Paremman maailman vaatteet

”It rejoices my heart that the Plain way is wise to the reality that the wellbeing of humanity is served well by protecting and nurturing the small and the local, the ways that are immediate and earthy, the work of our hands and the lifting of our voices in song. The Plain people have always spoken for the shy and the wild, the wonder of earth and sky, snow and sun, wind and weather, the grain in the fields and the beauty of the woods and the hills.

Plain dress, this clothing that speaks softly to me as I go about my day, has been a reminder to consider the journey of each coin I spend and see that it blesses my community, to listen to the voices behind each product I purchase – are they vibrant with the confidence of a good job done well; apples harvested at just the right time, baked goods made on the premises in the old-fashioned way, textile goods sewed with artistry and imagination? Or are they capable of expressing nothing but the wailing of the dispossessed, the broken, and the downtrodden?”


-Ember, blogissaan Kindred of the Quiet Way (linkki sitaattiin tässä)

Olen viime viikkoina ajatellut yksinkertaista pukeutumista paljon, siitä proosallisesta syystä että olen viettänyt paljon aikaa ompelukoneen ääressä. Olen ommellut mekkoja ja essuja: ruskeita, sinisiä, violetteja, lempeissä väreissä jotka sopivat hiljaiseen elämään ja ehkä kantavat sen mukanaan kiireisiinkin hetkiin. Olen valmistanut vinonauhaa, silittänyt ja leikannut kymmeniä metrejä kangasta. Tätä tehdessäni olen ajatellut muita, tänä päivänä vielä harvalukuisia ihmisiä jotka pukeutuvat samaan tapaan ja kohtaavat samoja haasteita. Heidän joukossaan on amisheja, kveekareita, pakanoita, katolisia ja monia muita. Jotkut elävät yhteisöissä, monet (minun tapaani) eivät arkielämässään tunne ketään toista yksinkertaisesti pukeutuvaa. Joillekin kyse on ohimenevästä vaiheesta, toisille yksinkertaiseen pukeutumiseen siirtyminen on vaatinut monta yritystä. Monilla on vaatekaapissaan normaalimpia vaatteita esimerkiksi työn takia, kaikki oppivat ennemmin tai myöhemmin kehittämään yksinkertaisen pukeutumisen perusajatuksista omaan elämäänsä sopivan version. Kaikki tekevät parhaansa, oppivat kärsivällisyyttä ja sitä miten tullaan toimeen uteliaiden katseiden ja erilaisten väärinkäsitysten kanssa. Minä huomasin, että neljän vuoden jälkeen minulla on vastaus siihen, miksi erottuva yksinkertaisuus on tärkeää.

Päädyin yksinkertaiseen pukeutumiseen, koska se oli (ja on edelleen) eettisin tietämäni tapa pukeutua. Jo alussa aavistelin kuitenkin, että tässäkin touhussa on kuitenkin pohjimmiltaan kysymys muustakin kuin uhrautumisesta ja kieltäymyksestä suuremman hyvän eteen ja vääryyksien vastustamisesta egoahivelevän eksentrisellä tavalla. Nyt minulle on selvinnyt, että kysymys on esimerkiksi vapaudesta. Vaikka yksinkertainen pukeutuminen herättää monenlaisia reaktioita, yksi viesti tuntuu menevän perille jokaiselle: minä en ole Potentiaalinen Heräteostaja joka kannattaisi yrittää houkutella ostamaan mitään mitä en ole etukäteen harkinnut ostavani. En myöskään näytä erityisen varakkaalta, erityisen fiksulta (päätellen niistä reaktioista joita esittäytymiseni avaruusfilosofiksi maalaismekossa on herättänyt) tai uusimmista trendeistä perillä olevalta. Tämä viesti menee perille jopa itselleni: kauppojen houkutukset eivät tepsi, koska näkeehän sen ensi silmäyksellä että ne on tarkoitettu aivan toisenlaisille ihmisille. Yksinkertainen mekko ei tee minusta hyvää ja kohtuullista ihmistä, mutta se on harvinaisen tehokas muistutus siitä millainen ihminen haluaisin olla: vapaa houkutuksista ja halusta kuluttaa enempää kuin kohtuullisesti. Se muistuttaa minua siitä, että se mitä olen yksinkertaisimmassa mahdollisessa pakkauksessa, on hyvä ja riittävää, eikä muillakaan ole lähtökohtaisesti oikeutta tuomita tai kohdella minua huonosti vain koska en suostu pelaamaan ilkeitä konsumeristisia pelejä. Se rakentaa uskoani ihmisyyteen, sillä maalaismekossa kulkeminen edellyttää uskoa siihen että jokaisessa suuressa joukossa on pinnallisten ja ikävien ihmisten lisäksi myös oikeudenmukaisia ja hyväsydämisiä. Ja koska mekkoni ovat omasta mielestäni hyvin sieviä, mielessäni pysyy myös se että vaikka markkinamiehet mitä väittävät, esteettisyyttä voi aivan mainiosti olla olemassa ilman muotigurujen armeijaa, parin kuukauden välein vaihtuvia sesonkeja ja massiivista kaupallista koneistoa.

Yksinkertaisessa pukeutumisessa on kysymys myös tulevaisuudesta. Jos tulevaisuus on valoisa, siellä ihmiset eivät sorra toisiaan ja osaavat erottaa oikeuden vahvemman oikeudesta. Siellä kannetaan enemmän huolta heikommista kuin vahvempien ja menestyvämpien mielistelemisestä. Siellä ihmisen arvoa ei päätellä ulkoasusta vaan hänen hyveellisyydestään, ja siksi jokaisella on myös sosiaalisesti varaa vaatimattomuuteen ja ympäristöä vain vähän rasittavaan kulutukseen. Jos tulevaisuus on valoisa, siellä on enemmän hiljaisuutta ja rauhaa. Siellä on enemmän maatilkkujen viljelemistä ja pullantuoksuisia koteja- enemmän tehtäviä joiden tekijän on syytä pistää essu päälle jo aamulla pukeutuessa ja valita päälleen kamppeet joissa on helppo liikkua, elää ja likaantuakin. En odota, että tämä valoisa tulevaisuus tullaan tiputtamaan postilaatikkooni. Vaan ehkäpä sen koittamista kuitenkin edistää jos pukeudun kuten ihminen, jonka ovella se jo odottaa. Jos yrittäisin elää jo tänään niin kuin paremman maailman asukas eläisi.

6 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Minä tunnen itse asiassa aika monta yksinkertaisesti pukeutuvaa ihmistä, joskaan näiden pukeutumisen (ja muun elämän) yksinkertaisuus ei erotu ellei katso (ja tiedä) tarkemmin. Esimerkiksi tuolla meidän kirkolla on monta sellaista, jotka elävät hyvin vaatimattomasti - ei välttämättä ole niin paljon rahaakaan - ja käyttävät samoja vaatteita vuodesta toiseen. Niin teen itsekin.

En tiedä miten itsekukin on pukeutumiseensa ja elämäntapaansa kasvanut, mutta minulla ainakin se kesti useamman vuoden. Nyt yksinkertaisuutta on minulle se, että minulla vain ei ole kovinkaan paljon vaatteita. Jos jotain ostan, yritän ostaa niin hyvää, että sama vaate käy vaikka työvaatteena useamman vuoden.

Erottuva yksinkertaisuus on minusta rohkea valinta, ja sillä tavalla viestittää arvojaan näkyvästi joka päivä. Minua kuitenkin ilahduttaa se, että myös tällaisia huomaamattomammin yksinkertaisia on paljon, niin nuorissa kuin vanhoissa. Uskon, että liikkeellä on hiljainen muutoksen aalto. Esimerkiksi uutinen joka koski luomuviljelyn etuja kehitysmaissa, oli nettihesarin jaetuimpien joukossa monta päivää. Monet miettivät asioita, vaikka ovat toistaiseksi aika hiljaa. Tämä nykyinenkin valtavirta muuttuu, ennemmin tai myöhemmin.

Saara kirjoitti...

Minäkin tunnen tällaisia vaatimattomasti ja kestävästi pukeutuvia. Filosofian oppiaineen käytävät ovat myös aika hyvä paikka bongata heitä. Olen samaa mieltä kanssasi siitä että tällaisten yksinkertaistamiseen heränneiden ihmisten määrä näyttäisi olevan hiljalleen kasvussa. Se on hienoa!

Kestävästä ja ekologisesta pukeutumisesta huomaamattomasti (paremman termin puutteessa) myös kirjoitetaan paljon. Erottuvasta yksinkertaisuudesta en sen sijaan suomeksi ole löytänyt keskustelua. Tietysti se sopii/on mahdollista harvemmille kuin huomaamattomampi yksinkertaisuus, mutta luulen ja toivon että kohta Suomessakin alkaa olla ihmisiä joille vaihtoehto olisi sopiva ja harkitsemisen arvoinen. Erottuvuus ei ole vain arvojen puolesta tehty uhraus, vaan näkyvän yksinkertaisuuden valitseminen tuo käyttäjänsä elämään myös paljon hyvää.

Jokainen kuitenkin tietää itse parhaiten, mikä hänen elämäänsä sopii tai on edes mahdollista. Itse toivoisin voivani pukeutua yksinkertaisesti aina ja kaikkialla, mutta toistaiseksi vietän mekoissani "vain" suurimman osan ajastani. Eikä mekkosen keskimääräinen elinikä ole paljon vuotta kauempaa...vaikka voisi ehkä olla jos eläisin vähän siistimpää ja rauhallisempaa elämää. Se tehdään mikä voidaan, ja se myös riittää.

Minäkin huomasin sen luomuviljelyuutisen suosion. Se oli piristävä! Ajat muuttuvat aina, ja joskus jopa parempaan suuntaan.

Marikki kirjoitti...

Kuulen tällaisesta nyt ensimmäistä kertaa. Tulin kyllä uteliaaksi. Millaisia nuo erottuvasti yksinkertaisen elämän vaatteet ovat?

Saara kirjoitti...

Olisin ohjannut sinut johonkin kuvapostaukseen, mutta huomasin että kovin hyvin kuvista ei selvää saa- selvästi olen viihtynyt paremmin kameran takana kuin sen edessä.

Koitan pitää asian mielessä tulevissa kuvapostauksissa, mutta sitä odotellessa, käy katsastamassa Quaker Janen sivusto:

http://quakerjane.com/index.php?fuseaction=plain_dress.

Quaker Jane tarkastelee asiaa uskonnollisesta näkökulmasta, vaikka mainitsee myös eettiset perusteet. Janen jaottelun mukaan sovin parhaiten tuohon "plain dress"-porukkaan, vaikka minulla ei ole hilkkaa ja käytän näkyviä koruja. Kuten sivustolta selviää, perusidean toteuttamisessakin on kuitenkin runsaasti tilaa yksilölliyydelle...

Marikki kirjoitti...

Kiitos. Onpa tosiaan täynnään mielenkiintoisia asioita ja ajatuksia tämä maailma :-).
Olen joskus haaveillut perusuniformusta, joka poistaisi turhan valinnanvaikeuden...

Saara kirjoitti...

Se on ihan mahdollista, joskin alussa "yksinkertaisuus" vaatii huomattavasti ajatustyötä.

Minusta on kyllä mukavaa hypätä aamulla lähimpään mekkoon ja olla valmis päivän tehtäviin parissa minuutissa.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments