Elämän edellytyksistä

Aloin kasvatella herneenversoa poskiontelossani jo siinä vaiheessa kun siirtonurmikot, ylisuuret terassit ja kiveykset alkoivat äänekkäiden mainoskampanjoiden tukemina vallata tilaa suomalaisessa pihamuodissa. Kuollut on helppoa, elämä monimutkaista, työlästä ja vaateliasta, siis suosikaamme kiveä ja painekyllästettyä puuta, peittäkäämme istutukset soralla ja suodatinkankailla ettei yksikään luonnonvarainen kasvi pääsisi häiritsemään neuroottisen kliinistä tunnelmaa joka toki sopii puutarhaan siinä missä yhteiskuntaan sen rajojen takana. Tunnustan sen nyt julkisesti: ei olisi pitänyt. Idealisti kun olen, ärsyynnyin ihan liian aikaisin. Se mitä olisi pitänyt tehdä, olisi ollut säästää kaikki ahdistuksen rippeet niille pihanomistajille jotka turvautuvat uutuustuotteeseen, Lazylawn-tekonurmikkoon. Tänä päivänä vaivattomuus on in eikä rasittavissa ja likaisissa puutarhatöissä tahdo kukaan viettää aikaa ainakaan säännöllisesti, joten suomalaiseen puutarhakulttuuriin ajetaan ihannetta puutarhasta joka on siisti ja kuollut. Minun olisi pitänyt tajuta, ettei siirtonurmikko suinkaan ole vielä viimeinen sana helppohoitoisten, siistien ja kuolleiden pihojen saralla. Johdonmukainen seuraava ajatus on havaita, että kun pihan kuorii vanhasta nurmikosta ja tilalle levittää muovisen nurmikkojäljitelmän, piha on vihreä koko lumettoman ajan, eikä nurmikkoa tarvitse ikinä hoitaa eikä leikata!

Laiskalle puutarhurille on tarjolla myös ekologisia vaihtoehtoja. Pihalle voisi myös perustaa kedon tai kivikkopuutarhan. Tai ison perennoilla reunustetun pensasistutuksen. Itse asiassa, melkein mikä tahansa helppohoitoinen vaihtoehto on ekologisempi ja elävämpi kuin pihan päällystäminen isolla muovimatolla, mukaan lukien kerrostaloon muuttaminen. Koska elämä planeetallamme on sitkeää tappajapuutarhureiden parhaista yrityksistä huolimatta, olisin myös jollain sairaalloisella tavalla utelias tietämään, miltä mahtaa näyttää muovinurmikko johon viherleväkasvusto alkaa asettua ja johon kertyvät roskat muodostuvat kasvualustaksi ja ravinnonlähteeksi monelle kiintoisalle pieneliölle. Varmaankin myrkyttämisen tarpeessa olevalta muovilta. Ja mietin, mitä sanoisivat ne ihmiset joiden pellot syövät eroosio, aavikoituminen ja merenpinnan kohoaminen. Mitä sanoisivat ne jotka näkevät nälkää siksi että heillä ei ole maata jolla viljellä ruokaa perheelleen? Mitä mahtaisi maailman ihmisten enemmistö ajatella kulttuurista jossa pihan päällystäminen muovilla on vaihtoehto jota markkinoidaan avoimesti ja iloisesti?

Tänään aion antaa ainakin yhdelle omenapuulleni ison halin. Puu joka on kymmenien vuosien ajan kantanut oksillaan omenoiden ja linnunpönttöjen lisäksi rikasta pieneliöstöä, sammalta ja jäkälää on kantanut kortensa kekoon elämän monimuotoisuuden ylläpitämisen osalta paremmin kuin moni ihminen. Kaipa yli kahdenkymmenen vanhan puun leikkuu-urakka on iso työ, mutta viikonlopun aikana se silti valmistuu, tänäkin vuonna.
Ensi viikolla ahkeroin jo muissa töissä. Puutarhan vuoden kierto on loputon ja leppymätön, mutta niin se tuo kaoottiseen maailmaan myös turvallista pohjaa. Mikä on työtilanteeni ensi vuonna? Onko väitöskirja jo loppusuoralla? En tiedä, mutta tiedän että jos mitään aivan järisyttävää ei tapahdu, otan silloinkin kevään vastaan puunleikkuuhommissa.

Ensi viikolla luvassa on hakettamista, kuolleiden oksien ja jäniksensyömien taimien poistoa, lannan kärräämistä, kasvimaan muokkaamista ja uusien istutusten tekoa, monenlaista kunnostustyötä ja pientä puuhaa enemmän kuin osaan äkkiseltään luetteloida. Ehkäpä se onkin reippaan raadannan tunnelma joka houkuttelee tänne villakärpäsen ja nokkavarpusen, kirsikkaperhosen ja soikkokaksikon, monet harvinaiset vieraat jotka tekevät tästä paikasta keitaan josta ei ole koskaan pakko päästä pois tuulettumaan. Se ainakin näyttäisi olevan totta että parhaat asiat niin puutarhassa kuin elämässä yleensäkin harvemmin seuraavat siitä kun yrittää päästä mahdollisimman vähällä vaivalla. Vaan ne jotka eivät pelkää raadantaa eivätkä kivistäviä lihaksia, perivät maan lisäksi myös kaikki elämän kauniit värit.

posted under , , |

3 kommenttia:

wihtori kirjoitti...

On kyllä kauheaa tuo muovinurmikko ;(
Onko seuraava askel sitten tekopuut ja muovikukat ja muovipensaat puutarhaankin, sisätiloissahan näitä jo näkee.
Huh, huh.

Bacchus kirjoitti...

Tervehdys filosofit,

Mukava huomata, että tekonurmikko herättää tunteita. Sitä se varmasti tekee suuntaan jos toiseenkin. Luonnonmukaiselle puutarhurille tekonurmi on varmasti kauhistus. Kun taas mietitään ekologisia vaikutuksia, onhan tuhansien vesilitrojen syytäminen istutuksille, tai satojen bensalitrojen polttaminen ruohonleikkurin polttomoottorissa myös omalla tavallaan luontoa rasittavaa.

Kiitokset joka tapauksessa huomiosta, meille kelpaa kaikki palaute!


Ystävällisin terveisin

Samuli Lamppu
Siisti Piha Oy

Saara kirjoitti...

Hei, Samuli! Mukavaa kun satuit paikalle, mietinkin palautteen lähettämistä myös yrityksellesi. :)

Olet aivan oikeassa siinä, että luontoa voi rasittaa monella tavalla. Esimerkiksi ruohonleikkureissahan on onneksi saatavana myös kelaleikkureita jotka eivät kuluta bensiiniä.

Ekologisesta jalanjäljestä puhuttaessa kysymys on kuitenkin aste-eroista. Siksi ei ole johdonmukaista ajatella, että koska tavanomainenkin puutarhanhoito voi olla ekologisesti ongelmallista, muovinurmi ei ansaitse erityistä kritiikkiä. Täydellisyys ja täydellinen välinpitämättömyys eivät ole ainoat vaihtoehdot.

Muovinurmikko on epäekologinen useilla tavoilla. Ensinnäkin sen alta on poistettava olemassaoleva (oletettavasti elävä) nurmikko. Yksi miinus tästä. Toinen miinus tulee materiaalista (muovi). Kolmas miinus tulee siitä että toisin kuin luonnonnurmikolle, luonnon kasvi-ja eläinlajit eivät pääse levittäytymään tälle alueelle, eivätkä pysty muodostamaan siihen ekosysteemiä, ellei aloiteta niistä viherlevistä. Nämä haitat tulevat mieleen näin äkkiseltään.

Puutarhanhoito on puuhaa jossa ihmisen on mahdollista vaikuttaa ympäristöönsä joko suojelevalla tai tuhoavalla tavalla. Kulttuurimaisema on Suomen uhanalaisin maisematyyppi, ja myös sellainen ympäristötyyppi josta huolehtiminen olisi tavallisellekin pihanomistajalle suhteellisen vaivatonta. Toivoisin, että suomalaiset puutarha-alan yritykset toimisivat vastuullisesti ja markkinoisivat ympäristöystävälliseen puutarhanhoitoon soveltuvia ratkaisuja.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments