Damon Fowlerin tapaus

Paholaisen Asianajaja uutisoi valppaana jo viikko sitten siitä, millaisen sontamyrskyn Bastrop High Schoolin opiskelija Damon Fowler sai aikaan vaatiessaan kouluaan toimimaan Yhdysvaltojen perustuslain mukaisesti ja olemaan pitämättä rukoushetkeä valmistujaisissa. Lain mukaan julkinen koulu ei Yhdysvalloissa (toisin kuin Suomessa) saa edistää mitään uskontoa koulun tai sen edustajien arvovallalla. 

Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Damon on saanut tappouhkauksia –mikä ei ole leikin paikka Louisianan maaseudun aseitarakastavan kansan keskellä. Paikallinen sanomalehti on lähtenyt loanheittokampanjaan, ja jopa yksi Damonin opettajista oli haastattelussa panetellut häntä. Onko siinä kaikki mitä 18-vuotias nuori saa niskaansa laillisuuden puolustamisesta? Ei tietenkään. Myös Damonin omat vanhemmat osoittivat jakavansa yhteisönsä tulkinnan rakkauden uskonnosta. He heittivät poikansa ulos talostaan ja katkaisivat välinsä häneen. Onneksi Damonilla on vanhempia, jo omillaan toisessa osavaltiossa asuvia sisaruksia jotka ovat ottaneet hänet suojiinsa. Ja onneksi on olemassa myös ateisteja jotka ovat tulleet joukolla hänen tuekseen. Henkisesti, käytännöllisesti ja myös taloudellisesti. Yhdysvalloissa, missä yhteiskunnan turvaverkot ovat äärimmäisen huterat ja missä jatkokoulutuksen hankkiminen ei ole mitään halpaa lystiä, vanhempiensa hylkäämäksi yllättäen joutuminen on sekä inhimillinen tragedia että taloudellinen katastrofi joka olisi voinut vaikuttaa Damonin koko tulevaisuuteen. Ateistit ovat tarjonneet Damonille kaikkea majapaikasta ja henkivartijapalvelusta selvään rahaan tulevien lukukausimaksujen kattamiseksi. Kuten Greta Christina kirjoitti: Jos ateistit ovat väkeä joka tekee mitä huvittaa vailla tervettä pelkoa vastuusta jumalan edessä, ilmeisesti he haluavat tukea tarvitsevia ja tehdä uhrauksia ventovieraiden puolesta. Ai niin: rukoiltiinko päättäjäisseremoniassa? Kyllä, ja hartaasti “fuck you atheists”-asenteella, oppilaskunnan edustajan vetämänä. 

Koloistaan on ryöminyt myös niitä joiden mielestä Damon ansaitsi niskaansa sataneen sonnan. Hänen olisi pitänyt ymmärtää oma etunsa. Hänen olisi pitänyt ymmärtää olla ärsyttämättä enemmistöä. Mitä harmia yhdestä rukouksesta oli kenellekään? Miksi sen takia piti häiritä yhteisön rauhaa? Kuten Damonin opettaja sanoi lehtihaastattelussa: "On meillä aikaisemminkin ollut ei-kristittyjä oppilaita. Mutta he ovat olleet hiljaa ja kunnioittaneet enemmistön uskomuksia." No niinpä. Jos laillisuuden puolustamisesta saa kimppuunsa koko yhteisön, koulua ja lehdistöä myöten, teini-ikäisten pysytteleminen hiljaa epäoikeudenmukaisuuden edessä ei ehkä kerro niinkään kunnioituksesta vaan aiheellisesta pelosta oman turvallisuuden ja tulevaisuuden puolesta. 

Miksi Damon ei voinut hymyillä, olla hiljaa ja ajatella että kyse on vain parista minuutista? No, minäpä kerron. Reaalimaailmassa on niin, että laissa ei ole minkäänlaista taikavoimaa. Ei-niin-minkäänlaista. Jos halutaan että maailma toimii yhtään siihen tapaan kuin mitä lakikirjassa –tällä kertaa Yhdysvaltojen perustuslaissa- sanotaan, lain on oltava elävää. Kansalaisten on vaadittava lain suojaa, tuomioistuinten on annettava lainmukaisia tuomioita, viranomaisten on toimittava määräysten mukaan ja niin edelleen. Kaikkien on tiedettävä, mitkä heidän arkeaan säätelevät lait ovat, yritettävä toimia lainmukaisesti ja –tämä on tärkeää- älähdettävä silloin kun lakia rikotaan. Oikeusturvakeinojen käyttäminen ei ole vain kansalaisen keino puolustaa henkilökohtaisia etujaan muita vastaan, vaan myös se tapa jolla oikeusvaltiota pidetään elossa. Maan tapa tai jumalten sana eivät oikeuta rikkomaan lakia. Julkisen vallan toteuttama laittomuus ei ole vain mielivaltaa, vaan tosiasiallisesti maanpetokseen verrattavissa olevaa toimintaa. Usein, kuten Bastropin yhteisön tapauksessa, laittomuus voi jatkua vuosikausia sillä julkinen valta käyttää juuri valtion sille suomaa auktoriteettiasemaa luodakseen illuusion oikeudesta. Ongelma on, että silloinkaan kun laista ei piitata, sillä ei kuitenkaan ole tukenaan tyhjästä materialisoituvaa oikeuden enkelten armeijaa joka pudottelisi kuumia kiviä rikollisten päähän ja hautaisi heidät vuorten uumeniin. Jos julkinen valta lähtee mukaan laittomuuteen eivätkä tavalliset kansalaiset –vaikka sitten oman etunsa uhalla- vaadi laillisen järjestyksen palauttamista, voi tapahtua vaikka mitä hirveää. Esimerkiksi, länsimainen kansalaisten tasa-arvolle perustettu yhteiskunta voi muuttua teokraattiseksi hirmuvallaksi ilman että laista on muutettu riviäkään. Joten ei, Damon Fowlerin tapauksessa ei ole kysymys vain parin minuutin rukouksesta, vaan Fowlerin ja kaikkien amerikkalaisten oikeudesta elää lakeja kunnioittavassa yhteiskunnassa.

On tietysti niin, että täydellisessä maailmassa yhteiskunnan instituutiot ovat aina juuri niin oikeuden puolella kuin lainsäätäjä on ajatellutkin. Valitettavasti, täydellinen maailma taitaa sijaita jossakin multiversumin syrjäisemmässä kolkassa. Laillisuuden ylläpitämisen arjessa tulisi olla tavalliselle kansalaiselle soveltuva tehtävä. Bastropin kaupungissa on Fowlerin lisäksi muutama ateisti, mutta heidän antamansa tuki Fowlerille on hiljaista. He eivät uskalla astua esiin, ja kun näkee mitkä seuraukset oikeuden vaatimisesta Fowlerille on jo tähän mennessä ollut, on heitä vaikea tuomita jyrkästi. Se tekee tilanteesta entistä pelottavamman. Maailma on oppinut nyt tuntemaan Bastropin kaupunkina, jossa perustuslain puolustaminen edellyttää poikkeuksellista rohkeutta ja uhrautuvaisuutta. Voiko yhteisölle tapahtua mitään pahempaa?

posted under , , |

3 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

No johan on! Että omat vanhemmatkin ylireagoivat NOIN pahasti! :( Mutta uskovat, seurakunnat ja kirkot jne. ovat pahimpia selkäänpuukottajia. Sitä todistaa myös Haamupolonkin kohtalo... Pitäisikö minun vihdoin erota kirkosta?!

Onneksi en ole amerikkalainen.

Saara kirjoitti...

Sanoisin, että jos et usko kirkon opetuksiin etkä halua tukea sen toimintaa (ml. lapsityö ja lähetystyö), kannattaa erota.

sasita kirjoitti...

Tämä oli kyllä jokseenkin mykistävä tapaus. Jösses. Ensimmäiseksi mielensä pahoittaa pojan kokeman painostuksen takia. Omien vanhempien hylkäys on missä hyvänsä iässä tavaton kolaus, etenkin kun hylätyksi tulee niinkin perustuksellinen asia kuin omat perimmäiset arvot ja oikeustaju. Toinen kova juttu on tämä valikoiva laintulkinta. Jos tämä kylmäävän välinpitämätön asenne lakeihin ja niiden tulkintaan leviää laajallekin, alkaa yhteiskuntarauha natista. Tässä ravistellaan perustuksia.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments