinoin, ja toisaalta silloin kun se on sallittua, siitä ei saisi kieltäytyä. Missään nimessä ei kuitenkaan selvinpäin ja juhlimisen ulkopuolella saisi ainakaan sanoa, että jokin alkoholijuoma on hyvää tai käytettävissä muulloinkin ja muuhun tarkoitukseen kuin silloin tällöin luvan kanssa juhlimiseen, jolloin sitä kuuluu juoda koko vuoden edestä, ikään kuin varastoon...

Se on kyllä sääli, että iloisuus, riehakkuus tai ihan vaan tunteiden näyttäminen (selvinpäin) ylipäätään nähdään jotenkin arveluttavana, minkä voi oikeuttaa vain käyttämällä hiprakkaa tekosyynä. Täytynee raivata itselleen sellainen henkinen vapauden alue, jossa muutkin voivat ottaa rennosti ja ilmaista muutakin kuin hillittyä suorittamista.

Saara kirjoitti...

Kaksinaismoralismi kukoistaa.

Henkisen tilan raivaamisessa itselleen on se hyvä puoli, että samalla tulee auttaneeksi muitakin. :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments