Mikä on sinun ekosäätysi?

Keväällä Mari K kirjoitti oivalluksestaan, että nykyajan keskiluokan elämässä on paljon yhtymäkohtia 1700-luvun tukholmalaisaatelin kulutustapoihin. Hänen oivalluksensa taustalla oli tämä 1700-luvun aateliskodin kulutustottumuksia tarkastellut väitöskirja. Minusta Marin idea oli loistava, mutta tuntui oudolta ajatella että olisimme kaikki muuttuneet vuosisatojen kuluessa aatelisiksi. Ei, minusta ympäristötietoisiin ihmisiin mahtuu koko säätyjen kirjo. Ja näin löysin itseni jaottelemassa leikkimielisesti Reaalimaailmassa kohtaamiani ympäristösuhteita. Totesin pian, että ekosäätyään ei voi päätellä sosioekonomisesta asemasta tai vaikkapa asuinpaikasta, vaan ne ovat ennen kaikkea erilaisia mielenmaisemia. Toisin kuin sääty-yhteiskunnassa, ekotopiassa yksikään sääty ei ole lähtökohtaisesti toisia ”parempi”, vaan kaikkien säätyjen asukkaat voivat elää eettistä, hyvää elämää ja olla arvokkaita ekotopian kansalaisia. Minusta säätyajattelu korostaa myös kivasti sitä että eri säätyjen sisäiset käsitykset ympäristöystävällisyydestä ovat osittain päällekkäisiä, osin jopa ristiriitaisia. Siten ne heijastavat hyvin ympäristöajattelun monimutkaisuutta ja –muotoisuutta, ihan niin kuin olen vuosien varrella oppinut. Minä olen ihan selvästi talonpoika. Mistä ekosäädystä tunnistat itsesi?

Aateliset ovat klassisia cityvihreitä. Heille ympäristöystävällisyys tarkoittaa oikeaa elämäntyyliä: sitä että syö oikeanlaista ruokaa, shoppailee oikeissa kaupoissa ja harrastaa trendikkäitä ekoharrastuksia. Aatelisen voi tavata Eat & Joy:n maatilatorilla, kauppahallissa tai ekologista designiä myyvässä putiikissa. Aatelisen tukikohta on tyypillisesti kaupungissa, joten hänen luontosuhteensa on romanttinen ja hiukan idealistinen. Hän käy mielellään patikoimassa hyvin merkityillä reiteillä tai mökillä, mutta on iloinen päästessään takaisin kaupunkiin. Aatelista huolestuttavat maailmanlaajuiset ympäristöongelmat kuten ilmastonmuutos ja aavikoituminen. Hänen on vaikea huomata että hänen versionsa vihreydestä on taloudellisesti tai käytännöllisesti mahdoton enemmistölle.

Papit eivät tänä päivänä ole vihreitä teologeja, vaan esimerkiksi eränkävijöitä, lintuharrastajia ja metsästäjiä. He suhtautuvat luontoon kunnioituksella, ja heidän luontosuhteessaan on usein elämyksellisiä, jopa myyttisiä elementtejä. Aatelisista papiston erottaa se että he viettävät luonnossa paljon aikaa ja hoitavat sitä. Pappi ei ehkä ymmärrä, miksi riistan syöminen olisi synti- onhan hän myös järjestämässä talviruokintoja, rengastamassa lintuja ja tekemässä laskentoja.

Porvarit ovat tavallisia ihmisiä jotka haluavat kantaa vastuunsa mutta inhoavat enemmistöstä erottautumista. Heille tärkeää on arjen sujuvuus ja se että ympäristöystävälliset vaihtoehdot ovat sopivan helppoja eivätkä liian erottuvia. Peruskunnollisen järki-ihmisen perikuvina ekotopian porvarit ovat erityisen hyviä mannekiineja erilaisille ekologisille ideoille. Porvarit lämpenevät usein hitaasti uusille ajatuksille, mutta vauhtiin päästyään voivat innostua kovastikin.

Sotilaat ovat aktivisteja ja aatteen ihmisiä. He masinoivat mielenosoituksia ja tempauksia, keräävät adresseja ja kirjoittelevat yleisönosastoihin. He ovat usein järjestöaktiiveja. Kun sotilas löytää uuden ekologisen idean, hän kertoo siitä muille mahdollisimman kovaan ääneen. Kun hän löytää epäkohdan, luvassa on nopeita ja mahdollisimman tehokkaita vastatoimia. Sotilaat ovat joskus aatteen palossa liiankin innokkaita ja heidän voi olla vaikeaa ymmärtää erilaisia ihmisiä. 


Talonpojat voivat olla myös kaupunkilaisia. He ovat paitsi kuluttajia, myös tuottajia. He ovat kiinnostuneita pienviljelystä, käsillä tekemisestä ja kotikemiasta. He arvostavat monitaitoisuutta ja omavaraisuutta ja arvostavat kaikkea pientä, läheistä ja paikallista. Talonpojan suhde luontoon on ensisijaisesti käytännöllinen: luonnosta saa ruokaa, liikuntaa ja tekemistä vapaa-ajalle. Luonnon hyödyntämisen vastapainoksi ekotalonpoika myös suojelee luontoa, erityisesti lähiluontoa. Talonpoika hahmottaa ympäristökysymykset usein suurina kokonaisuuksina, yksittäisiin tempauksiin häntä on vaikea innostaa.

Tilattomat olivat ennen vanhaan kirjavaa väkeä. Kouluhistoriassa heistä ei paljon puhuta, mutta todellisuudessa he muodostivat jopa neljänneksen väestöstä. Ei ole varmaa, ovatko ajat muuttuneet näiltä osin paljoakaan.Tilattomat eivät elä tuhlailevasti koska he kokevat että heillä ei yksinkertaisesti ole varaa kuluttaa kuin välttämättömään. Tilattomat eivät aina ajattele elävänsä ympäristöystävällisesti- puhumattakaan että he kuvittelisivat että heillä olisi jotakin erityistä annettavaa muille säädyille. Tilattomilla on kuitenkin paljon hiljaista tietoa yksinkertaisesta ja säästeliäästä, ympäristölle keveästä elämäntavasta. Oravanpyöräyhteiskunnassa tilaton on usein joko näkymätön tai sitten suoranainen ongelmatapaus. Ekotopiassa asiat kuitenkin voi nähdä toisinkin.

5 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Whuu! Saaks jäädä leijumaan välille? Olen sekä tilaton että porvari, jos suinkin mahdollista. Aatelista musta ei varmaan saa. Hankin kyllä pesuaineet ja kosmetiikan mieluusti luontoystävällisenä jne. mutta en väistä eineksiä läheskään tarpeeksi enkä syynää safkoista tuoteselosteita kuin harvoin. Kun ostan enimmäkseen heduja, soijajugurttia ja leipää, ne vain raapaisee mukaansa sen enempiä miettimättä.

Saara kirjoitti...

Kaikki on mahdollista oikeassa elämässä :D

WeirdRockStar kirjoitti...

Olen siis tilaton.
Ei ylläri lainkaan.

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Kiva, että käsittelemäni aihe herätti näin hienoihin jatkopohdintoihin. Meikäläisen kirjoituksissa mennään usein enempi mutkat suoriksi -taktiikalla...

Suoraan en osannut itseäni pistää mihinkään noista ryhmistä. Ulospäin varmaan olen usein vähän sotilas ja osittain aatelinen (siis huutelen mielipiteitäni, asun kaupungissa ja asioin mieluusti kauppahallissa ja torilla, mutta pääsääntöisesti ostan perustarpeet lähikaupasta, koska olen laiska eikä taloutemme varallisuuden vuoksi kaikkiin houkutuksiin ole todellakaan rahaa) ja trendikkäästä ekoharrastuksesta käy varmaan pyöräily.

Mutta ei minun luontosuhteeni (maalaislapsuudesta johtuen?) kovin idealistinen ole, enkä ruokaa lukuunottamatta juurikaan pyöri edes kaupoissa, kun niissä lähinnä ahdistaa, eikä ahdistusta lievennä se, että on kuulemma ekotuote.

Talonpoikana olen huono, koska en vielä ole pystynyt kunnolla toipumaan lapsuuden kitkemiskokemuksista... Muiden monitaitoisuutta ja tekemistä arvostan kyllä suuresti.

Saara kirjoitti...

Täällähän käy näköjään koko säätyjen kirjo :D

Kyllä meistä monista löytyy useampia sävyjä. Vaikka löysin itseni ensisijaisesti rauhallisesta talonpoikaissäädystä, on fiiliksissä joskus havaittavissa nuijasodan henkeä. Ehkä luontosuhteessanikin on jotain mystistä, vaikka lähinnä metsä kutsuu marjastus- ja sienestysaikoina. Talous asettaa meilläkin rajoja, mutta tietysti eettisyys ja ekologisuuskin painavat paljon ostopäätöksiä mietittäessä...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments