Tapaus Journal of Cosmology: aikainen muistopuhe ärsyttävälle lehdelle

Tiede herättää paitsi älyllistä debattia jossa loogisesti etenevän argumentaation avulla pyritään kohti totuutta, myös suuria tunteita.

Journal of Cosmology, jossa itsekin olen julkaissut, on näillä näkymin lopettamassa toukokuun numeroon. Se on lyhyeksi (julkaisu perustettiin vuonna 2009) jäävän elinkaarensa aikana onnistunut ainakin yhdessä asiassa: se on onnistunut ärsyttämään monia. Se jää historiaan epäortodoksisena julkaisuna. Open access on saattanut sen artikkelit ilmaiseksi jokaisen kiinnostuneen ulottuville, ja lehti on pystynyt tuottamaan ja vertaisarvioimaan julkaisuja nopeassa tahdissa. Niin nopeassa, että julkisuudessa on epäilty ettei lehden vertaisarviointisysteemi oikeasti toimi (tästä rohkenen olla eri mieltä, ja minulla sattuu olemaan kirjalliset todisteet mielipiteeni tueksi). Lehden teemat ovat käsitelleet myös avaruustutkimuksen reuna-alueille sijoittuvia tutkimuksia. Sen politiikkana on ollut ottaa vastaan tieteellisiä artikkeleita myös epätavallisilta tutkimusaloilta. Edes filosofia ei ole suoraan käännytetty vetoamalla siihen etten tee empiiristä luonnon- tai insinööritieteellistä tutkimusta. Toisaalta, JoC:n ansiosta minunkin tutkimukseni ovat levinneet laajalle, ja siinäkin tapauksessa että historia osoittaa JoC:n yleisen tason välttäväksi, voin todeta saman kuin jokainen muukin siihen kirjoittanut tieteentekijä: loppupeleissä jokainen tutkimus seisoo tai kaatuu omilla jaloillaan ja että pohjimmiltaan on vain tieteen etu jos lukijat suhtautuvat lukemiinsa julkaisuihin kriittisesti. Kyllä. Kun JoC toukokuussa lopettaa, minun tulee sitä ikävä.

Aikana jolloin USA:n avaruusohjelma ei etene oikein minnekään, JoC otti ja meni julkaisemaan kirjan jossa esitettiin useita –villejäkin- ideoita siitä, miten matka Marsiin voitaisiin toteuttaa, mitä haasteita toteutuksessa on ja miten ne kenties voitaisiin ylittää. Sellainen meno ei, lievästi ilmaistuna, miellyttänyt NASAa, vaikka kyseistä teosta oli kirjoittamassa liuta NASAn omia tutkijoita. Itse sain seurata aitiopaikalta osia Human Mission To Mars-teoksen kulissien takana nostattamasta myllerryksestä.Toisaalta JoC on profiloitunut panspermian puolestapuhujaksi ja sen julkaisemien tutkimusten joukosta löytyy kauniisti sanottuna outojakin vetoja. Itselläni ei tietenkään ole kompetenssia arvioida luonnontieteellisten tutkimusten tieteellisiä meriittejä. Tieteenfilosofiasta olen kuitenkin oppinut, että tiede on paljon muutakin kuin havaintojen intohimotonta uuttamista luonnosta. Se on myös politiikkaa, rahaa, historiaa ja henkilösuhteita. Kehittyvä tieteellinen menetelmä on kenties ihmisjärjen hienoin tuote, mutta jopa tiedettä tekevä ihminen on paljon muutakin kuin järkiolento. Tieteeseen sisältyy itsensäkorjaavuus, jonka ansiosta voimme luottaa siihen että totuutta parhaiten jäljittävä teoria pääsee lopulta voitolle. Pintapuolinenkin tutustuminen tieteenhistoriaan kuitenkin osoittaa että tie kohti totuutta on usein pitkä ja mutkainen. Avaruustutkimuksessa kaikki on suurta: tutkimuskysymykset, raha, poliittiset ja historialliset vaikutukset ja tutkijoiden persoonallisuudet. Journal of Cosmology astui muutamille isoille varpaille, ja sillä on ollut seurauksensa. Tässä vaiheessa voidaan tietysti miettiä, oliko valittu linja järkevä uudelle journalille jolla parhaassakin tapauksessa olisi ollut edessään monen vuoden taival ennen vakiintumista johonkin kohtaan tieteellisten julkaisujen nokkimisjärjestystä (ottaen huomioon lehden lähtökohtaisen mieltymyksen outoon ja ihmeelliseen, huippusijoja tuskin oltaisiin ikinä hätyytelty). Toivon kuitenkin että tulevaisuudessa sen paikalle on yhä tulijoita. Maailmassa jossa tieto on valtaa, open access on raikas tuulahdus, etenkin julkaisulla jonka kulmakiviin kuuluu ennakkoluulottomuus. Avoimesti netissä saatavilla olevien julkaisujen refereenä toimii oikeastaan koko maailma.

Varmaa on, että JoC:ssa on julkaistu laajaa huomiota herättäneitä tutkimuksia meritoituneiden tieteenharjoittajien toimesta. Siellä on julkaistu myös kaikenlaista muutakin, esimerkiksi avaruusfilosofiaa. Empiiristen tieteenharjoittajien artikkeleista en osaa pätevästi sanoa juuta enkä jaata. Filosofille arvokkaita ovat kuitenkin paitsi konkreettiset löydökset, myös ideat ja mahdollisuudet, ne kaikki tavat joilla on mahdollista ajatella. Olen huomannut, että nekin tutkimukset ja ideat jotka eivät kanna pitkälle luonnontieteessä, kertovat usein tavattoman paljon ajastaan, kulttuuristaan ja tekijöistään. Journal of Cosmologyä on ollut inspiroivaa lukea, ja onhan siihen kirjoittaminenkin ollut aika kivaa. JoC:n meriitiksi jää myös se, että Mars-keskustelu on taas noussut otsikoihin, hetkellä jolloin USA:n tempoileva avaruuspolitiikka ja epävakaa maailmantalous ovat pikemminkin ennustelleet sille hiljaisia hautajaisia. Siinähän sitä on jo saavutusta kerrakseen yhdelle ärsyttävälle lehdelle.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments