Kasvimaapäivitys

Pakanapalstalla keskusteltiin taas elämän tärkeistä asioista, eli maanviljelyksestä. Myös tuttavia on kiinnostanut viljelysteni vointi, joten taitaa olla päivityksen paikka. Kun lyhyt kevät on taas taittumassa kesäksi, ollaan taas siinä pisteessä että osataan jo sanoa, mitä meillä kasvaa, ja mitä parannuksia tämä kasvukausi on tuonut tullessaan. No, voi meille vielä myöhemminkin kesällä muuttaa pari pensasta tai hedelmäpuuta. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että varsinaisten parannusprojektien aika on keväällä. Kesällä on liian kiire kitkemisen ja ruohonleikkuun parissa. Syksyllä taas korjataan satoa. Ehkä, jos loppusyksy on oikein leuto, jotakin ekstraa ehtii tehdä ennen lumentuloa. Sen varaan ei kuitenkaan kannata laskea.

Hyötytarha näyttää tänä vuonna hyvältä. Isolla kasvimaalla on perunaa (tänä vuonna sekä Siikliä että Rosamundaa), punasipulia, porkkanoita, salaattia, härkäpapua, pensaspapuja, herneitä, valkosipulia, punajuuria, retiisejä ja vuonankaalia. Vielä on vapaana pieni tilkkunen, johon tulee lehtikaalia ja avomaankurkkuja. Kasvimaan laidalla on kohopenkki, jossa kasvaa kesäkurpitsaa, sekä tavallisia vihreitä pitkuloita että erivärisiä ufokurpitsoja.

Raparperista on jo kerätty runsas sato. Yrttimaakin voi hyvin, ja siellä kasvaa sekä monivuotisia, yksivuotisia että toivon mukaan monivuotisiksi alkavia yrttejä. On minttuja, oreganoa, ruohosipulia, rakuunaa, laventelia ja paljon muuta.

Lämpimällä seinustalla kasvaa tänäkin vuonna tomaatteja. Viime vuonna kokeilimme kasvattaa tomaattien seassa jalapenoa, ja pikku jalapenomme osoittautuikin pirteäksi ja tuotteliaaksi kaveriksi. Tänä vuonna tein jalapenolle oman penkin ja hankin useamman taimen. Nyt kolmelle jalapenontaimelle pitää seuraa yksi punainen chili.

Appi on ahkeroinut vanhaa ja rikkinäistä kompostikehikkoa uusiksi, ja se tarkoittaa sitä että tänä vuonna meillä päästään taas kasvattamaan kurpitsoita. Koska kärsimme pahasta kurpitsadeprivaatiosta, meillä on kasvamassa peräti kolmenlaisia kurpitsoita: isoja, vähän pienempiä, ja spagettikurpitsaa.

Puutarha on tullut meille alun perin puolivillinä, eikä ole lähtökohtaisestikaan sen paremmin pieni kuin erityisen helppohoitoinen. Joka vuosi olemme kuitenkin laittaneet sinne jotakin uutta. Tänä vuonna jalapenopenkin lisäksi puutarhaan on kohonnut penkit kymmenelle parsantaimelle ja marjapensaille on nikkaroitu uusia kehikoita. Suurin ja kaunein projekti on kuitenkin ties kuinka monta vuotta hunningolla olleen vadelmamaan kunnostus. Puoliso on ahkeroinut uudet tukipuut, siirtänyt karkuteille lähteneitä vadelmia ja käynyt kaikkialle tunkevan vuohenputkimaton kimppuun sanomalehtien ja hakkeen kanssa.

Mansikkamaan perustaminen näyttää jäävän taas ensi vuoteen. Sen sijaan toivoisin vielä, että saisin perustettua oman penkin hyötykukille. Omassa penkissään kehäkukat ja kamomilla saisivat rauhassa kylväytyä, ja pensaskrassiakin voisi kasvattaa reilusti. Niin, ja sitten haluaisin saada jostakin käsiini minikiivejä, eli kiinanlaikkuköynnöksen marjoja tekevää varianttia. Paikka olisi jo katsottuna. Ja mehiläishoitoon tutustuminen jatkuu edelleen...

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments