Läpi pimeän talven me odotimme sinua. Maaliskuun vaihtuessa kalenteriin ja lumen yhä sataessa meidän teki jo mieli kuiskia, olitko unohtanut meidät kokonaan. Mutta maltoimme mielemme. Odotimme hiljaa ja kärsivällisesti, niin kuin ihmeitä on odotettava, mutta nyt kun olet täällä taas huomaamme ettemme jaksa odottaa kevättä enää minuuttiakaan.

Läpi pimeän talven me katsoimme kaivaten kalpeaa valoasi joka vaivoin kiipesi horisontin yli. Lumi kasaantui oksillemme, se nousi ympärillemme kinoksiksi joita pitkin jänikset kiipesivät nakertamaan meitä.

Maaliskuun koittaessa emme nähneetkään ihmisiä jotka olisivat tulleet leikkaamaan meistä taas kauniita ja terveitä. He eivät päässeet luoksemme lumen läpi. Nyt kun olet täällä, loistavana ja lämmittävänä, heillä on yhtäkkiä kädet täynnä työtä. Kuukauden urakka on puristettava pariin ahkeraan viikkoon.

He kiipeilevät ja leikkaavat, pyörivät ympärillämme, herättävät meidät kevään tanssiin. Puiden ja niiden hoitajien tanssi on hidas mutta sulokas, se jättää tanssijoihin naarmuja, tuntuu käsivarsissa ja koettelee vanhaa kaarnaa. Kun tanssi on ohi, latvuksemme on taas keveä ja kaunis ja olemme valmiit kantamaan kaiken minkä uusi kasvukausi tuo tullessaan.

Tanssiaisiimme tulee soittamaan orkesteri jonka muusikot tuovat terveisiä kaukaisilta mailta joissa pitkä talvi oli vain kaukainen aavistus: mustarastas ja peippo, kottarainen ja punarinta ovat saapuneet ja tuoneet mukanaan laulun.

Saapui aurinko, ja lumen alta paljastuu elävä maa.