Guards of glory and of might, red as blood and black as night

eli uudet seitsemän asiaa minusta

Weirdrockstarin haaste tuli hyvään väliin. En lähetä haastetta taaskaan eteenpäin, mutta seitsemän asiaa voin kyllä kertoa.

1.Toissapäivänä oli hetken aikaa oikein idyllinen rouvaolo. Seisoin keittiössä kukallisessa essussani ja vaivasin sämpylätaikinaa jauhot pöllyten. Sitten tajusin hyräileväni Turisaan March of the Varangian Guard: ia. No, kyllä minun täysjyväsämppärini soturinkin tiellä pitäisivät.

2. Eilen nähtiin taas ettei minusta ole periaatteen ihmiseksi. Ovikelloa tuli soittamaan kaksi jehovantodistajaa jotka tahtoivat käännyttää minut, joten päätin siltä istumalta tehdä poikkeuksen yleiseen sääntööni etten käännytä ketään. Sitä paitsi nämä olivat urheita: toisin kuin edelliset jehovantodistajat, he eivät perääntyneet ilmoittaessani syvällä äänellä, että meillä palvotaan vanhoja jumalia. He olivatkin kiinnostuneita suomenuskosta, joten kerroin heille hiukan sen perusteista. Muistin myös mainita iloisista ja monilukuisista vuodenkierron juhlista (Jehovan todistajathan juhlivat lähinnä häitä ja hautajaisia. Raukkaparat. Vakkajuhlista kerroin vain hyvin yleisluontoisesti.) He olivat myös kiinnostuneita kosmologiasta. Mikäs sen hauskempaa! Sain hyvän tilaisuuden tehdä käännytystyötä myös tieteellisen maailmankuvan ja metodologian puolesta ja jakaa maailmankaikkeuden alun fysiikan tiedonmurusiani. Luulen, että tuplakäännytykseni tepsi ainakin paremmin kuin se käännytys jonka he olivat varanneet minulle.

3. Tässä vaiheessa tarinaa alan olla tosi iloinen siitä että olen kirjoittanut tätä blogia jo jonkun vuoden, niin että ainakin vakiovieraat tietävät että oikeasti olen täysjärkinen, hillityn analyyttinen persoona joka elää rauhallista ja enimmäkseen harmitonta pikku elämää tungettuna turvallisesti Uudenmaan peräkylään.

4. Peräkylästä tuli mieleeni, että en muuten ole ikinä Pientilalle saapumisen jälkeen ollut fyysisesti yhtä huonossa kunnossa kuin mitä nyt olen. Maratonflunssa painoi yleiskunnon pohjalukemiin, joten auringon palattua olen taas komentanut itseni kuntokuurille. Onneksi olen hiukan urheilullisempi kuin miltä näytän, eikä tapanani ole luistella treenistä sitten kun olen ylipäätään muistanut merkitä sellaisen puuhan ohjelmistooni. Sitä paitsi, minulla olisi kunnolle käyttöä. Puidenleikkuun myötä puutarhatyöt ovat palanneet arkeen, ja sen lisäksi lenkkipolku kutsuu. Lenkillä käydessä voin kurkistella, miten puutarhatyöt muualla Virkkalassa etenevät. Itse asiassa, minun pitäisikin hilpaista lenkille ihan tuota pikaa sillä velvollisuus kutsuu...

5. Olen nimittäin näissäkin vaaleissa vaalivirkailija. Sen lisäksi olen viime aikoina kerännyt pari yllättävää mutta kivaa meriittiä. Miinuspuolena on, että esittäytymiskammon lisäksi myös työhaastattelukammo on kehitteillä, vaikka minulla ei olekaan näköpiirissä mitään työhaastattelua muistuttavaa. Muistan, että minulla oli jo parikymppisenä uskottavuusongelmia työhaastatteluissa. Asiathan eivät ole sittemmin helpottaneet. No, ehkäpä joku työnantajakandidaatti ilmaantuu blogin kautta tai jotain. Kyllähän täällä käy lukijoita mielenkiintoisista paikoista…

6. Olemattomien töiden, puolivalmiiden artikkelien, yhteiskunnan mädännäisyyden ja muun vakiostressin lisäksi olen syvästi huolissani siitä tuleeko V 2009:stä kolmatta kautta. Kakkoskausi päättyi cliffhangeriin. Mikä tuotantoyhtiöitä nykyään vaivaa? Jotain ihme Lostia tehdään sata kautta, mutta sarjoja joissa on kaikki klassikkoelementit (dinosaurusmaisia liskoja, avaruusaluksia, erikoistehosteita, alienien invaasio JA räjähdyksiä) ja vielä hyvät soundtrackit jätetään roikkumaan ja peruutellaan ihan miten sattuu.

7. Minusta on ihan selkeästi tullut vanhentuessani tunteikkaampi. Tai ainakin ilmaisen tunteitani enemmän. Luulen, että muutos on tapahtunut perusturvallisuustilanteen parannuttua. Ehkä sekin vaikuttaa, että olen lakannut stressaamasta siitä mitä ihmiset minusta mahtavat ajatella huomattuani että tekemisilläni ja tekemättä jättämisilläni on sen kanssa vain vähän tekemistä. Tai siitä että filosofian harjoittaminen on niin tunneintensiivistä puuhaa.

1 kommenttia:

WeirdRockStar kirjoitti...

Juu. Vanhempana on vinhempi.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments