Seksiä avaruudessa, iik!

Googletellessani eilen Journal of Cosmologyn ympärillä pyörivää hässäkkää, törmäsin hieman pienempään kohuun jonka Mars-teemanumerossa julkaistut artikkelit seksistä avaruudessa herättivät. Seksistä avaruudessa on puhuttu aikaisemminkin jonkin verran, mutta asiasta puhuminen konkreettisen, määrätyn lennon yhteydessä vaikuttaa silti olleen jälleen yksi ärsyttävä veto JoC:lta. Faktat ovat nämä: tällä hetkellä NASAn seksuaalipolitiikka avaruuden suhteen on yksioikoinen: seksin harrastaminen avaruusmatkalla ei ole sallittua. Kansainvälisen avaruusaseman miehistössä on ollut avioparikin, mutta sääntöä ei ole höllätty heitäkään varten. Sikäli kun tiedämme, homma on toiminut, sillä myös olosuhteet kansainvälisellä avaruusasemalla ovat olleet selibaattimyönteiset. Kansainvälisellä avaruusasemalla astronauteilla ei ole minkäänlaista yksityisyyttä- vessarauhakin hoituu sopimalla vuoroista, ei sillä että wc olisi eristetty yksityiseksi tilaksi jonne voisi huomaamattomasti piipahtaa kun tarve on. Toiseksi, asemalla on oleskeltu keskimäärin lyhyehköjä aikoja joiden aikana astronautin valveillaoloaika on ollut tarkasti aikataulutettua. Astronauttien vaihtuminenkin on rutiinia.

Toinen hyvä vertailukohta, Etelämantereen eristyneet tutkimusasemat, eivät nekään täysin vastaa Mars-lennon tilannetta esimerkiksi kommunikaation, tutkijoiden vaihtuvuuden ja tehtävien keston suhteen. Myös konkreettista tilaa ja yksityisyyttä on kohtalaisesti. Näissä olosuhteissa työskennelleiden tutkijoiden seksuaalisuutta on kuitenkin jonkin verran tutkittu, ja tätä tietoa voi varmasti hyödyntää myös Mars-lennolla.

Mars-lennolla olosuhteet ovat oletettavasti kuitenkin ainutlaatuiset. Lennon pituus yhteen suuntaan on parisen vuotta, ja koko aika vietetään samojen muutaman ihmisen kanssa.Tämä aiheuttaa sen, että yksityisyyden tarpeen huomioiminen nousee esiin. Ellei Mars-astronautiksi pääsyn vaatimukseksi aseteta aseksuaalisuutta (mikä tiukentaisi muutenkin tiukkaa kandidaattien seulaa aika tavalla), on matkaa suunniteltaessa tosiaan otettava huomioon sellainenkin mahdollisuus, että astronautit saattavat harrastaa keskenään jonkinlaista seksiä, ja jos niin käy, aiheutuvien seurausten kanssa toimeen tulemista olisi kenties parasta miettiä etukäteen. Tähän mennessä tutkimuksissa on käsitelty paljon asioiden teknistä sujuvuutta. Miten yhdyntä onnistuu painottomassa tilassa vai onnistuuko ollenkaan? Heikentääkö avaruudessa oleskelu hedelmällisyyttä? (Ilmeisesti kyllä.) Mars-lennolla huomiota pitää kuitenkin kiinnittää psykologiseen ja sosiaaliseen puoleen. Useamman vuoden mittainen avaruuslento ei ole kovin hyvä näyttämö ihmissuhdedraamoille. Emeritusprofessori Rhawn Joseph Jr. nostaa artikkelissaan myös sen mahdollisuuden että ellei astronauttien seksuaalisuuden toteuttamiseen kiinnitetä huomiota, on mahdollisuuksien rajoissa että tilanne saattaisi eskaloitua mustasukkaisuudeksi ja väkivallaksi. Avaruusaluksessa ei ole väistämismahdollisuuksia.

Summatakseni ongelman: astronautitkin ovat inhimillisiä olentoja ja pitkällä avaruusmatkalla seksuaalisuus ja ihmissuhteet saattavat aiheuttaa inhimillisiä riskejä joihin hyvä ratkaisu ei ole keskustelemattomuus ja harras toive siitä että luonto hoitaa homman jotenkin siististi ja huomaamattomasti jos ja kun se tulee ajankohtaiseksi. Loppujen lopuksi hyviä ratkaisuja ei ainakaan tässä vaiheessa ole. Avioparitkin saattavat erota- ja mikähän mahtaisi olla siihen Marsiin matkalla olevaa pienenpuoleista avaruusalusta piinallisempi paikka? Entä millaista PR:ää tänäkään päivänä olisivat homoseksuaalisiin suhteisiin ryhtyvät astronautit? Toisaalta, seksi avaruudessa on jo lähtökohtaisesti aihe josta roskalehdistön voi kuvitella repivän loputtomasti riemua. Revittely ei kuitenkaan ole rakentavaa keskustelua, vaan päinvastoin ilmiö joka karkoittaa tehokkaasti vakavamielisiä tutkijoita. Tähän mennessä avaruusala on tehokkaasti onnistunut vaimentamaan lööppilehdet toteamalla että avaruus on toistaiseksi seksitöntä aluetta. "Täällä ei ole mitään nähtävää." summaa hyvin NASAn pidättyvän asenteen. On kuitenkin jokaiselle selvää, että tämän politiikan toimivuus on rajallinen. Rakentavan tieteellisen keskustelun käynnistäminen aiheesta on kuitenkin vaikeaa.

Astronauttien seksuaalisuudesta puhumisen leimaaminen suoralta kädeltä jotenkin vulgaariksi, vähän naurettavaksi ja tyhjänpäiväiseksi aiheeksi kertoo mielestäni paljon puhujasta ja hänen asenteistaan. Itse ajattelen, että se on jälleen yksi osoitus siitä miten yhteiskuntamme yliseksualisoituminen koskee vain tiettyä osaa kansasta kun taas muilta odotetaan hyvinkin pidättyväistä käyttäytymistä ja joissakin olosuhteissa seksuaalisuus on lähes tabu. Mars-astronautin tehtävä on arvostettu ja korkean profiilin tehtävä johon saatetaan jo terveyssyistä valita hieman varttuneempia astronautteja. He olisivat uuden ajan suuria löytöretkeilijöitä. Niinpä niin- koitetaan ajatella vaikkapa hieman harmaantumaan alkanutta Kolumbusta ja seksiä samassa lauseessa. Suuren löytöretkeilijän odotetaan edelleen olevan elämää suurempi sankari, ja siksi olisi toivottavaa että hän osaisi hoitaa seksipuuhansa hiljaa ja huomaamattomasti, siis jos hänellä sellaisia on välttämättä oltava. Korkeintaan voimme kuvitella Marsin sotavaltias John Carterin kaappaamassa prinsessa Dejah Thorisin dramaattisesti käsivarsilleen vanhahtavan elokuvamusiikin soidessa taustalla. Mutta että koko touhu olisi arkista, ja sisältäisi raskauden mahdollisuuden ja ihmissuhdeongelmia ihan niinkuin tavallisten tallaajienkin romanssit? Eieieieiei.

Haluamme lähettää avaruuteen ihmisiä, mutta toisaalta ongelma on se että ihmisten mukana avaruusalukseen nousevat myös ihmisyyden hankalat ja haasteelliset puolet. Jos matka Marsiin pakottaa meidät pyrkimään kohti rakentavia ratkaisuja, se olisi suuri saavutus josta voisi tihkua jotakin hyvää myös koti-Maahan. Jos ihminen lähtee valloittamaan avaruutta suuremmassa mittakaavassa, avaruudesta täytyy löytyä myös tilaa inhimillisyydelle, ei ainoastaan kiiltävälle mainoskuvien todellisuudelle.

posted under , , |

3 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Kiinnostavan kirjoituksen pihvi oli varmaankin sen viimeisissä kappaleissa, ja olen samaa mieltä; ihmisyys tulee aina mukana. Eikä matka Marsiin ole ainoa paikka, josta se yritetään vaivihkaa tai mahtikäskyllä pyyhkiä pois.

Mutta kyllä minä silti mietin lukiessani että voisiko vapaa raidoittelu saada jännittävyydessään kilpailijan avaruusseksistä??? Luulen kuitenkin että vapaa raidoittelu on laiskalle ihmiselle miellyttävämpää.

Sääli että tuo lehti loppuu, toimituksella tuntuu olleen virkistävästi toisenlaista näkökulmaa.

Saara kirjoitti...

Olen samaa mieltä. Minusta tuntuu, että arkistakin maailmaamme rakennetaan enenevästi sellaisille ihmisille joita meidän haluttaisiin olevan: järkiolennoille jotka osaavat käyttäytyä aina arvokkaasti, hallita ja suunnitella elämänsä pienetkin yksityiskohdat. Samalla yhteisöllisyyden murenemisesta seuraa se että yhteiskunnallisistakin ongelmista tehdään yksilöiden patologioita. Niin päästään siihen että ihmisiltä vaaditaan koko ajan enemmän, vaikka ihminen sinänsä ei vaatimalla muutu yhtään sen erinomaisemmaksi. Tässä tapauksessa, niin ovat asiat ylhäällä kuin ne ovat alhaallakin. Kulttuuriset kompleksit ja ajatusmallit vaikuttavat myös siihen miten avaruustutkimusta ajatellaan, ja lopulta myös tehdään.

Minusta parempi lähtökohta olisi inhimillisen haurauden ja heikkouden ja elämän yleisen epävarmuuden hyväksyminen ja yhteisön näkeminen paikkana joka voi tuoda turvaa silloin kun ihminen ei onnistu olemaan oman elämänsä John Carter. Silloin astronauttienkaan inhimillisyys ei olisi ehkä ongelma joka pitää pyyhkiä pois vaan vain yksi asiantila joka huomioitava siinä missä vaikkapa unen tarve.

Minä ehkä suosittelisin astronauteille harrastukseksi ristipistotauluja, painorajoitusten takia. Mars-retkellä ehtisi saada valmiiksi vaikka ikuisuusristipiston.

Liisa kirjoitti...

Ristipistot, erinomainen ajatus!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments