Kevätsatoa

Kirjoittelen tätä postausta samalla kun odottelen mustaherukanlehtien kuivuvan huuhtomisesta sen verran että voin työntää ne kuivuriin. Sormeni tuoksuvat mustaherukalle, ja kunhan kuivuri hurisee vähän aikaan, sama tuoksu leviää koko keittiöön. Tästä alkaa Louhisaaren juoman valmistus...
Yksi puutarhan parhaista puolista on se että vaikka kasvimaasta on kylvetty vasta puolet, ulkoa löytyy jo kaikenlaista vihreää ja lehtevää pöytään pantavaksi. En minä vielä perunoita ja omenoita kaipaisikaan, kun edellisiäkin on vielä jäljellä. Kaipaan juuri sitä mitä keväisellä puutarhalla on tarjota: raikkaita lehtiä ja vahvoja vihreitä aromeja jotka pieninäkin määrinä muuttavat ruokapöydän kauas talvesta.
Avainsana keväisen sadon varmistamiseen on monivuotisuus. Talvehtineet kasvit joiden tarvitsee vain päästä kasvun alkuun, myös valmistuvat paljon nopeammin kuin kylvökset. No, salaattien kasvamista on vaikea odottaa kun kaupan luomusalaatitkin ovat karkeita ja mauttomia verrattuna kasvimaasta nouseviin lajitovereihinsa. Kylvin salaattirivini harson alle muutama päivä sitten, ja ensimmäisiä lehtiä voi alkaa maistelemaan noin kuukauden kuluttua. Siihen asti villivihannekset –jotka myöhemmin kesällä tunnetaan rikkaruohoina- saavat kunnian raikastaa salaattipöytää. Yrtit seuraavat heti versojen perässä. Tuskin on lumi sulanut, kun ruohosipulit, oreganot ja monet muut monivuotiset yrtit jo aloittavat innoissaan uuden kasvukauden. Toisaalla raparperi kasvaa melkein silmissä, eikä aikaakaan kun on taas mistä tehdä piirasta, juomaa ja tietysti raparperikiisseliä. Parsapenkit perustimme tänä vuonna, mutta parin vuoden päästä nekin jo tuottavat tervetulleen täydennykseen  keväiseen pöytään. Salaatin lisäksi aikaista satoa kasvimaalta voi saada esimerkiksi kyssäkaalista, vuonankaalista kevätsipulista ja retiisistä. Meillä kyllä kasvatetaan tänä vuonna vain retiisejä: kyssäkaali ei jotenkin tänä vuonna inspiroinut, ja kun kevätsipulien kasvatus on mennyt joka vuosi pieleen, päätin tyytyä retiiseihin. Tärkeintä on, että unelmieni puutarha, siis sellainen josta voi kerätä satoa koko lumettoman ajan, on jo täällä ja paranee vuosi vuodelta.
Mustaherukka, jonka lehtiä olen tässä noukkinut urakalla, on niitä kasveja joita ei voi olla rakastamatta. Se ei paljon hoitoa kaipaa eikä oikuttele, mutta tuottaa silti upean marjasadon. Flunssantorjuntamehun lisäksi mustaherukoista saa monikäyttöistä hilloa, marmeladia ja likööriä jota kerran maistettuaan ei enää koskaan kaipaa Alkon esanssisia litkuja. Näin keväällä pensaissa kuitenkin ilahduttavat eniten aromaattiset lehdet. Ne sopivat kuivattuina teehen ja kesäiseen Louhisaaren simaan, ja ovat niin sieviä että koristavat jälkiruokia joihin maun antavat vielä viime vuonna tehdyt hillot. Meillä mustaherukkapensaatkin ovat olleet viime vuosina runsastumaan päin. Sievät, tuoksuvat pensaat ovat päässeet koristekasvien vieressä terassiakin reunustamaan. Siinä ne levittävät tuoksuaan kesän iltoihin.
Keväinen puutarha ei vielä täytä koria, mutta sen saapuminen merkitsee silti uuden ajan koittamista. Kausiruokailu on vaikeampaa niille jotka joutuvat ostamaan kaiken ruokansa kaupoista joiden kesä- ja talvivalikoimaa erottaa lähinnä se onko tuotteet kasvatettu koti- vaiko ulkomaisissa kasvihuoneissa. Agraarihenkisille se on kuitenkin hyvä vaihtoehto, ja vaikka iso piha on toki kiva, se ei ole mitenkään välttämätön alkuun pääsemiseksi. Pikkupihaankin mahtuisi mustaherukkapensas ja raparperi, tomaatintaimet ja yrtit pärjäävät parvekkeellakin. Viime vuosina markkinoille on tullut paljon tuotteita ja pienessäkin tilassa pärjääviä kasvilajikkeita. Emme ole enää vain kuluttajia, vaan myös tuottajia. Mikäpä voisi olla sen hauskempaa?

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments