Vapaudesta olla sellainen kuin vapaan ihmisen tulee olla, osa 3: Emme ole klooneja

Eve summasi tässä pitkässä kommentissaan useimmat argumentit huntukiellon puolesta. Koska huntukielto käy hyvin esimerkiksi aikuiseen ihmiseen kohdistettavasta paternalismista ja naisen oikeudesta päättää omasta ruumistaan, aihetta sopii hyvin ajatella huolellisesti. Itse olen edelleen eri mieltä kuin Eve...

Kyllä kasvojen peittäminen on minustakin outoa, ja näin tekevän ihmisen kanssa kommunikoiminen olisi ainakin aluksi kummallista. Mutta nämä ovat ikiomia asenneongelmiani, eikä minulla ole oikeutta pakottaa toista ihmistä toimimaan vastoin tahtoaan sen vuoksi. Riistän toiselta ihmiseltä hänen vapautensa jos sanon että hän on vapaa vasta kun käyttäytyy niin kuin vapaa ihminen minun mielestäni käyttäytyy. Miksi kenenkään tarvitsisi alistua minun mielipiteisiini?

Tietysti maailmassa on naisia jotka pakotetaan peittämään kasvonsa. Maailmassa on muuten myös runsaasti naisia jotka ajattelevat että heidän on pakko laihduttaa jatkuvasti saavuttaakseen hyväksyntää yhteisössään. Sosiaalisia paineita on aina, ja joidenkin kohdalla ne ovat suuria. Omaan kulttuuriimme kasvaneina emme vain aina huomaa helposti niitä normeja jotka meitä lain lisäksi rajoittavat. Se että emme tiedosta kaikkia niitä rajoitteita joita tottelemme, ei kuitenkaan riitä tekemään meistä objektiivisia havaitsijoita. Itse en tuomitse sen paremmin kaiken peittämistä kuin paljastamistakaan, vaan puolustan ainoastaan jokaisen oikeutta päättää itse omasta ruumiistaan ja siitä mitä kenellekin näyttää. Se että joku pukeutuu minun mielestäni typerästi, rumasti tai epämukavasti, oikeuttaa minut muodostamaan esteettisen mielipiteen, mutta ei pakottamaan ketään noudattamaan käsitystäni siitä mikä on kaunista ja sopivaa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta koristaa minun maailmaani. Itse kärsin toisinaan mielelläni epämukavuutta ja nilkannyrjähdysriskin korkeiden korkokenkien muodossa. Miksi tämä on ok, mutta sen laatuiset epämukavuudet jotka niqabista todennäköisesti aiheutuvat ovat automaattisesti suuren luokan ihmisoikeusloukkaus? Miksi ihmisen on hyväksyttävää kärsiä epämukavuutta esteettisen mielihyvän tai silkan huvin vuoksi, mutta epämukavuuden kärsiminen siinä toivossa että saa jumalallisen palkkion on kauhistus? Emmekö näin ajatellessa arvioi toisia ihmisiä kuin itseämme: minä en kyllä ikinä näkisi vaivaa tai kärsisi jumalallisen palkkion toivossa? Entä miksi on hirveä asia, jos jonkun suku tai aviomies alistavat ihmistä, mutta yhteiskunnan toteuttamana alistamisessa ei ole suurempaa ongelmaa? Ainakin itse olen liberaalina ajattelijana sitä mieltä että alistaminen on aina pahasta, ja pakon tulee yhteiskunnassakin olla viimesijainen keino jota on käytettävä vasta kun mikään muu ei auta jonkin konkreettisen hyvän turvaamiseksi tai heikkojen suojelemiseksi. Toiset ihmiset eivät ole kloonejani, vaan heillä voi olla ihan toiset arvot, toisessa järjestyksessä. Ennen kuin voimme järkevästi keskustella siitä kenen arvot ovat parhaat, meidän tulisi ymmärtää jotenkuten kaikkien arvoja ja järkeilyä eikä lähteä siitä että oma ajattelutapamma on ainoa jossa on vähänkään järkeä. Lähestymme puolueettoman moraalituomarin asemaa vasta kun ymmärrämme, missä kaikissa suhteissa emme ole puolueettomia. Itse en ymmärrä erityisen hyvin kasvojaan peittävän ihmisen kulttuurista kontekstia tai järjenjuoksua. Toisaalta tiedän, että ihminen voi toimia omituisesti sellaisista syistä jotka eivät tule mieleeni ollenkaan, ainakaan ennen pitkällistä pohdiskelua. Jos oletan tietäväni, miksi joku toimii niin kuin toimii ennen kuin olen käynyt kysymässä häneltä itseltään, saatan erehtyä pahastikin.

Toisaalta, vetoaminen siihen etteivät länsimaiset naisetkaan ole eräissä islamilaisissa maissa vapaita pukeutumaan länsimaisittain ei ole perustelu kieltää niqab vapaassa Euroopassa. Emme kai halua vajota samalle tasolle kuin maailman takapajuisimmat valtiot? Jos kritisoimme muita naisten pukeutumisen rajoittamisesta, miten ihmeessä olemme moraalisesti parempia jos itse rajoitamme naisten pukeutumista? Käsittääkseni moraalinen ihminen ei koe ongelmaksi sitä että hän kohtelee muita paremmin kuin odottaa itseään kohdeltavan. Emmehän tee hyviä tekoja vastapalvelusten toivossa vaan siksi että hyvä on itsessään arvokasta. Jos saudit haluavat alistaa vaikkapa maahan tulevia suomalaisia naisia, meillä on edelleen vapaus kohdella maahamme tulevia saudinaisia paremmin. Moraalia ei voi pakottaa kenenkään kurkusta alas, ainoastaan ulkonaiseen käyttäytymiseen voi ehkä vaikuttaa pakolla. Jos haluamme opettaa humanistisia arvoja, meidän on tärkeintä näyttää, mitä vapaus ja kunnioitus merkitsevät. Pakottaminen sopii esimerkiksi näiden arvojen kanssa yhteyteen tosi huonosti. Ajatus, jonka mukaan pahasta tulee maksaa samalla mitalla, on ollut monen sodan alussa. Sen sijaan hyvä ei koskaan köyhdytä tekijäänsä.

Hunnun väittäminen alistamisen symboliksi on ongelmallista, sillä niin ajatellessamme saatamme tehdä omasta tulkinnastamme objektiivisen tosiasian. Näin käy erityisen helposti silloin jos kritisoimme vieraita kulttuureita (ja ei, tästä ei nyt pidä päätellä että olisin relativisti jonka mukaan tekoja on arvioitava vain oman kulttuurisen kontekstin sisällä) joita emme tunne tai ymmärrä. Kuinka moni meistä edes vilpittömästi haluaa ymmärtää islamia? Kannattaako jokainen rippiristiä kantava ristiretkiä, noitavainoja ja aborttilääkäreitä murhaavia evankelisia fundamentalisteja? Ei tietenkään, runsas kokemuksemme osoittaa että näin ei ole. On vaarallista olettaa että symbolit merkitsevät käyttäjälleen samaa asiaa kuin itselle- silloin emme enää näe ihmistä symbolin takana. Se ei ole symbolin käyttäjän vika vaan katsojan vika. Ihminen voi lopulta vaikuttaa vain rajallisesti siihen mitä muut hänestä ajattelevat. Paljon enemmän voi vaikuttaa omaan ajatteluunsa.

Harvalla tavallisella eurooppalaisella on islamista ja sen hartaista harjoittajista vastaavan tasoista omakohtaista kokemusta kuin kristinuskosta. Viimeaikainen yhteiskunnallinen keskustelu Suomessa osoittaa, etteivät läheskään kaikki suomalaiset kovin hyvin edes tunnista kristillistä vallankäyttöä yhteiskunnassamme, puhumattakaan siitä että osaisi erotella esimerkiksi kristillisperäistä etiikkaa yleisestä etiikasta. Useimpien meistä käsitys islamista on toisen käden tietoa. Käsi ylös, kuka tietää mitä eroa on hanafeilla ja shäfeillä, suufeilla ja salafeilla? Kuinka moni tietää edes, mitä islamin keskeiset opinkappaleet ovat ja miten esimerkiksi malesialaisen yhteiskunnan islam eroaa irakissa harjoitetusta? Väitän, että paljon harvempi kuin on niiden ihmisten määrä jotka tietävät mielestään kaiken mikä islamista on tiedettävä voidakseen muodostaa siitä selvän ja horjumattoman mielipiteen. Symbolit sijaitsevat niitä tulkitsevien ihmisten päässä. En sano, etteikö selviä mielipiteitä saisi olla, ainoastaan että meidän pitäisi varoa muodostamasta niitä ennen kuin olemme hankkineet aiheesta tietoa.

Musliminaisten vertaaminen häkkilintuihin on myös ontuvaa. Häkkilintu on ihmisen armoilla oleva eläin (filosofit sanovat usein "moral patient") eli olio jota kohtaan meillä voi olla moraalisia velvollisuuksia, mutta jolta me emme voi järkevästi vaatia moraalisten velvoitteiden täyttämistä. Ajatus siitä että aikuinen ihminen olisi moraalinen patientti uskontonsa perusteella, on puhdasta paternalismia. Sitä paitsi huntukiellolla ei tarjota vapautta. Niin tehtäisiin esimerkiksi tiedottamalla naisille yhteiskunnan tuesta johon he ovat oikeutettuja. Hunnuttautumisen kieltäminen pakolla on kuitenkin loogisesti aivan sama asia kuin naisen pakottaminen peittämään kasvonsa: molemmissa tapauksissa kavennetaan vapautta valita. Itse epäilen, että jos joku on todella alistettu tai hän peittää kasvonsa vakaumuksen vuoksi, kielto saattaa sulkea nämä naiset koteihinsa. Poissa silmistä, poissa mielestä? Jos huntu on uhrien symboli, eikö ole ongelma poistaa uhrit näkyvistä, niin että meidän on entistä vaikeampi löytää apua tarvitsevia ja tarjota heille apua?

Lopuksi, korostaisin vielä sitä että tarkoitus ei vieläkään pyhitä keinoja. Jos pakko ja alistaminen ovat pahasta, ne ovat pahasta myös silloin jos itse pakotamme ja alistamme jostakin hyvästä syystä. Jalot päämäärät eivät oikeuta pienempien vääryyksien tekemistä, vaan asiat ovat tosiaan niin hankalasti että meidän tulisi keksiä, miten tavoittelisimme jaloja päämääriämme jaloin keinoin. Jos emme voi saavuttaa jotakin hyvää päämäärää hyvin keinoin, sitten voi olla parasta luopua sen tavoittelemisesta toistaiseksi ja miettiä,josko voisimme tehdä hyvää jollakin muulla tavalla (parannuskohteitahan ei maailmasta puutu…) Täytyy muistaa, että päämäärät eksistoivat aina mahdollisissa maailmoissa: ne ovat jotakin jonka ehkä saavutamme jos kaikki menee hyvin, mutta se on aina epävarmaa. Teot ovat paljon todellisempia. Jos painostamme ja pakotamme siinä toivossa että näistä teoista seuraa jotakin hyvää, hyvän toteutuminen on epävarmaa mutta painostus ja pakottaminen putkahtavat eksistenssiin heti kun olemme tehneet niitä ilmentäviä tekoja.

Esimerkiksi alistettujen musliminaisten tapauksessa voisimme parantaa tilannetta varmasti monella muullakin tavalla kuin huntukiellolla- esimerkiksi parantamalla heidän sosiaalipalveluitaan tai vain yrittämällä suhtautua heihin ystävällisesti niin ettemme osaltamme myötävaikuttaisi siihen että joku avun tarpeessa oleva hädänalainen tuntee että jos hän jättää alistavan kulttuurinsa, hän jää aivan yksin ja tyhjän päälle. Syrjimisen ja eristämisen sijaan voisimme huolehtia vaikka siitä että hunnutetutkin naiset tuntisivat olonsa mukavaksi seurassamme- niin että jos he sattuisivat olemaan se alistettu nainen, heille olisi mahdollisimman helppoa hakeutua turvaan sinä päivänä kun he niin uskaltavat tehdä. Jos joku haluaa esimerkiksi kasvohuntua käyttämällä tai muuten eristäytymällä pystyttää väliimme aidan, se on hänen valintansa. Vaikka kunnioittaisimme hänen oikeuttaan valita niin, olemme edelleen vapaat tekemään omat valintamme. Voimme pitää aidan omalta puoleltamme mahdollisimman matalana ja toivoa että lempeytemme, ystävällisyytemme ja kärsivällisyytemme ehkä jonakin päivänä osoittaa vääriksi ne ennakkoluulot joita tällä ihmisellä mahdollisesti on meidän kulttuurimme edustajia kohtaan. Toinen voi rakentaa aidan, mutta meidän ei ole pakko osallistua talkoisiin.

8 kommenttia:

WeirdRockStar kirjoitti...

PFFFFFFFTTTTTTTTTTT!
Jos ihmiset tekisivät enemmän niin kuin juuri itse haluavat ja jeesustelisi vähemmän, olisi tämmä pallo rauhaisampi paikka asua ja elää.
Jos joku haluaa pukeutua huntuun, pukeutukoon huntuun! Motiivit ja periaatteet sen takana kuuluvat asua kantavalle henkilölle. Itse ilkamoiden metsästän viiden tuuman korkoja ivallisesti naruaen tämän maailman ritilöille ( paitsi että miksi niitä ei tehdä pienempireikäisiksi? Kyllä se lämmin ilma pienemmistäkin lävistä pääsisi läpi! ) ja jos se jotakin häiritsee, oma moka. Ei nappaa. Toisaalta, yhteiskunnassamme varmasti vähemmän vieroksutaan korkeita korkoja kuin peittävää pukeutumista, että se siitä.
On hyvin helppoa länkyttää itsensä puuduksiin muista maista ja kulttuureista ja kantaa oikeamielisyyden loistetta otsassaan. On aivan eri asia asua, elää ja kokea näitä kulttuureja. Vaikka arvomaailma ei ulkoisesti vastaakaan omaa henkilökohtaista maailmaa, ei se tee siitä yhtään huonompaa. Holhoaminen haisee.
Islamissa on paljon hyvää ja kaunista, kuin myös muissa suurissa valtauskonnoissa. Kaikissa peileissä on aina kaksi puolta.
Ne Islaminuskoiset ystävät, mitä olen tavannut elämäni varrella, ovat hienoja ihmisiä. Joka ikinen henkilö. Opin heiltä paljon, kiitos siitä heille.
Eri kulttuuritaustoista tulevat henkilöt voivat hyvinkin saavuttaa keskinäisen kunnioituksen, ottamalla huomioon toistensa tavat ja periaatteet. Kysymys on huomaavaisuudesta.
Hyvä kirjoitus jälleen, Saara!

Saara kirjoitti...

Kiitos! Niin, minua jaksaa rajattomasti ihmetyttää se että jos olemme varmoja siitä että oma käsityksemme on hyvä ja oikea, miksi usko siihen että tämä hyvä osaisi puhua omasta puolestaan tuntuu loppuvan jo alkumetreillä. Jos olemme vastaansanomattoman oikeassa, mihin pakottamista ja sanktioita tarvitaan?
Ja jos toinen on kerta kaikkiaan kykenemätön tajuamaan oikeassa olemistamme, eikö hän ole silloin moraalinen patientti, siis syyntakeeton olento jota voimme ehkä holhota (ellei se ole pikemminkin jonkun toisen velvollisuus) mutta emme tuomita?

Minun logiikallani, jos saamme holhota, emme saa tuomita, jos saamme holhota vain vähäsen, emme saa tuomita ankarimman mukaan, ja jos saamme tuomita, emme saa holhota. Jos haluamme sekä holhota että tuomita, meidän ei todennäköisesti pitäisi tehdä kumpaakaan.

WeirdRockStar kirjoitti...

Totta.
Kaikesta samaa mieltä.

( huomaan tehtailevani kirjoitusvirheitä aina tuohtuesani.Täysin riippumatta siitä, onko tuohtumukselle perusteltua syytä edes. )

Eve kirjoitti...

Yhteiskunnissa on kaikenlaisia kieltoja ja sääntöjä. Erilaisista naisen alistamisen mekanismeista on minua viisaammat kirjoittaneet hyllymetreittäin kirjoja, joten en laajenna kommenttiani siihen. Pohdin vain Ranskan kasvojenpeittämiskieltoa. En arvostele tässä esimerkiksi Saudi-Arabian tai talebanien sukupuoliapartheidia, mutta olen sitä mieltä, että myös länsimaisessa yhteiskunnassa voidaan asettaa kieltoja ja rajoituksia ihmisten käyttäytymiselle, jos kieltoon on perusteltu syy. Yksinkertaistetusti olen siis sitä mieltä, että kyllä tarkoitus vähän pyhittää. Mikä tahansa kielto ei automaattisesti ole huono asia. Se on käynyt tässä jo aluksi ilmi, että mielestäni kasvojenpeittämiskielto ei ole huono asia. Ei tosin siitä syystä, että niqab olisi epämukava tai mielestäni ruma tai kummallinen tai että muut maat vaativat omien sääntöjensä noudattamista niiden alueella. Käsittääkseni kasvojen peittäminen ei ole olennainen osa kaikkia islamin suuntauksia, jotkut jopa sanovat, että se on enemmänkin kulttuuriperinne. Ja kyllä, en tiedä suufilaisuuden ja shiialaisuuden eroja tai kaikkia niitä yksityiskohtia, mitkä erottaa Iranin islamin Egyptin islamista. Mutta tästähän ei ollutkaan kyse, vaan siitä mitä Ranska on tehnyt. Olen sitä mieltä, että kielto on viesti siitä, että tässä yhteiskunnassa naisen kuuluu saada näkyä yhtä paljon kuin miehen, mitä pidän yhtenä tärkeimmistä yhteiskunnallisista arvoista. Lisäksi pidän sitä myös tarpeellisena viestinä. Eräänlaisena vapauden puolustamisena, kyllä. Mielestäni suvaitsevaisella yhteiskunnalla voi ja ehkäpä pitääkin olla valmius puolustaa tiettyjä arvoja vaikkapa kieltämällä niiden ydinsisällön rikkominen. Ei se merkitse sitä, että pitäisin länsimaista yhteiskuntaa täydellisenä tai että länsimaissa yleinen laihuuden ihannointi olisi mielestäni oikein. Se ei myöskään tarkoita sitä, että islam olisi mielestäni kategorisesti kauheaa tai hirveämpi kuin muut uskonnot.

Mutta miksi siis ei riitä, että vaan jäisi odottamaan arvojen puhuvan puolestaan? Kyllä minä pitkälti uskonkin esimerkin voimaan. Toisaalta uskon myös siihen, että joskus niiden aktiivinen puolustaminen on paikallaan.

Häkkivertausta käytin pohtiessani valinnanvapauden ongelmaa, sitä, että subjekti tekee aina valinnan omista lähtökohdistaan ja senhetkisen tiedon pohjalta. En väitä tietäväni kasvojaan peittävää naista paremmin, mikä juuri hänelle on hyväksi. Toki yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että ihminen voi sitä paremmin, mitä aidompana se uskaltaa itsensä muille näyttää. Ujona myös tiedän, miten vaikeaa se on. Mutta vertauksen avulla pohdin, miten vapaata peittämisen valitseminen oikeasti on, jos se on aina ollut ainoa vaihtoehto. Se tuli sittemmin selväksi, että toisen vaihtoehdon näkemiseen pakottaminen on holhoavaa.

Alistettujen puolesta ja heidän päidensä yli puhutaan tässä paljonkin, en usko olevani ainoa. Ne, jotka ovat oikeasti pakotettuja peittämään kasvonsa, eivät ehkä ylpeinä ilmoita vastustavansa kieltoa. Sitä, miten kielto heidän elämäänsä vaikuttaa, emme tiedä. Voi olla, että se syrjäyttää heidät entisestään.Voi olla, että joku saa siitä pienen voimautumisen tunteen ja hyvän syyn jättää huntu kotiin. Emme tiedä, koska he eivät ole osallistuneet asiasta käytävään keskusteluun.

Saara kirjoitti...

Ymmärtääkseni kasvojen peittäminen on eräiden islamin tulkintojen mukaan pakollista tai kiitettävää, vähemmistösssä olevien liberaalien tulkintojen mukaan se ei kuulu islamiin. Mutta: mitä sitten jos niqab ei ole islamin mukaan pakollinen? Onko (yleensä asiantuntemattomilla) ei-muslimeilla oikeus päättää siitä mikä on islamin uskon oikea oppi ja sisältö? Entä miksi on vaikea ymmärtää, että jotkut ihmiset haluavat tehdä pakollisten tekojen lisäksi myös ei-pakollisia mutta kiitettäviä asioita? Minusta sellainen ei ole välttämättä fundamentalismia vaan kyse voi olla myös ihmisen hartaudesta ja pyrkimyksestä kehittää itseään. Ajatus siitä että uskonnon ydintä ovat pakot ja ehdottomat velvollisuudet, ja että uskonnollisesti maltillinen ihminen on ihminen joka menee aina siitä mistä aita on matalin, on jotenkin outo. Kaikkien ihmisten tavoite ei ole vain täyttää uskontonsa minimivaatimuksia, vaan joillekin uskonto on yksi keino pyrkiä hyvään. Se on lähtökohtaisesti kiitettävä tavoite. Jos hartaus on jollekulle hyve, tämä ihminen päätyy väistämättä käyttäytymään tavoilla jotka ovat maallistuneesta näkökulmasta outoja ja rajoittaviakin. Ymmärtääkseni hartaiden muslimienkin joukossa on tällaisia ihmisiä.

Estääkö niqab naista näkymästä yhteiskunnassa kuten miestä? Ei, vaan ainoastaan teot jotka voivat sulkea hunnuttautujat pois julkisesta tilasta voivat tehdä niin. Niqab on yksi pukeutumisvaihtoehto. Hunnuttautuja on vaativa keskustelukumppani. Hänestä näkyy vain mieli ja kuuluu ääni. Niqab ei kuitenkaan estä ketään sanomasta mielipidettään. Ainoastaan ihmisten ennakkoluulot jotka saavat heidät sivuuttamaan kasvonsa hunnuttaneen, voivat sen tehdä. Tähän jokainen voi vaikuttaa, ei ainoastaan hunnuttautuja. On meidän velvollisuutemme kohdella jokaista ihmistä lähtökohtaisesti ihmisenä joka ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi- ulkomuodosta riippumatta. Entä onko ihminen ”aidoimmillaan” alaston? Vähentääkö esimerkiksi meikkaaminen aitoutta? Ei minusta. Minusta ihminen on aidoimmillaan silloin kun hän on itsensä ja omien arvojensa näköinen. Jos jonkun arvoja ilmentää parhaiten niqab, silloin tämä ihminen on aidoimmillaan hunnutettuna, ja hänen pakottamisensa näyttämään itsestään enemmän piilottaa jotakin siitä millainen tämä ihminen sisimmässään on. Jokaisella on oltava oikeus ilmentää arvojaan ulkomuodollaan. Miksi vain kaupallisilla, sekulaareilla arvoilla tulisi olla oikeus näkyä katukuvassa? Miten ihminen on vapaa jos hänen ulkoasunsa tiedottaa hänen palvovan Calvin Kleiniä mutta kahlittu, jos hänen ulkomuodostaan voi päätellä hänen palvovan Allahia?

Minusta hunnuttautumiskielto rikkoo länsimaista perusarvoa, nimittäin yksilön vapautta ja oikeutta päättää omasta ruumiistaan. Vapauteen kuuluu myös tietty vastuu itsestään. Jos pidämme naisia aidosti tasavertaisina miesten kanssa, he eivät tarvitse erityistä holhousta pukeutumisasioissa vaan meidän on luotettava heidän kykyynsä käyttää halutessaan niitä oikeuksia joista he ovat tietoisia. Velvollisuutemme on kertoa tasa-arvosta ja yhteiskunnan tarjoamasta suojasta alistamista vastaan ja huolehtia että yhteiskunnan apu on helposti saatavilla. Länsimainen ihmiskäsitys ei kuitenkaan voi järkevästi lähteä siitä että aikuinen nainen olisi joku jota yhteiskunnan tulee holhota. Voimme tehdä alistetuille pakenemisen helpoksi, mutta aloitteen ja tahdonilmaisun on tultava ihmiseltä itseltään.

Niqabia käyttävät erilaiset naiset erilaisista syistä. Joidenkin on pakko. Kaikkien ei ole- esimerkiksi länsimaissa niqab on usein käännynnäisten valinta. Miksi näiden naisten kärsimys olisi arvotonta? On todennäköistä että länsimaassa enemmistö hunnuttautujista on vapaaehtoisia. Ranskassa tapahtuva huntukielto ei yhtään paranna Afganistanissa asuvien naisten oikeuksia, joten kaukaisiin vääryyksiin vetoaminen ei ole hyvä puolustus kiellolle Ranskassa. Epämääräinen solidaarisuuden ele on vain pieni hyvä. Oikeuttaako se naisen ruumiiseen puuttumisen pakolla? Ei minusta.

Saara kirjoitti...

Olet oikeassa siinä että keskustelussa ei ole paljon kuultu niqabia käyttävien naisten mielipiteitä. Onko heiltä edes kysytty? Vai ajatellaanko että heillä ei ole kuitenkaan mielipiteitä tai että väärät mielipiteet ovat aivopesun tulosta jota ei tarvitse noteerata? Itse olen ollut havaitsevinani tällaista asennetta keskustelussa. Minusta alistavinta mitä aikuiselle naiselle voidaan tehdä, on sanoa että hänen mielipiteensä on huomioimisen ja kunnioittamisen arvoinen vasta kun se on oikea.

Eve kirjoitti...

Jännä tilanne, olen periaatteessa samaa mieltä Saaran kanssa kaikkien argumenttien osalta, mutta lopputulos eli Ranskan säätämän kiellon tuomitseminen silti vähän tökkii. Tämä epäloogisuus hämmentää itseänikin, ja siksi kai olen ollut niin aktiivinen kommentoimaankin.

Saara kirjoitti...

Tuo on tuttu tunne! Minulla tuollainen tökkiminen on yleensä merkki siitä että asiaa pitää ajatella vielä lisää. Tule sitten kertomaan, jos mieleesi tulee vielä jokin ajatus :) Tämäkin on kuitenkin monimutkainen kysymys, ja sellaisen pohdiskelemiseen käytetty aika on aina viisas sijoitus.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments